Jostain syystä ihmettelen tuota Slashin saamaa äänivyöryä jälleen kerran. Loistava kitaristi totta kai, kuten tuhat muutakin, ja soittanut legendoiksi muodostuneita sooloja jne. mutta onko Slash luonut jotain suurta josta hänet muistetaan vielä sadan vuoden päästä? Tai onko Slash tuonut omia vaikutteitaan muiden huippukitaristien soittoon niin paljon, että hän on jonkun mielestä se yksi ylitse muiden? En tässä yritä vähätellä ketään Slashia äänestänyttä vaan ihan mielenkiinnolla kuulisin perusteluja vähän enemmänkin kuin että "hyvä meno kiva soundi".
Itse äänestin Brian Mayta, vaikka toisaalta myönnän kyllä että esim. Hendrix ja Jeff Beck sopinevat paremmin tuohon titteliin "kaikkien aikojen kitaristi". Näissä pitää kuitenkin muistaa se, että joku uusi kitaristi (oli kuinka taitava tahansa) ei voi vielä millään olla kaikkien aikojen kitaristi. Maailmassa ei varmaan ole yhtään (tai ainakaan montaa) kitaristia joka ei olisi velkaa Hendrixille. Niin paljon muita edellä Jimi oli aikanaan, että ilman herraa ei kitaransoitto varmaan olisi vielä nykyään tässä pisteessä. Ensimmäisen kerran Jimin nähtyään mm. nuori Brian May kommentoi jotenkin tyyliin: "Luulin olleeni aika hyvä, kunnes näin Hendrixin."
Toki kitaristien vertailu ylipäätäänsä on melko mahdotonta, mutta tietynlailla "suuruutta" voidaan verrata tiettyyn pisteeseen asti. Esim Brian May mielestäni on kuitenkin kitaristina Slashia selvästi legendaarisempi. Ai miksikö? Vaikka unohdettaisiin se seikka, että näistä kahdesta May on aika tavalla omassa sarjassaan säveltäjänä, May soittaa itse rakentemaansa soitinta, joka vielä valmistuessaan ylitti ominaisuuksiltaan kaikki markkinoilla olevat vastaavat. May on myös todella monipuolinen soittaja: uskomattoman hienoa hardrock kitarointia, mutta pehmeämpikin tavara onnistuu. Tämän voi todeta monelta Queen-albumilta. May on kehittänyt kitarasoundeja valtavasti eteenpäin. 1970-luvun alussa ei muilla kitaristeilla liene kauheasti vastaavaa tavaraa ollut kuin Mayn Procession, ja esim. Good Companyn "puhallinsektiosoolo". Muidenkin kitaristien arvostusta löytyy. Slash itse tietääkseni lukeutuu Queen ja May -faniksi. Jeff Beck sanoi joskus (olisiko ollut 80-luvulla) Mayn olevan paras Pop-suuntautunut kitaristi maan päällä. Muistan lukeneeni myös Joe Satrianin muistelevan Guitar Expo tapahtumaa jotenkin niin että hän ja Steve Vai olivat haltioituneita seistessään siinä Brian Mayn vieressä. Lisäksi Satriani muisteli tiettyä kohtaa jossa he Vain kanssa seisoivat vierekkäin kun heidän edessään May taituroi kitarastaan tuttuja "mahtavia Queen-soundeja" ja katsoivat toisiinsa eikä kumpikaan voinut uskoa sitä todeksi.
Tällaisia esimerkkejä löytyy tietenkin monesta kitaristista valtavasti, mutta niitä on hyvä tuodakin välillä esiin. Nykyään moni unohtaa että nämä "teknisesti älyttömän taitavat" tiluttajat ja vähemmän tiluttajat ovat myös aikanaan katsoneet omia idoleitaan ylöspäin, ja he (hyvästä syystä) eivät ajattele kuten moni kitaristien vertailija, että "toi on ihan paska, Herman Li/joku muu soittaa ainakin sata nuottia enemmän minuutissa...". He nimittäin tietävät ettei kyse ole siitä. He ovat itse kopioineet (positiivisessa merkityksessä) juttuja omilta idoleiltaan ja ovat näin heille velkaa taidoistaan. Mitä tahansa on helpompi tehdä sen jälkeen kun joku on ensin näyttänyt miten se tehdään.
Tommy Emmanuelin soiton katsominen ja kuunteleminen on kyllä hyvä tapa masentaa itsensä. Kertakaikkiaan sanattomaksi vetää joka kerta...
