Kiitoksia osanotosta mutta tällä kertaa kuolema taisi olla ihan armollinen vaihtoehto sillä viimeiset kaksi vuotta olivat mammalta menneet sairaalan vuodeosastolla enemmän tai vähemmän dementoituneessa tilassa. On muuten aika surullinen tunne, kun itselle rakas henkilö ei enään tunnista sinua vaikka kuinka yrittäisi muistuttaa kuka on. Mutta nyt kuitenkin muistelen niitä hyviä aikoja, jotka onneksi ovat paljon pidemmät ja rakkaammat, kuin nuo viimeiset vuodet.