Seikkaileeko romaanissa reservin invaliidimajuri Makkonen T.A. vaimonsa Ninan, Asperkele-poikansa sekä ystäviensä HasLapsen, JHågin ja Yleåburgirin kanssa?
Seudun tavan mukaan en koputtanut pirtin oveen. Laskin repun oven nurkalle ja nostaessani katseeni näin pirtin pitkällä penkillä Mikkos-Timon, Havas-Lapsen, Hakki-Jiin ja Uula-Purkerin. Säpsähdin, kun huomasin siellä istuvan myös Mölö-Veikon. Ei hänestä naamatusten sellaista nimeä käytetty, papinkirjoissa hän oli Veikko Toejoki eli Toejoen Veikko.
- No onko sitä Toejoella pistetty siikoja, kysyi Hakki-Jii. Pirttiin tuli hiljaista. Ainoa ääni syntyi Havas-Lapsen mällinjauhamisesta. Havas-Lapsi veti kämmenellä näävelikarvojaan pitkin ja murisi:
- Saatanaako noita perkeleitä perkele saatana.
Pirtin täytti naurunhörähdys. Uula-Purkeri raapi muniaan. Mikkos-Timo rapsutti koiraansa. Katsoin Hakki-Jiitä, ja näin, että tätä pelotti Mikkos-Timon valtava koira. Koira oli lypsylehmän kokoinen. Meidän Ensun kokoinen, ja vähintään yhtä vihainen.
- No Uula-Purkeri, oliko siellä Ahoniemessä pillua?
Veikko Toejoen kysymys tuli Uula-Purkerille yllätyksenä, vaikka hän ehkä osasi sitä odottaa. Eihän hän ollut saanut pillua koko heinäaikana. Hän ei saanut sanottua sanaakaan vaan punasteli ja puri hampaitaan yhteen. Silloin hänen uusi isänsä Mikkos-Timo älähti:
- Jo vain tämä Uula-Purkeri on kovempi panemaan mitä järkijään...! Panee varmasti enemmän kuin kiimainen kukko proilerikanalassa saatana. Mikkos-Timo päästi perään kuulun nokkanaukaisunsa:
- Hmmh! Perkele! Se on tuo Uula-Purkeri kova panemaan!
Silloin Havas-Lapsi, minä Uula-Purkeri, Toejoki-Veikko ja Hakki-Jii lähdimme kartanolle pihistämään kortinsilmää. Uula-Purkeri tietysti hävisi kaikki rahansa, ja Toejoki-Veikko joutui työntämään Kullioniemen veneen aamulla rantaan. Hänen äitinsä loi Uula-Purkeriin aamulla suivaisia silmäyksiä, mutta hän ärähti:
- Vejä akka vittu päähäs.