En etes paljoa. Tänään piti arvata paksun puun ympärille käärityn köyden pituus. Ne koiraat ja naaraat halasivat puuta ja sylin kautta mittaa ottivat. Siinä arvuuttelivat, minä olin hissukseen ja jossain kohtaa katsoivat kysyvästi minuun. Totesin lakonisesti: "aika paksu tuo puussa oleva lähin (paksu) oksa, eiköhän tuo oo yrittäny hirttäytyä mutta on mätkähtänyt jaloilleen maaperrään ja sitten on hirttänyt kiinni, solminu köyden puuhun. Siitä voipi laskea metrit."
Ne jotenkin sitten olivat muissa katseissa.
Ei sitä saa töissä suoraan puhua. Minulle tuli tuossa kuukausi takaperin jo neljäs pomo vuoden sisään, paikkansa lienee tuulinen. Hän kysyi, että milloinkohan tämä tilanne tästä paranee. Kerroin totuuden ja sanoin, että sitten kun luonto poistaa tarpeettomat olemasta. Hieman tuo katsoi vinoon, olematta kiinalainen. No eiköhän tuo tämän päivän kokouksen jälkeen viimeistään tajunnut, että mitä tarkoitin.