Omien ennustusteiden sijaan esitän mieluummin kevättä varten omat toiveeni muodossa "mitä en halua nähdä" ja "mitä haluan nähdä".
Ei:
- tuomarilinjan löystymisestä itkeminen
- kulmahyrrät ja kiekolla puolustaminen tilanteesta riippumatta
- ollaan jo ylitetty urheilulliset odotukset (lomille lomps)
Kyllä:
- syksyn suoraviivaisuus
- maalineduspelaaminen
- ylivoimien kekseliäisyys ja variaatiot, sekä laukominen
- voitonnälkä
Puheet tuomarilinjan muuttumisesta keväällä on jo Virran toimesta aloitettu. Myös paikallislehti SS lähti jälleen mukaan äänitorveksi tässä asiassa. Tämä sama on nähty joka vuosi, kun pudotuspeleihin on mukaan selvitty, ja se alkaa olla jo väsynyttä. Ihan sama olisi valittaa auringolle että se nousi tänäänkin idästä. Kumpikin asia on totta, eikä kumpikaan asia valittamalla muuksi muutu. Siksi olisi toivottavaa vihdoin sopeutua, ja hyödyntää sitä totuutta itsekin.
Monet pudotuspelit on menty kulmahyrrällä Virran alaisuudessa ja parit Tuokkolan & Laukkasen johdolla. Virran recordiksi saan altavastaajana lähdettyihin ottelusarjoihin voitot ja tappiot 1-3 (+1 tappioihin Laukkasen johdolla), sekä ennakkosuosikkina lähdettyihin sarjoihin 1-2 (+1 tappioihin Tuokkolan johdolla). Äkkiseltään 2-7 kertoo siitä että tämä tie on kuljettu ja todettu umpikujaksi. En tosin pahoita millään tavoin mieltäni, jos yksittäisen ottelun sisällä puolustetaan kiekolla johtoasema voitoksi, tai hyrrätään toisessa erässä vaihtomatkaedulla vastustajalta jalat alta maalin, tai edes jäähyn arvoisesti.
Fanien lempilausahdus, usein etelän metiaan vedoten, on sanoa että tällä materiaalilla kympin sakkiin pääsy on jo mestaruus. Myönnän ensimmäisenä itse, että en uskonut KalPan pelaavan runkosarjassa näistä sijoituksista, joista se on koko kauden pelannut. Siksi sijoitus, ja varsinkin pelitapa jolla se on kauden mittaan ansaittu, on aiheuttanut valtavaa mielihyvää. Silti runkosarjavoitot ja pudotuspelivoitot ovat kuin yö ja päivä keskenään. Runkosarjamenestys on vain matkalippu, ja pudotuspelit elämää siellä lomakohteessa. Samoin lipputuloista puhuminen pudotuspelien yhteydessä, ikään kuin otteluiden voittojen korvikkeena on harhaanjohtavaa. Tune: Espoon Blues, kausi 2011-12 ja "vielä yksi kotipeli".
Sen sijaan toivon näkeväni ratkaisupeleissä sitä syksyllä lanseerattua virkistävää tuulahdusta, eli suoraviivaisesti pelaavaa KalPaa. Se pelitapa hilasi KalPan jopa runkosarjan piikkipaikalle, ja se on mielestäni se ainut tapa jolla vastustajat voidaan keväällä ottelusarjassa yllättää. Koska estopelaaminen lisääntyy keväällä ja siten tila ja aika vähenee, niin suoraviivaisuus on tapa joka tuottaa kulmissa pyörimistä enemmän maalipaikkoja.
Edelliseen toiveeseen yhdistyy maalineduspelaaminen. Se on toinen asia, joka on ollut ajoittain virkistävällä tavalla erilaista tällä kaudella kuin aiemmin. KalPa on voittanut useammassakin ottelussa kamppailut kummankin maalin edustalla, eikä toisaalta ole juurikaan hävinnyt niitä selkeästi kenellekään. Nyttemmin tässä on valitettavasti lipsuttu, mutta toivottavasti ei pysyvästi. Vastustajat ovat lisänneet kierroksiaan, KalPan pitää tehdä sama. Asenteesta kaikki lähtee tässä touhussa, sillä kipuakin on varmasti luvassa silloin kun ei väistä, vaan ajaa kohti.
KalPan erikoistilannepelaaminen luo hyvät edellytykset voitoille myös keväällä. Sekä ylivoima- että alivoimaprosentti on tällä hetkellä Liigan 5. paras. Itseäni on ilahduttanut ylivoimissa kauden mittaan useampi variaatio ratkaisujen hakemiselle. Sitä kekseliäisyyttä taas kehiin. Välttämättä ei edes tarvitse kovin paljon keksiä uutta, eri kuvioita voi muistella vaikka menneiden otteluiden tallenteista. Kaikista oleellisinta on uskallus laukoa silloin kun paikka on. Ja toitotan aina nyrkkisäännöksi että suoraan syötöstä, ei haltuunotoilla.
Lopuksi toivon näkeväni tekoihin konkretisoituvaa voitonnälkää. Mitä sitten ettei KalPan olevinaan pitänyt olla pudotuspeleissä tänä vuonna? Mitä sitten että runkosarja on mennyt jo yli odotusten? Pian on alkamassa ne pelit, joita joukkue on odottanut kesätreeneistä lähtien. Minä haluan nähdä että KalPa tulee kehiin "kaikki pyssyt paukkuen" ja pelaa illasta toiseen ihan tosissaan voitosta.