Kaikkien aikojen kitaristi

[viza]

Pete Townshendille ihan muuten vain ääni. Chris DeGarmot, Alex Lifesonit ja muut kun tuolta listalta puuttuu niin huomaa miten hankala sitä on yhtä äänestää.

 

[Mielikuvitushahmo]

Kaikkien aikojen kitaristista on vaikea sillain sanoo, mutta henk.koht. iskee Mike Oldfieldin kitarointi. Tunnelmallista ja omanlaistansa on se. Hienoja melodioita.

 

[Osmo Rapeli]

Tällaista ketjua, joka on about 16778. laatuaan, auttaisi jos ketjunavaaja malttaisi jälleen kerran pohjustaa hieman ja antaa ketjun kriteereille jonkinmoisen pohjustuksen. Muuten äänestäminen on yhtä tyhjän kanssa ja korkeintaan osalla postauksia ja keskustelua on minkäänmoista järkeä tai virkaa.

Musiikki on vakava asia ja ketjunavauksiin tulee panostaa.

~PAM!

 

[Mielikuvitushahmo]

Tällaista ketjua, joka on about 16778. laatuaan, auttaisi jos ketjunavaaja malttaisi jälleen kerran pohjustaa hieman ja antaa ketjun kriteereille jonkinmoisen pohjustuksen. Muuten äänestäminen on yhtä tyhjän kanssa ja korkeintaan osalla postauksia ja keskustelua on minkäänmoista järkeä tai virkaa.

Musiikki on vakava asia ja ketjunavauksiin tulee panostaa.

~PAM!

Itseasiassa soitinlajien taitajista kyseleminen vaatii vastaajiltaan tietämystä myös soittopuolesta. Eli tällanen tyyliin "Kaikkien aikojen kitaristista on vaikea sillain sanoo, mutta henk.koht. iskee Mike Oldfieldin kitarointi. Tunnelmallista ja omanlaistansa on se. Hienoja melodioita" kommentit jäis sillon pois kokonaan. muutoin vastaukset nojaa just siihen, että mikä sattuu kuulostamaan hyvältä.

Vittu mitä juttua..

 

[Osmo Rapeli]

Vittu mitä juttua..

Hahaha...

Siinä tapauksessa sanon Kake Röyhkä. Omalaatuinen, huikea tyyli tehdä biisit aina "nuoteitta", sen mukaan mikä kuulostaa luontevalta.

Suomalaisista muuten nostaisin Rekku Reckhardtin. Perusteita voi kuunnella esim. biisissä "Bless Your Lucky Stars", tai soolopuolella etenkin liveversiossa "No New Games"-biisistä. Ajatonta.

 

[Vaughan]

Minulle hyvä kitaristi on sellainen, joka soittaa sen verran mitä kappale vaatii, ei enempää. Soittaja joka palvelee kappaletta, eikä odota kappaleen palvelevan omaa egonnostatustaan. Tässä mielessä esimerkiksi Tuomari Nurmio on helvetin paljon parempi kitaristi kuin joku Ynkkä tai Vai.

Kyllä ja Ei! En lähtisi ihan näin rankasti nostamaan "mielipideasioita" objektiivisten tekijöiden ohi. Tekniikka on kuitenkin se, minkä varaan kaikki rakentuu. Kyllähän tyylitajua saattaa löytyä monelta "takamehtien mekatähdeltä", mutta se ei vielä riitä kilvoitteluun "Kaikkien aikojen kitaristin" -tittelistä.

Itse näkisin asian niin, että tekninen osaaminen on tärkein tekijä kitaristeja arvioidessa. Ja sitten kun löydetään suurin piirtein samalla tasolla olevia suorittajia, voidaan heitä ruveta pistämään järjestykseen tyylitekijöiden perusteella. Tämä pitäisi myös jokaisen pitää erillään omasta musiikkimaustaan, vaikka täydelliseen objektiivisuuten ei koskaan päästäisikään.

Kärjistetty esimerkki: jos joku väittäisi, että Michail Schumacher oli vain tekninen suorittaja, ja kyllä Jean Alesi on parempi kuljettaja, koska ajoi niin tyylikkäästi, niin kuulostaisihan se vähän hassulta...

Itse en puhuisi Tuomari Nurmiostakitaristina samassa lauseessa Stevie Vain kanssa - siitä huolimatta että Tuomarin tuotantoa löytyy paljonkin omasta hyllystäni ja Vaita ei yhtään...

 

[Evil]

Kärjistetty esimerkki: jos joku väittäisi, että Michail Schumacher oli vain tekninen suorittaja, ja kyllä Jean Alesi on parempi kuljettaja, koska ajoi niin tyylikkäästi, niin kuulostaisihan se vähän hassulta...

