Lentsu ei ota laantuakseen. Täyden kuun aikana en nuku. Edellä mainituista huolimatta suuntasin aamuhämärissä metsälle ja löysinkin itseni samaisesta paikasta, missä tuota kanalinnuista maukkaimman eli teeren soidinmetsästystä olen joskus vuosikymmeniä sitten harjoitellut. Tehometsätalous raiskaa varmasti kaiken minkä ehtii, mutta olihan tuo hieno aamu kaikesta huolimatta!
Raskaat pilvet laahaavat matalalla, pakkanen on koristellut harmaata maisemaa ja hiljaisuus on lähes täydellinen. Aamun kirkkaus ei tunnu mitenkään pääsevän läpi ja kohtahan tuo tiputtelee taivaalta jo pakkasluntakin. Niin vain sain kutsuttua yhden teeren suon reunuspuihin, mutta osasi pirulainen strategisesti asettautua keskelle koivua. Eipä siis ammuta kiväärillä, eikä haulikon kanssa pääse ikinä lähellekään. Onhan tuo kuitenkin kerrassaan komea lintu katsella 100m päästä kiikareilla ja nostatella sen hormonitasoja suhahduksilla. Yritti ottaa nokosetkin siellä latvassaan jossain vaiheessa, mutta äkkiäpä se sieltä heräsi suhautuksella ja taas oli ns. rinta rottingilla.
Tuota vuoropuhelua teeren kanssa kesti aikansa, kunnes suurelle valkoiselle metsästäjälle iski hiuko. Ilmeisesti voipaperin rapina sai teeren hermostumaan ja sain todeta suon ainokaisen linnun hyppäävän lentoon. "No voi että, mutta onhan tämä kahvi kyllä... ai se tuleekin tänne!" - totesin. Olikin teeres näemmä lähtenyt etsimään sitä näkemätöntä, mutta kuulemaansa kilpailijaa ja sainkin tuon etsiskelyn pysähtymään sopivasti avoimelle suolle kasvaneeseen kitukasvuiseen männyntaimeen suhauttamalla. Eväät mättäälle, haulikko kouraan ja arvokas saalis sai arvoisensa lopun.
Evästelin siinä tieten vielä tovin ja totesin teinivuosien lintuparatiisin olevan vain muisto itsestään, joten valmistauduinkin jo lähtemään. Noustuani seisomaan näin kuitenkin teeren latvassa vain 50m päässä! No jo nyt on perkele, että osaavat stealhtina laskeutua, sillä eihän minulla mitään vikaa korvissa ole, mitä nyt toinen on kuulon huonontuman vuoksi jo leikattu. Sitten alkoikin kiväärin kanssa hauska askarteleminen: mistä löydänkään vapaan ampumalinjan ja miten pääsen sitä edes etsimään, sillä lintu on minut jo nähnyt ja näyttää olevan just ja nyt lähdössä haneen.
Löytyi se ampumalinja, mutta helvetin huonolta tuelta jouduin ampumaan. Lintu oli sen verran hermona, ettei ollut oikein varaa vetäistä sikaria omaa sykettä tasatakseni, joten oli ammuttava pulssin kuuluessa korvista ja kiikarin ristikon hypähdellessä sydämeni lyöntien tahtiin teeren kohdalla. Että sen teeren pitikin juuri noihin puihin laskeutua, sillä olisin voinut toki viittä minuuttia vähemmälläkin ryömimisellä ja konttaamisella siinä puoliksi jäätyneessä rämeessä pärjätä.
Laukaus osui, mutta veti näemmä oikealle. Mitä helvettiä? Ase oli pari viikkoa aiemmin kohdallaan! No ei auttanut kuin seurata, että minne tuo persauksille ammuttu teeri nyt sitten suuntaisikaan. Kauas se ei voi lentää, eikä jalkaisinkaan voi kauas edetä. Suunta oli selvillä lopulta, joten kamat kantoon ja perään.
Voi helevetin perkeleen helevetin... lintuhan oli valinnut tietysti vasta ensiharvennetun rämeestä metsitettävän alueen, minne viimeisen lentonsa tehdä! Mukavahan se on jäisessä sekametsässä, jossa suopursut kasvavat muniin asti joka paikassa - missä vaivaiskoivut eivät sitä tee - etsiä takuulla jo kuollutta lintua, kun pitää melkein jokainen kesällä kaadettu ja siksi vielä lehtevä koivu vilkaista, ettei lintu siellä alla vain lymyäisi.
Tein systemaattista työtä: laajensin hakuani oletetusta laskeutumispaikasta, mutta niin vain lintu näytti maan nielemältä. Tunti siinä tuli hyörittyä ja pyörittyä helvetillisessä risukossa, joka kuusen persaus ja muu mahdollinen piilo tarkistettua, mutta lintua ei vain löydy! Lopulta oli uskottava, että on viisainta palailla autolle ja lähteä kaverin koira hakemaan avuksi... mutta mitä sitä paskaa! Olin astua tuon etsimäni teeren päälle aivan yhtäkkiä! Oli tullut ns. sukkana alas ja painunut mättääseen niin syvälle, etten ollut mitenkään voinut sitä nähdä aiemmin, vaikka olin 2m päästä kävellyt. Pyrstöä vain näkyi hieman!
2 laukausta, 2 teertä. Epävarmuus kiväärin käynnistä. Kyllähän se jahtipäivä oli sitten siinä, sillä tuo kivääri oli käytävä tarkistamassa. No oli se kohdallaan. Tuli vaihdettua autoihin talvitassuja. Tuli hoidettua mummoni asioita ja valmisteltua hänen piakkoista Itävallan matkaansa. Siskoa tuli autettua, sekä kummilastakin tervehdittyä. Purin vuokrasopimukset tästä kämpästä, jonne aikanaan tuli muutettua "väliaikaisesti, koska asumusero". Ihmiset tuntuvat repivän jokainen samaan aikaan eri paikkaan.
Olen siis helvetin pätevä ja vastuullinen metsästäjä. Uskomattoman mukava ja avulias tyyppi. Tuoksunkin miehekkäälle, en hielle ja paskalle, sillä en ole vielä peseytynyt metsältä palattuani.