Kaikkien aikojen suomalainen sanoittaja?

[Kumielvis]

Ismo Alanko viime vuosituhannen ja Asa ja Huge L tämän puoliskon kovimmat.

 

[Surukuku]

Juice ja Gösta, Junnu ja Vexi

 

[Noitarumpu]

Hector on kyllä jäänyt edelleen todella vähälle huomiolle, kuten tänne olen aiemmin kirjoittanutkin. Se on vielä lisättävä tähän, että eräässä elämänvaiheessani minulle tuli erittäin tärkeäksi parantavaksi voimaksi Miljoonasade ja etenkin yhdessä kovassa paikassa hoilasin mantrana : "tie auki taivasta myöten eikä koskaan takaisin." Voin sanoa omasta kokemuksestani, että helpotti kummasti silloin. Musiikilla ja sen sanoituksella on parantava voimansa.

 

[septi]

Antti Hyyrynen. Perusteluna suosittelen lukemaan Stam1nan - Viimeinen Atlantis -albumin sanoitukset, jos musiikki ei itsessään uppoa. Kertakaikkisen upeaa ja toimivaa symboliikkaa, joka vielä laulettunakin toimii. Hienoja kantaaottavia sanoituksia löytyy muiltakin Stam1nan lätyiltä, mutta tuo VA on omassa kategoriassaan.

Lainaan tähän pätkän kappaletta "Rikkipää", jossa ihminen on rinnastettu tulitikkuun, koska Stam1nan sanoitukset ovat varmaankin metallimusiikkia kuuntelemattomille melko vieraita.

"Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää, Oman pään pääoma, yksilökeskisyys,
Keräsin materiaa, tarpeista viis, Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt se keksittiin

Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"

Vesi hukuttaa kaiken, vesi nousee

Runko on puuta, pää on rikkiä Räjähdämme palamaan, kylmenemme äkkiä
Me palamme ja hukumme ja vesiplaneetalle jätämme jälkeemme muovia ja paskaa
Rikkipää Rikkipää
Kulutuskulttuuri on tuhoon tuomittu kulttuuri, Hukutetun sivilisaatiomme märkien lippujen alta
Ammumme hätäraketteja tyhjälle taivaalle

Lainsäätäjän vastuu ympäristöstä on liian lyhyeksi säädetty ja tämän tästä
Valta korruptoi tämän mädän järjestelmän, latvastaan lahon, oksillaan mätiä hedelmiä
Sellaiseksi iti vapaan lännen ihmiskasti yksittäispakatuksi tulitikkurasiaksi
Vaikka systeemistään järki puuttui linja piti, uunissa paloi yksilö loppuun

Veden pinta nousee nousee nousee"

 

[FASlapsi]

Teit meistä kauniin -leffan innoittamana vastaan Toni Wirtanen.

"Irroitetaan käsi talonmieheltä
Irroitetaan käsi Esko Aholta
Irroitetaan käsi Heikki Haavistolta (yäk)
Irroitetaan käsi kunnanisiltä"

 

[KiekkoMes]

Juice, Ismo Alanko, Huge L ja Altis

 

[Ikävänkantaja]

Tasa-arvon kannattajana hämmästelen suuresti, ettei oletuslistalla ole YHTÄÄN naista, ei yhtään.

Ainakin Mariska * ja Paula Vesala ** kuuluvat mielestäni tuolle listalle automaattisesti. Sekä omista kappaleistaan että muille tekemistään sanoituksista (vrt. Missä muruseni on, Päiväkoti jne.) koko 2000-luvun ajalta.

*)

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=0uF1EH70qFY

**)

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=V5kfyw5iUCs

Tuomas Holopaisen voisi niin ikään lisätä listalle, vaikka kappaleensa ovatkin liki kaikki englanniksi.

Ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen omasta mielestäni ylivoimaisesti upeimmat sanoitukset (pre-Rajaportti) on tehnyt Tomi Tuomaala - sekä Marja Mattlar Lintu-kappaleeseen.

 

[Glove]

Olin näköjään samaa mieltä kuin enemmistö. Vastasin siis Juice Leskinen. Hienoja sanoituksia.