Nämä saa helposti paremmuusjärjestykseen kellolla, mutta entäs kitaristit? Mikä on soittotekniikan mittayksikkö? Arvioidaanko heidät kylmästi nuotteja/minuutti -systeemillä? Jos ei, kuka silloin päättää kenen tekniikka on tarpeeksi hyvä? Riittääkö peruspertti arvioimaan, vai luotammeko asiantuntijoihin?

 

[mazapp]

Ritchie Blackmore, ehdottomasti.

 

[Freddie Freeloader]

Suomalaisista muuten nostaisin Rekku Reckhardtin. Perusteita voi kuunnella esim. biisissä "Bless Your Lucky Stars", tai soolopuolella etenkin liveversiossa "No New Games"-biisistä. Ajatonta.

Kappas vaan, Golden AWella näemmä veri kiertää välillä myös aivoissa. Jos tämän päivän Suomesta vielä löytyy yksilöitä, jotka osaavat nimetä Pekka "Rekku" Reckhardtin yhdeksi parhaista suomalaisista kitaristeista, on syytä nostaa hattua.

 

[DR_J]

Muu- Albert Järvinen

 

[Benny]

Martin Barre ja Aki Lääkkölä

Benny

 

[cosmic_rodeo]

Harvemmin sitä tulee kitaristeja erikseen kuunneltua, kun kuitenkin arvostaa hyvää biisintekotaitoa soittotaituruutta enemmän. Enkä minä kitaransoitosta vieläkään mitään ymmärrä, vaikka jos jonkinlaista lankkua olenkin pian jo viisitoista vuotta epätoivoisesti pyrkinyt kurittamaan...

Vastasin siis, että kaikkien aikojen paras kitaristi on Pink Floydista ja sooloartistina tutuksi tullut David Gilmour. Jampan tyylitaju ja kitarasoundi on uskomaton. Esimerkiksi koko Wish You Were Here -levy on niin upeaa kitaramaalailua, että järkihän siinä on lähteä. Ja usein on lähtenytkin.

Onhan semmoisessa järjettömässä tiluttamisessakin oma viehätyksensä. Silloin asiaan tosin tulee suhtautua asian vaatimalla vakavuudella, eli kieli tukevasti poskessa.

 

[KevlarB]

Joku muu, eli Andy McKee !

Kaveri näyttää symppis-raiskaajalta, mutta enpä ole ennen moista kitaran käsittelyä nähnyt..

http://www.youtube.com/watch?v=dt1fB62cGbo

Kev

 

[Pavlikovsky]

Jos täällä tosiaan omasta tyylistä puhutaan, niin yhtä ei ole tullut mainittua. Timo Nikki/Peer Günt. Skebailun ohella myös lemmymäinen ralli-englanti taittuu siinä oman toimen ohella ja soolotkin on ihan kivanoloisia. Peer Günt lives!

 

[vojislav]

John Petrucci.

 

[pancor]

Olen aika ihmeissäni, että nimiä Judas Priest ja Glenn Tipton ei ole vielä edes mainittu. Tipton oli luomassa tyyliä jota nykyään kutsutaan Hevi kitaroinniksi. Taitoa aivan helvetisti ja tyyliä vielä sitäkin enemmän. Eli vastaukseni on joku muu, Glenn Tipton.

Ps: Kuunnelkaapa Judas Priestin Painkiller. Tiptonia parhaimmillaan.

 

[tompo]

Missä on Roope Latvala, Alexi Laiho tai Eric Johnson?
Tietysti, jos unohdetaan tilulilu-meininkin niin James Hetfield on aivan loistava myös.

 

[Kyynikko]

Muu: Brian Setzer sekä listalta Ritchie Blackmore

 

[Vaughan]

Nämä saa helposti paremmuusjärjestykseen kellolla, mutta entäs kitaristit? Mikä on soittotekniikan mittayksikkö?

Se että teknisen paremmuuden arvioiminen on vaikeampaa kitaristien kuin urheilijoiden välillä, ei mielestäni riitä taidon merkityksen hylkäämiseen kokonaan. Pelkkä tyylikkyys tai luovuus ei vielä mielestäni riitä "Kaikkien aikojen kitaristin" titteliin. Eli tekniikka on tärkeintä, mutta teknisiä huippukitaristeja voi sitten keskenään verrata tyylitajun perusteella.

Valitettavasti yksiselitteistä asteikkoa soittotekniikan arvioimiseksi ei ole. Ja tekniset kysymyksetkin ovat erilaisia eri muusiikinlajeissa.

Jos ihan esimerkin vuoksi supistaisi tarkkailuun soittonopeuteen, siinäkään absoluuttinen kyky tuottaa nuotteja sekuunnissa ei vielä riitä mihinkään - muuten maailman nopeimmaksi saattaisi päätyä joku krapulainen balalaikan soittaja... Olennaista on se, miten vaikeita kuvioita pystyy soittamaan nopeasti.

