G-dog totesi joskus, että KalPan pelaamisessa yritetään vain peitellä tehtyjä virheitä. Tämä oli hyvä huomio. Toimimaton ja pelaajien virhemäärää lisännyt pystysuunnan pelisuunnitelma johti tähän. Pelaajat eivät pystyneet edistämään peliä, vaan kaikki tekeminen oli vain näennäistä. Nyt on kuitenkin tapahtumassa muutos asiaan. Pelitavallisesti on palattu tutulle tielle, ja tämä alkaa näkyä myös pelaajista. Kun pelisuunnitelma alkaa tukea pelaajia, ja he voivat alkaa taas luottaa siihen, areenalle astuu vähitellen myös kauan odotettu vieras. Pelirohkeus.
Silloin tuo G-dogin kuvaama virhetematiikka alkaa muuttua toisinpäin. Enää ei keskitytä virheiden peittelyyn ja tehottomaan nysväilyyn, vaan aletaan tehdä virheitä ”oikealla” tavalla. Voi taas kuulostaa oudolta, mutta ei se mitään, niin se kuulostaa minustakin. Kysymys on kuitenkin siitä, että pelin kehittäminen vaatii sen, että uskalletaan rohkeasti toteuttaa omaa pelitapaa ja tehdä virheitä ”rinta karrella”. Pekka Virta tapasi sanoa, että virheitä saa tehdä, mutta tyhmä ei saa olla. Tämä koskee nyt koko organisaation tekemistä. Pitäisi pystyä rauhoittamaan tilanne ja keskittyä olennaisiin asioihin. Pelaajien kauppahärdelli tulisi jäädyttää huolehtien kuitenkin siitä, että pelaajia on riittävästi. Nyt ei saa enää tehdä enempää lyhytnäköisiä ratkaisuja pelaajapolitiikassa, koska ne eivät tuota pitkän tähtäimen hyötyjä.
Valmennuksen pitää myös ymmärtää tilanne ja rahoittaa se. Pelitavalliseen edestakaisin vatkaamiseen ei saa enää koskaan palata. Nyt on löydetty pelitavallisesti hyviä asioita, mutta on vasta otettu ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, kun on siirrytty ”valhepeli-identiteetistä” takaisin omalle tielle. Nyt ruvetaan kehittämään tätä omaa pelitapaa, eikä sorruta lyhytnäköiseen palkkion metsästykseen. Se tarkoittaa sitä, että voitetaan ja hävitään omalla pelitavalla. Tänään voi tulla Kärpiltä pahasti turpaan, mutta siitä ei pidä välittää. Pisteitä tulee ”sivutuotteena”, kunhan huolehditaan oman pelaamisen kehittämisestä. Tarvitaan jauhamista, jauhamista ja jauhamista sekä kovaa vaatimustasoa harjoituksissa ja peleissä. Eikä pidä myöskään tyytyä mihinkään jo saavutettuun ja jäädä laakereille lepäilemään. Nykyisellä pelaamisella ei vielä voiteta keväällä mitään.
Tämä on kuitenkin se tie, jota kulkemalla alkaa tapahtua hyviä asioita. Tällä tavalla myös yleisö alkaa aikanaan tallustella takaisin Niiralan Monttuun. Kysymys on uskottavuudesta. Kun pelaajat voivat pikku hiljaa alkaa luottaa pelitapaan, valmennukseen ja itseensä, voi alkaa tapahtua näitä eksponentiaalisia hyviä asioita. Millään toimiston tempuilla tai kannattajien tempauksilla ei koskaan saada yhtä isoja asioita aikaiseksi. Pitää nähdä oleellinen. Tämä on oleellista. Siksi se pelikirja on seuratoiminnan ydin.