 

[Huppu]

Aikanaan eräs nimeltämainitsematon suomalainen sanoittaja totesi että hänelle tuli vastaan henkilö joka osasi kertoa jostain riimityypeistä (Itse en näistä asioista mitään tiedä, älkää pyytäkö tarkennusta) ja hän alkoi näitä käymään läpi. 15 tyyppiä ja hän tajusi tehneensä merkittävän uran käyttämällä noin kolmea. Sitten alkoi suomalaisten sanoittajien tekstien läpikäynti, löytyykö joku jolla kaikki oli hallussa. Ja yksi löytyi: Juice. Hän kysyi Juicelta aiheesta mutta mies ei vastannut. Juicehan ei tunnetusti salaisuuksiaan jaellut. Suomenkielistä kirjallisuuttaa aiheesta ei ollut siihen aikaan. Mutta sitten henkilö muisti että Juice oli koulutukseltaan kääntäjä. Ja jostain oli aiheesta löytänyt kirjoituksia sitten. Mutta tämä vain kirjoitusteknisenä juttuna.

Junnua on vaikea olla myös nostamatta esiin. Niin monipuolisia tekstejä ja välillä aivan uskomattomilla tavoin käännettyjä, odottamattomia riimejä. Siis jos mietitään näitä kaikkia liikuttaneita vakavia lauluja, tanssilattioden klassikoita ja niitä pornolauluja niin aivan eri maailmoista ja tyyleillä taittui mutta kynä säilyi terävänä. En halua kenestäkään nyt negatiivisesti sanoa mutta onhan listallakin henkilöitä joista voi sanoa että toisinaan kyllä riimi vie miestä eikä toisin päin. Junnu osasi ne miinat väistää.

Eli lähinnä ehkä että vaikka joskus vastaan tulee se viulisti joka kyllä kykenee puhuttelevimmat adagiot soittamaan niin jos ei Paganinit taivu niin ei ole asiaa parhaiden listoille, siellä pitää kyetä molempiin.

Tasa-arvon kannattajana hämmästelen suuresti, ettei oletuslistalla ole YHTÄÄN naista, ei yhtään.

Naiset tulleet kuvioon myöhemmin. Ja koska nykymusa kuitenkin on paskaa keski-ikäisten mielestä niin ei näille listoille mahdu. Ja ovat vieläpä monet joko liian kantaaottavia tai "tekotaiteellisia".

 

[Siren]

Repe Helismaa, Vexi Salmi, Junnu Vainio ja Juice. Lisätään tärppinä nuoruudessani ihailemani sanaseppo
Martti Syrjä, jos joku sattuu loppusoinnuista tykkäämään.

Niin monta sanansäilän käyttäjää jää mainitsematta mutta nopeasti tulivat nämä mieleen.

 

[Vintsukka]

Törkeää, miten vähälle huomiolle Siuron oma poika Kari Peitsamo on ketjussa jäänyt. Peitsamon tuotannossa kohtaavat laatu ja varsinkin määrä. Yli 60 levyä ja pitkälti toistatuhatta biisiä kertovat ehtymättömästä runosuonesta.

Kari, 22 v:

Linkki: https://youtu.be/SEBMaC_7neo

Kari, 59 v:

Linkki: https://youtu.be/drz8FwDLez4

 

[Barnes]

Naisista puheen olleen niin Paula Vesalahan oli hyvä sanoittaja. Teki PMMP:lle monta hienoa sanoitusta ja siinä ohessa monelle muullekin hyviä biisejä (mikä uskomattominta hän on tehnyt sanoituksia Stigistä Tiktakiin), mutta soolouran kama on ollut parhaimmillaankin vain hyvää, ja ainakin singlet menevät vain huonompaan suuntaan.

Minulla ei siis ole mitään Paulaa vastaan, vaan tunnustan hänen lahjakkuutensa. Siitä johtuen suhtaudunhäneen huomattavasti kriittisemmin kuin esimerkiksi tämän hetken hittisanoittaja Saara Törmään, joka on menestykseensä nähden kirjoittanut hämmentävän vähän oikeasti hyvää musiikkia.

