Kaj Kunnas

Paljon parjattu Kunnas kirjoittaa vuoden urheilija -valinnasta kriittiseen sävyyn. Hän muunmuassa kritisoi valintajärjestelmää, jossa ainoastaan liittoon kuuluvat toimittajat ovat äänioikeutettuja. Kolumnissaan Kunnas osoittaa toimittajan kykyjä arvioimalla objektiivisesti valintaprosessia silläkin uhalla, että hän samalla ns. puree ruokkivaa kättä. Omasta mielestä Pitkämäen valintaan vaikutti merkittävästi vanhat meriitit ja sivistynyt käyttäytyminen.

Kommentti: Miksi taas Tero Pitkämäki? | Yle Urheilu | yle.fi

 

Kunnas ei ole kolumnissaan väärässä eikä myöskään ensimmäinen joka asiasta kirjoittaa. Hiihto ja keihäänheitto menevät noissa valinnoissa lähes aina muiden edelle.

 

Paavo Noponenhan repi heti perseensä jos joku muu kuin keihäänheittäjä tai hiihtäjä valittiin Vuoden urheilijaksi.

En nyt enää sataprosenttisen tarkkaa sanamuotoa muista, mutta joskus 90-luvun puolivälin kieppeillä kun esim. jääkiekkolija Jari Kurri oli jo hätyytellyt kärkipaikkaa, tosin häviten sen yhden heiton ihmeelle Päivi Elefantille eikun Alafrantille ja muitakin joukkuelajien edustajia, esim. Jari Litmanen, oli jo huipulla, niin Noposesta oli lehtijuttu jossa hän viittasi siihen että "nuorten neitosten pitäisi joukkuelajien edustajien sijasta vehdata ennemminkin yksilöurheilijoiden kanssa, niin saadaan riittävän reipasta ja rivakkaa ainesta jatkossakin maamme yleisurheilukentille ja Suomen lama kääntyy nousuun kun keihäs lentää pitkälle ja suksi suihkii sivakasti pitkin maastoa".

Voin vaan kuvitella Noposen ja muiden eri lajiniilojen vitutuksen määrää kun Keke Rosbergista tuli vuoden -82 Vuoden urheilija.

 

Kaiken uskottavuuden Kunnaksen kolumnista kuitenkin vie se, että hän itse liputtaa vuoden urheilijaksi voimakkaasti Roope Tonteria, joka joutui osallistumaan B-kisoihin vain siksi, että ei ollut tarpeeksi hyvä kilpailemaan samaan aikaan maailman huippujen kanssa A-kisoissa, (toisin kuin X-gamesissa yhdeksänneksi Slopestylessa sijoittunut Peetu Piiroinen) eli oli oikealta maailmanrankingiltaan lajeissaan jossain sijoilla 10-20. Tonterista on yhtäkkiä tullut jonkinlainen "moraalinen voittaja" tälle kisalle, vaikka mies ei olisi mitalitoivo olympialaissa, jos ne alkaisivat nyt. Aivan toisin kuin Pitkämäki, Olli tai Mäkäräinen.

Kun Tonteri diskvalifioidaan voittokisasta sillä perusteella, ettei ole edes paras lumilautalijamme (Piiroisen lisäksi myös Enni Rukajärvi, Matti Suurhamari ja Anton Lindfors olivat selviytyivät X-gamesiin), niin kohta huomataan, että ei niitä Pitkämäkeä parempia ehdokkaita oikeasti edes ollut tarjolla tällä kertaa.

Mäkäräisen kausi oli pettymys aiempaan nähden, toki yksi MM-pronssi neljästä mahdollisesta mitalista ja maailmancupin kakkossija (vrt. Pitkämäki Timanttiliigan voitto ja MM-pronssi ainoasta MM-kisasta).

Jenna Laukkasen lyhyen radan EM-kisakullat toki hienoja juttuja, mutta kyseiset arvokisat ovat vielä suurempia hassutteluja kuin yleisurheilun halli-EM.

Petra Olli otti hienosti MM-hopeaa painissa, mutta kilpailu nuoressa lajissa ei useista painoluokistakaan johtuen ole vastaavaa kuin miesten keihäässä.

Muut ehdokkaat ovat sitten aivan marginaalilajeissa menestyneitä.

Mielestäni Pitkämäki oli oikea valinta, mutta vain siksi, että urheiluvuosi oli suomalaisittain todella surkea.

 

Lainaus:

Naurettavaa itkua. Jos palkinto kerran on alunperin Suomen Urheilutoimittajain liiton "perustama", niin tietenkin ainoastaan liittoon kuuluvat toimittajat ovat äänioikeutettuja. Vuoden urheilija -titteli ei ole mikään absoluuttinen totuus siitä, kuka oli maan paras urheilija edeltävänä vuonna. Kasva jo aikuiseksi, Kaj.

