Keskinäisen vaonnuolennan nimissä rispektit punaviivalle hienosta tarinasta. Itsellä homma lähti 80-luvun loppupuolen ekoista liigakausista ja päädyn jääntason junnukatsomosta. Jollain kaudella tuli likipitäen kaikki kotipelit käytyä katsomassa, mitä nyt välillä tuli taukoa rangaistuksena, kun narahdettiin karkkivarkaista. Kaikki vieraspelit oli tietysti kuunneltava radiosta. Huipentumana oli tuo voitettu finaalipeli, jonka jälkeen seuraaminen sai aika lailla väistyä teini-iän houkutusten tieltä.
Opiskeluaikana Turussa muistan olleeni sellaisessakin matsissa, jossa häntäpään KalPa voitti mestarisuosikkeihin lukeutuneen Tepsin, olisko ollut 2-3. Suomisarjat ja mestikset menikin sitten aika lailla ohi, mitä nyt kerran tuli Forssan ladossa käytyä ihmettelemässä Kalevan änäriapuja. Siitä kaudesta ja liiganoususta alkoikin vanhalla sitten fanituksen uusi nousu. Pelejä on tullut nähtyä enimmäkseen Tampereella, mutta myös (ainakin) Hämeenlinnassa, Porissa, Lahdessa ja Espoossa, parhaimpina muistoina voitetut sarjat Tapparaa ja HPK:ta vastaan ja tietysti se 2. mitali. Kuopiossakin joku peli silloin tällöin harvakseltaan.
Nyttää liikuttu niin, että suapi riittee. Toivotaan lisää hienoja muistoja tältä keväältä, jatkuu pelit sitten missä päin vaan, niin paikalle on taas päästävä.