Älkää täyttäkö lasiani. Silti tahdon kertoa.
Tahdon kertoa oluesta. Olenhan USA:ssa, jossa tuotettua olutta on tavattu väittää vesitetyksi. Ja pitäkää vittu päänne kiinne te jotka olette tutustuneet paikallisiin pienpanimoihin. Nyt puhutaan keskiverrosta. Oluesta ja ihmisestä. Puhutaan siitä jannusta/jannuttaresta, joka luulee että KFC on kanaa. Puhutaan siitä hehkeästä keskilännen ihrakeijusta. Juuri hänestä, jonka perse laahaa maata puoli korttelia mahaläskien perässä. Hänestä, joka luulee, että se, että Roseanne sanoo kansallisessa televisiossa Macissä syömisen olevan jokaisen oikeus, tarkoittaa että on OK näyttää samalta kuin Roseanne. Ja hänen miehestään. Hänestä jonka kallonmuotoon tulevien aikojen antropologit yhdistävät CAT-lippalakin. Hänestä, joka luulee, että JFK on kanaa. Joka luulee, että Chevrolet oli yksi presidenteistä. Heistä me puhumme tänään. Ja heidän oluestaan.
He juovat Coorsia. Tämän sanon, enkä sanomaani kadu. Pimeimpänä hetkenäni, kun tajuntani putkinäkö ulottuu vain omaan riittämättömyyteeni, saatan väittää, että he juovat Coors Lightia. Hulluutta, sanovat eräät, enkä minä heitä siitä moiti. Mitä voi moinen väite muuta olla kuin vähäpäisen miehen rienausta? Eikö Yhdysvaltainkin vähäosainen kansanosa ansaitse arvostuksemme? Mikä oikeuttaa meidät heidät leimaamaan? Ei mikään, sanon teille. Se, mitä tapahtuu aikuisen ihmisen ja täysikasvuisen kotieläimen välillä, on hänen ja sen välinen asia. Coors Light ei ole. Hänen eikä sen asia. Coors Light on ihmiskunnan asia.
Olen kuullut puhuttavan vesitetyistä oluista. Monet oluet, eurooppalaisetkin, ovat saaneet maineen, jonka mukaan ne maistuvat ikään kuin oluelta, jonka sekaan on laskettu vettä. Olen ennen hymähtänyt noille syytöksille. Olen itse vaaleiden lagerien ystävä. En erityisesti perusta voimakkaan makuisista oluista. Ainakaan, jos aion nauttia oluita useamman, kuten lähes aina aion. Näin olen sysännyt koko vesitetty olut –ongelman jonnekin taka-alalle, kuin se olisi vain Velkopovichky-ponnarihomojen tekemällä keksimä ongelma.
Tänään join Coors Lightia.
Se.. olut.. maistui.. vähemmältä kuin vesi. Se maistui vähemmältä kuin ei mikään. Se.. olut.. tuntui kuin imevän kaikki maut itseensä. Ja, tämän vannon teille, se ei tyytynyt siihen. Se imi itseensä kaiken hyvän ja kauniin. Se imi itseensä Carlsbergilla hankitun nousuhumalani.
Se vei minulta kaiken kauniin ja puhtaan.. se vei minulta kalsarikännin.