 

[Ikävänkantaja]

Naiset tulleet kuvioon myöhemmin. Ja koska nykymusa kuitenkin on paskaa keski-ikäisten mielestä niin ei näille listoille mahdu. Ja ovat vieläpä monet joko liian kantaaottavia tai "tekotaiteellisia".

Itse kuuntelen käytännössä vain naisartisteja (pl. CMX, Rammstein ynnä muutamat muut), mihin kysytään toisinaan syytä.

Asia ei mielestäni ole sukupuolikysymys paitsi yhdellä tavalla; usein kuulee joidenkin käyttävän - ironisesti tai tosissaan - musiikkia "saadakseen naisia". Naisartisteilla (huom. artisteilla eli esim. laulaja-lauluntekijöillä), olivatpa suuntautumiseltaan mitä tahansa, ei tällaista tarvetta nähdäkseni ole, vaan musiikki ja taide ovat itseilmaisun sekä maailman - ja käsitteiden ulkopuolella olevan - kuvaamisen keinoja.

Taide on silloin aidoimmillaan ja puhtaimmillaan. Musiikki musiikin vuoksi. Naiset hallitsevat tätä osastoa aivan suvereenisti.

 

[ILIMAVEIVI]

Ei kaikkien aikojen paras suomalainen sanoittaja ( mielestäni Junnu Vainio ja sitten Juice) mutta huumoori sanoittajana kyllä yksi parhaista nimittäin Jaakko Teppo.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Mp4Sj7ydFqM

 

[U2]

Juice ja Gösta, ja kunniamaininta Juha Lehdelle Kymmenen tikkua laudalla -kappaleesta. Ehkä hienoin teksti ikinä. Sopii vielä juuri nyt ajan henkeen.

 

[Turha Kaukalo]

Onhan Juicea jo ylistetty neroksi?

 

[Roger Moore]

Juice ja Gösta, ja kunniamaininta Juha Lehdelle Kymmenen tikkua laudalla -kappaleesta. Ehkä hienoin teksti ikinä. Sopii vielä juuri nyt ajan henkeen.

En ole Kymmenen tikkua laudalla -biisistä koskaan kuullutkaan. Viimeisellä Rannalla sen sijaan on hieno kappale ja sopii hyvin tähän aikaan.

 

[FASlapsi]

Me älykkäät ihmiset pidämme Toni Wirtasta parhaana. Gösta oli omalla lupsakan raadollisella tavallaan myös mainio, Juicekin ihan jees joskin vähän semmonen outo taiteilija koska taiteileijan pitää olla outo. Ketä noi kolme ekaa lienee, jotain rillumarei-kansan suosikkeja varmaan?

Mutta Toni Wirtanen on Mensa-kerhon valinta.

 

[Roger Moore]

Tuomas Holopaisen voisi niin ikään lisätä listalle, vaikka kappaleensa ovatkin liki kaikki englanniksi.

Välttämättä en Holopaista niinkään sanoittajana mestariksi nostaisi, säveltäjänä kylläkin. Sanoittajanakin kyllä hyvä, mutta kyllähän mies nimenomaan säveltäjänä on nero.

 

[UnenNukkuja]

Kyllähän Apulannan lyriikoita on tullut käytettyä niin moneen olotilaan viimeiset 25 (okei, ehkä 23) vuotta, että Tonille mainintaa on annettava.

Juicelle olen äänen klikannut, mutta Toni ehkä se ykkönen.

 

[Hauptmann]

Vierailin vuonna 2016 Vantaan Honkanummen hautausmaalla varta vasten etsiäkseni Reino Helismaan haudan. Ja löytyihän se hauta sieltä. Eräässä toisessa nettipalvelussa nimimerkkini viittaa Reino Helismaahan. Olen katsonut aika monta kertaa elokuvan Kulkuri ja joutsen. Reino Helismaa on minulle kaikkien aikojen suomalainen sanoittaja, ei ole mitään epäselvää siitä.

 

[FASlapsi]

Sanoittajana Tuomas Holopainen on tosiaan vähän semmonen 20-vuotias emo-pissis, semmonen joka suurentelee pienetkin jutut ja tuskailee kaikesta ja varmaan kirjottelee Jatkoaikaan omia runojaankin.