 

Lainaus:

Toivottavasti jäisi aallonpohjaksi - onhan se vähän noloa, että Pitkämäki tosiaan oli ihan perusteltu valinta pronssillaan...

 

Kunnas, Kanerva ja Karhu keskustelivat Yle-aamun "Jälkihiessä" mm. uudesta tennisskandaalista. Tai mikään uusi ollut, oli ongelmat olleet tiedossa ainakin jo vuodesta 2007. Juuri alkavissa Australian avoimissa pelaa 8 epäiltyä pelaajaa, ja juuri Kunnas lupaili BBC:n tiedotettavan epäiltyjen nimiä huomen illalla. Avointen joku johtaja oli harmissaan lähinnä skandaalin ilmoitusajankohdasta. Kai sekin oli jossain kabineteissa päätetty, että mikä turnaus saa tästä kärsiä.

 

Voi höpön kaitsu tässä leijonalegendat lähetyksessä. "Piirrä, piirrä, piirrä!"

 

Lainaus:

Todella rasittava ihminen.

 

Kun maikkari on "kaapannut" pelleTamin niin löydetty uusi idiootti tilalle joka suostuu nolaamaan itseään kansan edessä kuhan verovaroilla tuotettu liksa juoksee. Vittu että siipimutterin näkeminen vituttaa lähetyksissä.

 

KK on saanut ängettyä itsensä joka toiseen ohjelmaan. Todella ärsyttävä "mies" ja asenteelliset mielipiteet. Usein ohjelma jää katsomatta jos KK on mukana.

 

Yritin viime viikonloppuna katsoa Ylen tarjoamaa lähetystä naisten lentopallon mestaruussarjasta. Tai luulen, ettei ollut mikään cup-ottelu.

Jaksoin Kaj Kunnaksen selostusta noin viisi minuuttia. Kommentoimassa ollut nainen (en tunnistanut, varmaan entinen tai nykyinen pelaaja) paikkasi sen, mitä ehti.

Kunnas tarjosi enimmäkseen taustatietoa pelaajien poikaystävistä tai puolisoista.

Viiden minuutin jälkeen totesin, etten halunnut katsoa Elämä pelissä -draamaa tai Temptation Islandia, ja suljin hiljaa lähetyksen.

 

Kaj Kunnaksen yleinen positiivinen ja (yli-)sosiaalinen elämänasenne on monille, jurottamaan tottuneille suomalaisille liikaa. Minun mielestäni on vain hyvä asia, että on ylipäätään positiivisia toimittajia, jotka ihan vilpittömästi yrittävät jutella mukavia ja kysellä vähän rennompia asioitakin haastateltavilta kuin "miten nyt lähdetään kolmanteen erään" tai "harmittaako tappio?" tyyliset jargonit.

Makuasioitahan nämä ovat, mutta minä taas rakastan Kunnaksen kaltaisia positiivisia, vähän mustan huumorin puolellekin eksyviä toimittajia, jotka EIVÄT OTA ITSEÄÄN LIIAN VAKAVASTI. Meillä on ihan tarpeeksi näitä selostajia, jotka ovat aivan liian tosikkoja, vakavia ja negatiivisia selostuksissaan. Esim. Niki Juuselan selostuksista puuttuu sellainen jouhevuus/rentous, mikä on ominaista hyville selostajille kuten Tuomas Virkkunen, Antero Mertaranta, Kunnas ym.

 

Mielestäni Kunnas ottaa itsensä aika vakavasti eikä Kunnaksen maailmaan paljon muuta mahdu kuin Kunnas. Sitä ei muuta se, että kevyellä itseironialla egoaa hivelee.

 

Lainaus:

Tässä vähän lisää tätä positiivisuuta missä jutellaan mukavia ja kysellään rennompia:

https://www.youtube.com/watch?v=4vclaQmRL4g

Vaikka joidenkin mielestä tosin itkufetissi aika creepyä ja friikkiä, linkki vie Youtubeen.

 

Kaj Kunnas saanut sairaskohtauksen. Linkki YLE:n juttuun.

 

Lainaus:

Karua. Tuossa näkee, ettei tarvitse olla lihava ja punanaamainen saadakseen kohtauksen. Kunnas oli kovakuntoisen ja energisen oloinen sälli. Mutta ei sillä ole merkitystä kun kohdalle osuu. Tosin paranemisennusteeseen se varmasti vaikuttaa positiivisesti.

 

Pikaista toipumista Kaitsulle.