Helpoimmillaan "hevisoolo" irtoaa sillä, että vetää biisin sävellajin mukaistaa skaalaa (esim. Em) satunnaisesti ylös ja alas, pysähtyen aina hetkittäin vinguttamaan yksittäistä nuottia. Kuulostaa helposti vakuuttavalta, vaikka vaikeaksi sitä ei voi väittää sen enempää kuin tyylikkääksikään. Sitten jos tältä "tiluttelulta" aletaan vaatia monimuotoisuutta, putoaa jo suurin osa amatööristä kärryiltä (mm. minä) - skaalaa vaihdellaan biisin sointujen mukaan ja välillä käytetään tavanomaisten molli- jo duuriskaalojen lisäksi monimutkaisempia kuvioita (esim. klassisen musiikin tyyliset "arpeggiot"). Huomionarvoista on se, että moni harrastelija ei huomaa eroa helpon hevisoolon ja vaikean hevisoolon välillä, koska kaikki kuulostaa samalta "tilutukselta."

Ehkä korkeimmalla asteella nopea soittaminen yhdistyy biisin rakenteeseen niin, että kitarat, basso, koskettimet ja rummut muodostavat yhdessä harmonian, joka tuottaa kuulijan havaitseman musiikillisen vaikutelman. Jazzissa tätä käytetään paljon. (Yksinkertaisessa soitannassa soittimet ovat enempi vähempi "päälleliimattuja" ja soittajat vain seuraavat biisiä yksilösuorituksena samanaikaisesti, eikä niin että biisi "syntyisi" vasta kaikkien soittimien saumattomasta yhteisvaikutuksesta.)

Mutta miksi juuri nopea soittaminen on niin hienoa? Se johtuu siitä, että kaikki muuttuu tietenkin vaikemmaksi vauhdin kasvaessa lähelle absoluuttista maksimia. Siksi moni arvostettu kitaristi löytyy sellaisesta musiikin alalajista, jossa nopeutta arvostetaan lähes yli kaiken. John Petruccin ja vaikkapa Alexin Laihon taituruus perustuu mielestäni juuri edellä esitettyihin periaatteisiin - ja vain korostuu heidän loistavien bändiensä kanssa!

Hieno on tietenkin hienoa hitaastikin - mutta vaikeampaa se on nopeammin!

Tyylikysymykset ne sitten vasta vaikeita ovat, koska makuja on tunnetusti monia - mutta en minä väitä suklaajäätelöä "Kaikkien aikojen jäätelöksi" vain siksi, että minä satun pitämään suklaasta enemmän kuin vaikkapa mansikasta...

 

[Halmela]

Vaikutusvaltaisiin lisäisin Jorma Kaukosen jonka vaikutusta hippiajan musiikkiin ylistetään usein kansainvälisissä julkaisuissa.

 

[Konnamuori]

Esa Pulliainen

 

[Evil]

Se että teknisen paremmuuden arvioiminen on vaikeampaa kitaristien kuin urheilijoiden välillä, ei mielestäni riitä taidon merkityksen hylkäämiseen kokonaan. Pelkkä tyylikkyys tai luovuus ei vielä mielestäni riitä "Kaikkien aikojen kitaristin" titteliin. Eli tekniikka on tärkeintä, mutta teknisiä huippukitaristeja voi sitten keskenään verrata tyylitajun perusteella.

Ymmärrän pointtisi hyvin. Väitän silti, että näkemyksellä ja tyylitajulla voi korvata paljonkin mahdollisia puutteita tekniikassa, mutta tekniikalla (tai millään muullakaan) ei vaillinaista tyylitajua paikata.

 

[Hirvonen]

Angus Young
Aivan loistavia biisejä ja sooloja!

 

[Pavlikovsky]

Tilanne on täällä pysynyt saman eli Henkka porskuttaa aika oikeutetustikin johdossa. Lisäisin itse muutaman hyvän kepittäjän tänne lisää, en nyt puhu kaikkien aikojen kitaristeista, mutta hyvistä sellaisista kuitenkin.

-Paul Kossoff (ex-Free)
-Tommy Bolin (ex-Deep Purple)
-Fast Eddie Clarke (ex-Motörhead)
-Stefan Kaufmann (Accept)
-Pekka "Devil" Virtanen (Los Bastardos Finlandeses)
-Doug Aldrich (Whitesnake)
-Mick Box (Uriah Heep)
-Michael Poulsen (Volbeat)
-Billy Gibbons (ZZ Top)
-Scott Gorham (Thin Lizzy)

Itse pidän Ynkkä Malmsteenin tiluttelu tuotannosta, jossa on vielä jotain juontakin, mutta tuo Steve Vai on kyllä kieltämättä erikoinen valinta tuonne ehdokkaisiin. Pippelitiluttajat on sitten erikseen.

 

[Aatos]

Paljon on loistavia, mutta jos yksi pitää poimia se on wilko johnson.

http://www.youtube.com/watch?v=o0sSQtFj42E&NR=1