Tuolla tavalla ei ehtisi selvinpäin olemaan ollenkaan. Siinä alkaisi keskiviikkona odottamaan jo torstai-iltaa ja joisi sopivasti. Torstaina sitten pitäisi lopettaa työviikko jurreihin. Perjantaina pitäisi viettää jo viikonloppua ja juoda lisää. Sama homma lauantaina. Sitten sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina karkotettaisiin krapulaa, kunnes jälleen koittaisi keskiviikko.
Taisin juuri kuvailla lähes normaalin työviikkoni.
Hmmm...
Kuka muuten on määritellyt, että ihmisen yleensä ottaen on oltava selvin päin? Eikös nuo alkuperäiskansat viidakoissa pärjäile varsin mukavasti ihan omillaan pureskellen ties mitä rehuja? Tai ainakin ovat pärjänneet ennen valkoisen miehen sivilisaatiotoimia.
Ja onhan duunarit Keski-Euroopassakin oivaltaneet tuon. Espanjassa menu del diaan kuuluu pullo punkkua. Vaikka se laadullisesti onkin lähinnä marjamehua, niin on se jonkin sortin punkkua silti. Suomessa stana jos juot pullon kepua pitsan kanssa ruokatunnilla, jo on monoa tulossa.
Tähän kevennyksenä lyhyt tarina Pohjois-Espanjasta läheltä Andorraa jonkun vuoden takaa: Lähdimme kylästä ajamaan kohti Andorraa vuoristotietä pitkin kunnes tuli tietyömaa eteen. Edessä oli kaveri stop-kyltti kädessään. Jonkin aikaa kului ja mitään ei tapahtunut. Ekana jonossa ollut alkoi soitella torvea. Stop-kylttimies hermostui, heitti kyltin metsään, haki ojasta muovikassin josta otti vinkkupullon ja siitä reilut siivut, ainakin puoli pulloa. Sitten vei pullon ojaan, kylmään, haki kyltin skutsista ja tuli tyynenä jonon eteen. Ja päästi jonon liikkeelle. Oli maanantai klo n. 11.