 

Lainaus:

Yksi lähisukulainen joka oli ihan hyvä kuntoinen kanssa sai aivoinfarktin. Toipui kyllä sitten ihan täysin ja toivottavasti Kaitsulle käy sama.

 

Peukut myös Kaitsulle. Meitä aivovaivaisia tunnen monen monia, jotka aivoinfarktin(kin) ovat kärsineet. Mahdollisuudet jatkaa normaalia elämää ovat onneksi olemassa.

 

Lainaus:

Eipä tuo kondis tosiaan niinkään vaikuta. Jotenkin omasta tuttavapiiristä jäänyt ainakin sellainen kuva, että vuosikaudet liian kovilla kierroksilla vetävät näitä aivoinfarkteja saavat.

Toipumisia Kajtsulle, kyllähän the kähinä meidät vielä valloittaa, riemastuttaa ja ajaa hermoromahduksen ja myötähäpeän partaalle!

 

Uutisen otsikon nähdessäni tuli vähän sellainen "mäkin itken"-fiilis... Toivottavasti Kaitsu toipuu entiselleen, tsemppiä sinne!!

 

Tsemppiä Kaitsulle, toivotaan pikaista paranemista!

 

Lainaus:

Näinhän se menee ja itse olen hiukan ihmetellyt kenen kohdalle se osuukaan. Tiedän/tunnen viisi tapausta kenelle napsahtanut sama homma ja näistä yksi oli reilusti ylipainoinen. Tsempit Kaitsulle ja takaisin entistä ehompana ja omaperäisempänä höpöttäjänä.

 

Aivoinfarktista toipuva Kaj Kunnas: ”Olisin valinnut mieluummin syövän” - Muut lajit - Ilta-Sanomat
Huh huh mikä mielipide

Spoiler

Aivoinfarktista toipuva Kaj Kunnas: ”Olisin valinnut mieluummin syövän”

Ylen urheilutoimittaja ja tv-julkkis Kaj Kunnas sai aivoinfarktin kotonaan toukokuun lopulla.(KUVA: Juha Sorri)

Julkaistu: 3.9. 11:37



Toukokuisesta aivoinfarktista pian työhön palaava tv-julkkis kertoo, että vielä joka kolmas päivä on huonompi.
Ylen urheilutoimittaja ja tv-julkkis Kaj Kunnas on oppinut viimeisten kuukausien aikana paljon. Perjantai-iltana hän kävi kertomassa oppimastaan Keski-Suomen seurakuntien järjestämässä Miesten illassa Laukaan kirkossa.

– Elämästä kannattaa nauttia niin kauan kuin elää, Kunnas päätti puheensa 800-miehiselle kuulijakunnalle.

Kunnas, 53, sai aivoinfarktin kotonaan toukokuun lopulla. Tällä tietoa tarina näyttää päättyvän onnellisesti, niin terveen oloinen ja hyväntuulinen mies oli IS:n haastattelussa kirkkomaalla ennen tilaisuuden alkua.

– Olin onnekas, Kunnas myöntää ja kertaa tarinan naapureiden avusta ja Meilahden sairaalan huipputason hoidosta.

– Näyttää siltä, että kuulun siihen viiteen prosenttiin, joka toipuu aivoinfarktista täysin.

Sairaus pysäytti. Nyt Kunnas on opetellut nauttimaan elämän pienistä asioista – ja jokaisesta hetkestä. Sairauslomalla arjen rytmi on aivan toinen kuin hektisessä työssä.


– Voi olla, että nukun pitkään, luen lehteä, syön aamiaista rauhassa, noukin viinimarjoja ja omenia, nukahdan hetkeksi, katson ehkä telkkaria ja syön. Sitten huomaan, että kellohan on vasta yksi. Ja päivää on vielä kymmenen tuntia jäljellä, Kunnas ihmettelee.

Palautetta tullut ihmisiltä
Aikaa on ollut myös ihmisten tapaamiselle. Aivan ventovierailtakin tuleva palaute on lämmittänyt mieltä.

– En ollut koskaan ehtinyt huomata, miten paljon Suomessa onkaan kivoja ihmisiä. Menin polkupyörällä Karjaalla, ja herttaleivi, kun siellä oli mukavia ihmisiä. Joka puolella juteltiin niitä näitä, urheilusta, kalastuksesta, hammaslääkärillä käynnistä.

– Kadullakin joku tuntematon laskee liikennevaloissa auton ikkunan alas, näyttää peukkua ja juttelee kunnes valo vaihtuu vihreäksi. Kyllä suomalainen mies on yhteisöllinen.

Kaikki palaute ei silti ole ollut positiivista.

– Tuli paljon kirjeitä, joissa kerrottiin, että olen elänyt huonoa elämää ja nyt yläkerran ukko rankaisi. Tuli Raamatustakin esimerkkejä.

