Moni asia on muuttunut sitten Antero Viherkentän, Raimo häyrysen ja Hilla Blombergin.
Jos ennen selostettiin kenttätapahtumia mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja mahdollisimman tarkasti kerrottuna aina etunimet+sukunimi mainittuna, on ajan henki nykyajan selostuksissa muuttunut tunnelman välittämiseksi. Selkeä ero. Yksityiskohtien analysointi on ulkoistettu katsojan itsensä päätettäväksi.
Ennen: Reijo ruotsalainen kaartaa takaperin luistellen b-pisteen yläkaarelle kiekko lavassa...Vladimir Tretjak tekee kilpiliimauksen
Nykyisin: Ahon johtama viisikko painaa höyryjunan lailla kiekon kanadan aluelle silmiähivelevän kauniisti...tunnelma täällä hallissa kohoaa korviin pisteleviksi.
Vanhoista selostajista poikkeuksen teki Paavo Noponen, joka silloin edusti nykyajan Kaj Kunnasta. Esimerkiksi mäkihypyssä Noponen saattoi selostaa jotenkin tähän tapaan "Nykänen tulee kuin deltahävittäjä sukset tulta suitsien...kuin aarniokotka tuhkasta nousten"
Noponen vainaa herätti myös kahtiajakoa puolesta ja vastaan. Mitä tulee Kunnakseen, niin Kaitsu kyllä sortuu itsensä tuotteistamiseen. Toki on muistettava, että tämä tunnelman välittäminen kenttätapahtumien selostamisen sijaan on suomessa vielä suhteellisen tuore ilmiö näin selostajien ammattimaisuuden kannalta. Ehkä Antero Mertaranta tai Matti Kyllönen on ensimmäisiä uranuurtajia tällä saralla suomessa. Kunnas ontuen on viemässä kokonaan uudelle levelille tätä suuntausta. Monet eivät ole valmiita hyväksymään show-maisempaa urheiluselostusta. Itseänikin ärsyttää välillä tämä liiallinen muovisuus, jossa urheilijan perussuorituksesta väkisin puristetaan kuulostamaan jotenkin ainutlaatuiseksi. Kunnas tuntuu syöttävän helmiä sioille, jotka lopulta osoittatuvat epäaidoiksi lasihelmiksi. Ääriesimerkkinä vaikka naisjalkapallo joukkueen nimittäminen helmattariksi. Ihmettelin pitkään, mikä ihmeen helmattaret? Nimestä tuli mieleen jotkut hameenhelmat tai vastaavat, kunnes jostain kuulin, että se on väännetty sanasta helmipöllöt. Niin plastikkia jos mikä, wtf. Lentopallomiehet, Sammelvuo etunenässä kritisoi voimakkaasti Kunnaksen keksimiä älyvapaita nimityksiä. Mutta, ehkä tällä hetkellä selostusten suuntaus on tämä, joka viiveellä rantautuu myös tänne peräpohjolaan. Paskaahan se on, mutta minkä sille mahtaa.
Kaitsun kunniaksi on nostettava kuitenkin toimittajan kyvyt. Naisfutaajista kertova dokumenttielokuva toi varsin lähelle katsojaa ne tunneskaalat, jotka pelaajien keskuudessa vallitsi iloineen ja suruineen. Hänen tulisi keskittyä enemmän toimittajan rooliin. Joku ylempänä esitti asiallista pohdintaa ylen ja kunnaksen väkisestä suhteesta. Varmasti yle hakee perusteita julkisen rahan oikeutetuksesta urheilutapahtumiin. Samalla on myös muistettava, että julkinen paine kohdistuu yhä enenevissä määrin ylellä. Valistuneet veronmaksajat vaativat veroeuroilleen vastitetta, jonka lopputuloksena myös ylen on operoitava entistä enemmän kustannustehokkaasti. Väistämättä se johtaa siihen, että henkilöstöstä pyritään tekemään moniosaajia ydinosaamisen kustannuksella.
