Heikkoa oli viikonloppuna Heinolan lähistöllä, muutaman tunnin uistelulla vain yksi kalahavainto ja tuokin pääsi iloisena jatkamaan taivaltaan. Ihan ilman saalista ei kuitenkaan jääty vaan sain vetouistimella vetouistimen !
Olenpa se minäkin saanut uistelemlla uistimen, mutta uistellulla uistimella oli kala kiinni koukuissaan. Kyseessä oli sellainen perusjuntti kilon hauki, joita vetemme puurona kuhisevat. Hauen leukaperissä ollut uistin oli musta Toby kullanvärisillä raidoilla, joten sain pakkiini todellisen pelivehkeen. Hauesta tehtiin pihvejä.
Mutta vielä hämmästyttävämpi tilanne nähtiin kesällä 2006, jolloin saatiin velipojan kanssa Iijoesta hauella haavi. Kävi näet niin, että parikiloinen poranokka teutaroitsi siihen malliin haaviin jouduttuaan, että haavi kirposi pikkubroidin käsistä. Kala oli kuitenkin tiukasti kiinni Rapala Originalissa ja sain sillä hamuttua haavin jortaanista, ennen kuin haavi ehti upota syvemmälle. Tämä oli jonkinlainen häntä heiluttaa koiraa-insidenssi.
Tänä kesänä on tullut koluttua kovastikin kalavesiä, mutta huonolla menestyksellä. Jostakin syystä vain ei kala ole ollut syönnillään. On kokeiltu kirrelampia, jokikalastusta, järviuistelua, mato-ongintaa. Saaliina on vain muutamia ahvenia, särkiä ja hauentumppeja. Oulun lähellä on sellainen lampi kuin Vaaralampi, johon on istutettu taimenta ja kirjolohta. Vaaralammen pikkuserkku on Tervalampi, johon myös on istutettu samoja lajeja edustavia vedeneläviä. Vesi on aivan liian humuspitoista, eikä se vaihdu siihen malliin, että kovasti hapekasta vettä vaativa taimen pysyisi niissä lammissa hengissä.
Velipoika sai taimenen, joka oli jäänyt kiinni kyljestään. Taimenella oli iso pyöreä valkoinen alue kyljessään ja se oli ihan piipussa. Ilmeisesti sillä oli jokin loinen tai sitten hauki oli iskenyt siihen. Taimen jäi lammen rannalle. Kerran Tervalammella velipojan Lottoon tärmäisi pirteä kirjolohi. Lampien lupamaksut ovat sangen kórkeita - 11 €/6h tai 2 lohikalaa. Pyydä ja päästä-kalastus on niissä lammissa ehdottomasti kiellettyä, eikä esimerkiksi tupakantumppeja saa missään tapauksessa heittää lampiin. Näin turvataan sekä uistinkauhuttomuus, että epäsopivan ravinnon joutuminen viljellyille jalokaloille.
Eräällä viisaan oloisella miekkosella oli järkeekäypä teoria Vaara- ja Tervalampien huonosta syönnistä. Kun taimenet mätänevät lampiin, alkaa kirrejäkin aivastuttaa, eivätkä nekään enää syö. Edellinen taimensatsi oltiin kuulemma tuotu lava-autolla hapetinta vailla olevalla säiliöllä. Ei ihme, että tanet ovat olleet huonossa hapessa.
Joka tapauksessa, kalastukseen on mennyt rahaa aivan helvetisti ja saaliiseen nähden aivan järjettömästi. Mutta sitten kun saa "sen" kalan, pyyhkiytyvät ikävät muistelot mielestä ja sitä ollaan niin kalamiestä kun saa aina kertoa sen saman jutun. Joka kerralla kalaan tulee lisää painoa vähintään 200 grammaa ja väsytysaikaan muutama minuutti. Mutta so what, se kuuluu asiaan ja kalajutuissa vastuu onkin kuulijalla.
Itse olen saanut viimeksi kunnon kalan vuonna 2002 Kuusamosta Kitkajoen alajuoksulta läheltä Venäjän rajaa. Nyt en valehtele: mätisäkit täynnä porsasteleva järvitaimen painoi 3200 grammaa. Välineet olivat ultralight-luokkaa ja se reilu vartti, joka kalan väsytykseen kesti tuo minulle aina lisää tarmoa kalastukseen, kun sitä muistelen. Oli se hienoa kun isomuksen sai lähteenkirkkaassa vedessä näköpiiriin. Ja ne syöksyt ja kaikki taidot vaativat jarrun säädöt ja vavan asennot kun taimen päätti ottaa vauhtia. Eniten pelottivat hypyt, silloinhan kala yleensä irtoaa jos irtoaa.
Viime kesänä purrut perhokärpänen on ilmeisesti tarttunut perhokärpäspaperiin. Jalo kalastuksen muoto olisi saatava taas tulille. Mutta kun Oulun seudulla ei oikein ole paikkoja, jossa perhostelua voisi mielekkäästi harrastaa. Vielä olisi suunnitelmissa tälle kesälle Jockfallin-reissu, joka kyllä yleensä menee ryyppäämiseksi ja Suomi-kuvan viemiseksi. Lisäksi pienimuotoista jokikalastusta ja istarilampivirvelöintiä. Ootto-onginta olisi kyllä leppoisaa, mutta minusta se ei oikein ole kalastusta vaan eukolta karkuun lähtemistä kalastuksen verukkeella, missä nyt sinänsä ei mitään pahaa ole.
Kireitä siimoja kaikille Jatkiksen kalamiehille ja -naisille.