– Toisaalta oli myös niitä, että Jumala pelasti minut, koska olen elänyt niin hyvää elämää. Mutta Meilahti, hyvä onni ja naapurit mut pelasti.

Aivoinfarktille ei ole löytynyt syytä. Kunnas korostaa, ettei puoli vuotta aikaisemmin olisi voinut kuvitellakaan moista kohdalleen. Nyt hän kuntoutukseen mennessään avaa oven, jossa lukee ”aivovammapoliklinikka”.

– Jos minulta olisi aiemmin kysytty, valitsisinko umpisuolen puhkeamisen vai aivovamman, olisin valinnut umpisuolen. Mieluummin poikki mennyt jalkakin kuin aivovamma.

– Jos olisi kysytty, ottaisinko syövän vai aivovamman, olisin jo joutunut miettimään. Mutta olisin valinnut mieluummin syövän. Sitä ajatteli, että aivovamma on niin paha, sellainen, mitä itse ei voi edes saada.


Täydellisesti Kunnas ei ole vielä toipunut.

– Hyvänä päivänä on vaikea tajuta, että on edes ollut infarkti. Mutta välillä tulee väsymiskohtauksia. Ei, että vaan haukotuttaa, vaan että menee keskeltä poikki.

– Alkuaikoina joka toinen päivä oli huonompi, nyt ehkä joka kolmas tai neljäs. Ongelma ei ole niinkään fyysinen, sitä vaan jää välillä miettimään, että onko millään mitään virkaa, että mähän saatan ensi yönä saada taas uuden kohtauksen.

Muutama päivä sitten synkät ajatukset tulivat taas Kunnaksen nuppiin.

– Se ei ollut päänsärkyä vaan vähän kuin liikenneruuhka, outo olo. Olin taas yksin kotona ja mietin, että uskaltaako tässä nukahtaa. Mutta ei elämää voi pelon kautta elää.

Perjantai-iltana Kunnaksen estradi oli vanha, ylväs puukirkko. Kokenut journalisti nauratti kuulijoita kertomalla, että esiintyminen miljoonalle ihmiselle televisiossa ei jännitä yhtään niin paljoa.

– Tässä kirkossa kun puhuu 800:lle, sitä on löysät housuissa.

IS:lle Kunnas kertoi suhteestaan yläkertaan.

– Oon aika mustavalkoinen ihminen, mutta näissä asioissa tykkään harmaasta. Jos menee jompaan kumpaan suuntaan, niin ollaan pian fundamentalismin puolella. Ja kumpikin vaihtoehto on yhtä paha.

– En usko, että kaikki on Jumalan tahdosta kiinni, mutta en usko siihenkään, etteikö täällä olisi jotain suurempaa kuin minä. Mutta mikä se on ja millainen, siihen en osaa ottaa kantaa. Mun aivot on siihen liian pienet.

Pian takaisin työelämään
Viikon päästä maanantaina Kunnas palaa työelämään 50 prosentin työajalla. Ensitöikseen Kunnas vetää heti aamu-tv:ssä Jälkihiki-ohjelman.


Sairastumisen vuoksi Kunnakselta jäivät Rion olympiakisat väliin. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988 Kunnas katsoi olympialaiset kotona. Samalla tavalla menivät jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisatkin.

– Oli opettavaista ja avartavaa olla ruudun toisella puolella, Kunnas kertoo.

Rion heikko suomalaismenestys ei pahemmin Kunnasta nappaa. Ruotsin radion haastattelussa Kunnas pääsi jo näpäyttämään 15 mitalia napanneita naapureitaan. Kansainvälisissä vertailuissa Meilahden sairaala on mitaleilla, ruotsalaiset kaukana. Luetun ymmärtämisessäkin suomalaislapset ovat kärkitriossa – ja Ruotsi missälie.

– Se oli läl-läl-läl-lää. Totta kai Ruotsi otti mitaleita, mutta me hoidetaan ne tärkeimmät asiat.

– Kyllä veroja kannattaa maksaa. Jos olisin 53-vuotiaana jäänyt letkuihin, niin se vasta olisi tullut yhteiskunnalle kalliiksi.

Jatkossa ruudussa nähdään vähemmän perfektionisti urheilutoimittaja.

– Työn merkitys on ylimalkaisesti vähentynyt. Jos juonto menee väärään kameraan tai jos nimet tai statistiikka menee väärin, niin so what! Mutta totta kai haluan tehdä työni jatkossakin niin hyvin kuin mahdollista.

– Jos Meilahdessa olisi liuokset menneet sinä tiistaiaamuna väärin, niin se olisi ollutkin pahempi juttu.
Terho Vuorinen, Laukaa