Säveltäjänä ja sovittajana sitten tosiaan aivan omaa kastiaan, täysin briljantti. Minun mielestä kun puhutaan Bachista ja Beethovenista ja Sibeliuksesta ja näistä muista Mozarteista, niin on musiikillista tietämättömyyttä jos ei osaa laittaa Tuomas Holopaista samaan porukkaan. Jos vaikkapa laulut pitäisi rinnastaa tauluihin, niin Greatest Show on Earth on Mona Lisa.

Mutta ei tässä nyt mitään säveltäjiä haettu vaan sanottajia, ja siinä Tuomas ei oo mainittavan hyvä. Mutta ei kaikkea voi yksi ihminen osatakaan, ei Leonardo da Vincikään varmaan kauheen hyvä ollut 110 metrin aidoissa ja oon saletti että Albert Einstein oli aivan paska soittamaan kitaraa.

 

[U2]

En ole Kymmenen tikkua laudalla -biisistä koskaan kuullutkaan. Viimeisellä Rannalla sen sijaan on hieno kappale ja sopii hyvin tähän aikaan.

Tykkään ja seison korjattuna!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kauko Röyhkä on mainittu tässä ketjussa, mutta harvakseltaan. Jos nyt oikein katsoin, niin edellisestä kerrasta on vierähtänyt liki vuosikymmen. Nostetaan Kauko esiin uudemman kerran.

Röyhkän persoona tai ainakin mielikuva persoonasta vituttaa monia, ja Kaukon levyt ovat parhaimmillaankin myyneet suomalaisittain vain keskinkertaisesti. Mies on kuitenkin ollut relevantti kirjoittaja jo noin 40 vuotta, ja on kyennyt tekemään runsain määrin aikaa kestävää tekstiä. Toki alkupään levyillä eli Nartun kolmella ensimmäisellä levyllä on seassa myös aika heppoista materiaalia, mutta terävin osa kappaleista antoi kyllä vihjettä kypsymässä olleesta tekijämiehestä.

Kauko Röyhkä on ollut 80-luvulta saakka (ja erityisesti silloin) loistava tekstintekijä, jonka kerronnassa on usein epätavallisia tai hieman epäsovinnaisia teemoja. Kauko ei pääsääntöisesti ole loppusointuriimittelijä siinä missä Repe, Junnu, Juice ja pitkälle myös Gösta. Hän ei myöskään kirjoita yleistajuista alkeisfilosofiaa, eikä liioin latteuksia rakkaudesta, elämästä tai kuolemasta. Kauko pysyttelee pääasiassa kaukana myös mahtipontisista aiheista, vitseistä, parodiasta, ajankohtaisuuksista, yhteiskunnallisista kannanotoista, elämäntotuuksien syöttämisestä, kuin myös suurempia sisältöjä karttelevasta rokkaamisesta ja fiilistelystä. Röyhkä on löytänyt tyylillään oman uskollisen yleisönsä, mutta ei noilla teksteillä ja imagolla miksikään ”koko kansan Kaukoksi” ole voinut ikinä tulla.

Monelta meni maku Kaukoon 90-luvun alun satanistisen huomionhakutripin myötä, ja lopulta koko juttu vitutti miestä itseäänkin. Eipä silti, Jumalan lahja on kiistatta artistin yksi parhaista albumeista, ja kirkkaasti 90-luvun paras, vaikka niinkin huippukovia levyjä Kaukolta irtosi tuolloin kuin Kaksi Koiraa, Joko-tai ja Tyttöjen ystävä. Jumalan lahja saikin ansaittua huomiota, vaikkei pelkästään siksi, että levy oli erinomainen.

 

[mjr]

Jaana Rinne Cliftersin sanoittajana oli loistelias ja on järjettömän aliarvostettu, hieno impressionistinen tyyli ja puhekielen käyttö. Outoa että ura sitten lopulta jäi siihen. Mutta noin kokonaisuutena Gösta, Juice ja Ismo Alanko on oma top-3.