Join ensimmäisen kupilliseni kahvia sen verran pienenä ihmisenä, etten sitä itse edes muista. Sellainen muistikuva minulla on, että olen kahvia juonut lähestulkoon koko elämäni. Tosin koskaan en ole ollut mikään suurkuluttaja, peruskoulu- ja lukioaikaan kahvia meni keskimäärin kolmesta viiteen mukillista päivässä. Varsinkin aamukahvi oli ehdoton, eihän se päivä käynnistynyt millään ilman kahvia.
Kun muutin omaan talouteeni, väheni myös kahvin juontini. Aluksi keittelin sitä entiseen tapaan, kunnes huomasin, etten viitsi keittää kuin aamukahvit itselleni. Lopulta päätin, että lopetan koko litkun juomisen. Vaikeinta siinä oikeastaan oli siitä tavasta irtipääsy; varsinkin viikonloppuaamuihin kuului kupillinen kahvia ja sanomalehti. Sitävastoin minulla ei ilmennyt minkäänlaisia fyysisiä oireita, mitä ihmettelin suuresti. Ehkä asteittainen vieroittumiseni kahvista helpotti asiaa, nimittäin vielä muutama vuosi sitten aamupäivä ilman kahvia tiesi vuoren varmasti päänsärkyä iltapäiväksi.
Olin täysin ilman kahvia noin puoli vuotta. Join kahvipöydässä teetä, mehua tai maitoa, mutta halusin päästä kokonaan irti kahvista tai oikeastaan niistä pinttyneistä tavoista, mitä tuohon juomaan itselleni liittyi. Nyt viimeisen vuoden aikana olen jälleen juonut kahvia, vaikka itse sitä keitän edelleenkin melko harvoin, ehkä kerran viikossa tai harvemminkin. Vierailuiden aikana juon kahvia, jos juojia on muitakin, mutten vaadi sitä ehdottomasti, kuten vielä muutama vuosi sitten olisin tehnyt. Lisäksi käyn kerran pari viikossa juomassa kahvikupin jossain kahvilassa ja mielellään vielä hyvässä seurassa. Olen maistanut jopa erikoiskahvejakin, tosin vain muutamia tähän mennessä.
Olen todella tyytyväinen, että pääsin kahvin kanssa sinuiksi. Ei se mikään ongelma minulle ole ollut, voisiko nyt ollakaan, mutta tämän vieroittumiseni jälkeen huomasin, kuinka paljon se loppujen lopuksi minua hallitsi. Nyt pystyn nauttimaan kahvista aivan erilailla, kun juon sitä silloin kun haluan, enkä vain tavan tai fysiologisen pakon vuoksi.
Niin, ja kahvini juon vain ja ainoastaan (kevyt)maidon kanssa. Näin oli aikaisemmin ja näin on myös aikana jälkeen kahviriippuvuuden. Mustana kahvi menee vain äärimmäisessä hädässä. Esimerkiksi muutaman kerran Venäjällä olen kahvini juonut mustana, kun vaihtoehtona oli vahvaa venäläistä teetä. Parasta kahvi on jäähtyneen korvapuustin tai voipullan kanssa (lämpöisen pullan kanssa tulee juoda maitoa) tai ihan vain voileipien kanssa. Koskaan en ole osannut nauttia tavallisesta kahvista sellaisenaan, kyllä mukana pitää jotain särvintä olla.
Ps. Minä en huomannut aikanaan minkäänlaisia piristysvaikutuksia kahvin jälkeen. Sen sijaan nykyään unettavan työpäivän lomassa juotu kahvikuppi jossain kahvilassa virkistää ihan eritavalla. Voipi olla piristyksen syynä sekin, että pääsen haukkaamaan happea tuon kahvilareissuni vuoksi, mutta uskottelen itselleni vakaasti, että harvemmin juotuna kahvi myös piristää.