Michael Romeo
Äänestäisin. Todella vaikea kyllä valita joku yksi paras. Ei semmoista edes ole. On vain parhaita. Omia suosikkeja kautta aikain ovat edellä mainittu, John Petrucci, Kirk Hammett (kyllä), Jimi Hendrix, SRV, Steve Vai.
Vailla on jotenkin ihan vitun uskomaton tatsi siihen soittamiseen, vaikka tuotanto onkin välillä suht tylsää niin kukaan muu ei pysty vastaavanlaisesti rakastelemaan kitaraansa samaan aikaan hellästi mutta lujaa. Tender Surrender, muuta ei tarvinne sanoa.
Stevie Ray Vaughan kuoli liian aikaisin, juuri oli päässyt eroon huumeongelmistaan ja ura oli hyvällä mallilla. En ole nähnyt koskaan yhtä vahvoja sormia, ihan mieletön bluesjätkä. Ammentanut toki todella paljon soittamisen mallia Hendrixiltä mutta lisännyt aivan omanlaisen saundin. Rude Mood ja Testify live-akustisena, kantsii tsiigata.
Hendrix oli pioneeri, kaikkien kitarasankarien kantaisä. Monia hyviä biisejä ja myös hyvä bändi taustalla. Ihan mieletön perintö jäi kun kuoli. Voodoo Child ehkä parasta koskaan.
Hammett innoitti mua (ja muitakin) nuorempana treenaan kitaransoittoa aina enemmän ja enemmän. Ehkä siksi että biisejä oli helppo lähestyä. Ei maailman nopein kitaristi, eikä monipuolisin, mutta soolot on aina kuulostanut todella hienoille, paljon tunnetta. And Justice For All sekä Black Albumin soolot aivan tajutonta kamaa. The God That Failed hyvänä esimerkkinä.
Petrucci tuli tietenkin Dream Theaterin tuntemisen mukana suosikkeihin. Muutaman uudemman levyn sahaamissoolot vähän puistattaa mut on siellä vitun kovaakin kamaa. Enemmänkin säveltäjänä todella mahtava, toki osaa nopeasti soittamisen ja kaikki kikat. Ei silti ole mikään turha showmies. Homen soolo tuo aina kylmät väreet.
Michael Romeo soittelee paksuilla sormillaan niin uskomattomasti, että saisi kyllä mun äänen. Soolot ovat todella monipuolisia ja teknisesti mahtavia. Ja edelleen ihmettelen miten niin paksuilla sormilla voi soittaa noin smoothisti. Säveltäjänä kanssa ehkä parhaita. Sea of Lies.
Edit: ja kyllähän niitä muitakin. Knopfler omalla tyylillään, Satriani, Malmsteen, Santana, onhan noita. Ja mikä parasta, näistä voidaan kiistellä ikuisuksiin asti.