Rantojen mies
Jäsen
Yksi seurueemme jäsen on käynyt tuolla ensimmäisen kerran 60-luvulla, jonka jälkeen porukka on pikkuhiljaa vuosittain kasvanut (ja välillä pienentynyt) sitä mukaa kun ikää ja ihmisiä on tullut lisää. Kongsfjordin alueella ei kamalasti ole lätäköitä missä en ole käynyt, joten syvemmälläkin on tullut liikuttua. Myös Nordkinnin niemimaa on tuttua kairaa. Toki tuolla kun kulkee niin on aika hyvin oppinut tuntemaan muutkin suomalaisseurueet jotka noilla kairoilla aina samaan aikaan liikkuvat ja vaikka infoa noista pilkkihommista heidän kautta jonkin verran onkin, me suuntaamme sinne pelkästään kesäisin. P-Norjan lappi on talvella huonon sään sattuessa kuitenkin niin ankara paikka ja raudut oikukkaita, että sitä tuulen ujellusta ei jaksa seitsemää päivää ilman nykyä kököttää - tai ehkä jaksaisin, mutta usein matkassa on henkilöitä jotka eivät aivan yhtä hulluja allekirjoittaneen kanssa ole.Oletko, tai ilmeisesti.olet kulkenut tuollakin kevät jäillä? Mihin aikaan siellä noin niinkuin normaalisti alkaa olla helppo liikkua tunturissa vielä jäiden kanto aikaan.
Vaikken jäillä tuolla ole kulkenut, oma käsitykseni on seuraavanlainen. Keväthän on Norjassakin aikaistunut melko tasaisesti ja ihan tienvarsipaikat, joihin sai kesäisin aiemmin kylmälaukut lumeen ovat nykyään kuivia, eikä lumesta ole edes tuntureilla loppukesästä kuin pieniä täpliä jäljellä. Kuulemma 70-luvulla heinäkuun alkupuolella pystyi vielä helposti pilkkimään, mutta nykyään parhaat kelit lähtevät kesäkuun alusta ja siitä viikko pari eteenpäin. Toki nykyään vuosissa on myös enemmän vaihteluita. Ongelmanahan tuolloin on yleensä tulvaisten purojen ylitys, mitä kesällä ei välttämättä tule ajatelleeksi. Tuntureista tuleva vesimäärä saattaa olla paikoin yllättävän suuri, eikä tulvapuroja aina löydä kartoista. Kaverini tosiaan käväisi viikko sitten Finnmarkissa ja sanoi että jatkovarren kanssa kairalla pääsi juuri ja juuri jäästä läpi, mutta nythän siellä keli näyttää taasen siltä, että jäät saavat sateiden ja auringon takia nopeasti kyytiä.
Hienoja paikkoja ja vaikka joinain vuosina kalaa ei olla juurikaan saatu, näin lukuisia tarinoita ja lukemattomia tärppejä rikkaampana voi todeta ettei yksikään sinne tehty reissu kaduta kyllä pätkääkään.