Jos ajatellaan nimenomaan suomalaisuuden tulkkia, niin vastaan Junnu Vainio.
Hieman harvemmin mainituista täytyy nostaa esiin Juha Lehti. Eilen kävin Sir Elwood Duoa katsomassa ja sen jälkeen laitoin Sir Elwoodin hiljaisten värien levyjä kuunteluun. Paljon hyvää arkirealismia ja myös hyvinkin rankkoja aiheita - esimerkiksi
Elisa. Lisäksi, tästä toki menee iso ansio myös biisien sovituksille, SIr Elwoodin hiljaiset värit onnistuu mielestäni usein täydellisesti yhdistämään sanoituksen biisin tunnelmaan. Neiti Kevät on ollut minulle virallinen kevätbiisi ties kuinka pitkään, Vanhassa valokuvassa on juuri sellainen loppukesän illan tuntu ja esim. Kirjettä Osloon ja Sennaa kuunnellessa melkein tuntee viileän syyssateen piiskaavan kasvoja. Ja Nevil Shuten On the Beach-romaanista aiheensa ammentava Viimeisellä rannalla saa melkein pelkäämään maailmanloppua.
Lapinlahden Linnut niputetaan turhan helposti pelkän huumorimusiikin laariin, mutta etenkin Heikki Salomaa ja Timo Eränkö vangitsevat monesti teksteissään hyvin suomalaisen miehen arjen.
E: Oli siellä näemmä tuo "joku muu" vaihtoehtokin. Olisi kai pitänyt valita se yhtenä.