Heikkis-Jarkko voi olla synnynnäinen päävalmentaja, tai sitten valmennusura voi vaihtua muihin töihin varsin nopeallakin aikataululla. Tai ihan mitä vaan siltä väliltä. En kuitenkaan näe tässä Hokin suhteen suurta riskiä, Heikkinen tuntee pelaajat ja seuran erittäin hyvin ja voisin kuvitella, että nauttii myös pelaajien arvostusta. Todennäköisesti myös Hokin kannalta edullinen ratkaisu. Ja huonoimmassakin tapauksessa: kyllä uusia valmentajia on löydettävissä vaikka kesken kauden.
Yksi pieni huolenaihe tuli kuitenkin mieleen, ei sinällään Heikkisestä, vaan viime vuosina vastaan tulleesta ilmiöstä yleisestikin. Tarkoitan siis sitä, että kaukalosta hypätään saman tien suhteellisen vastuullisiin valmentajasaappaisiin. Mestiksen päätehtävä tällä hetkellä on (haluttiin sitä myöntää suoraan tahi ei) kehittää pelaajia eteenpäin, sama taitaa olla nykyisin liigankin funktio. Silloin laadukas valmennus on elinehto. Toki esimerkiksi Ville Niemiseltä valmentajaura on kulkenut ihan mukavasti, vaikka hypyllä melko syvään päähän alkoikin. Mutta lähinnä pistää miettimään, että millaisen signaalin tämä antaa kaikille niille valmentajille, jotka kulkevat urallaan perinteistä pitkää polkua pitkin: junnuvalmennusta, valmentajakursseja ja sitten aluksi miesten sarjoihin kakkosvalmentajaksi. Riittääkö näitä puurtajia, jos se yleistyy, että ex-kiekkoilijat kiilaavat edelle ilman mitään koulutusta, näyttöjä tai kokemusta?
Yksi pieni huolenaihe tuli kuitenkin mieleen, ei sinällään Heikkisestä, vaan viime vuosina vastaan tulleesta ilmiöstä yleisestikin. Tarkoitan siis sitä, että kaukalosta hypätään saman tien suhteellisen vastuullisiin valmentajasaappaisiin. Mestiksen päätehtävä tällä hetkellä on (haluttiin sitä myöntää suoraan tahi ei) kehittää pelaajia eteenpäin, sama taitaa olla nykyisin liigankin funktio. Silloin laadukas valmennus on elinehto. Toki esimerkiksi Ville Niemiseltä valmentajaura on kulkenut ihan mukavasti, vaikka hypyllä melko syvään päähän alkoikin. Mutta lähinnä pistää miettimään, että millaisen signaalin tämä antaa kaikille niille valmentajille, jotka kulkevat urallaan perinteistä pitkää polkua pitkin: junnuvalmennusta, valmentajakursseja ja sitten aluksi miesten sarjoihin kakkosvalmentajaksi. Riittääkö näitä puurtajia, jos se yleistyy, että ex-kiekkoilijat kiilaavat edelle ilman mitään koulutusta, näyttöjä tai kokemusta?