On jotenkin niin kovin suomalaista väheksyä suomalaisten kahvinjuontitapoja ja ihailla merten takaisia käytäntöjä. Mutta jos italialaiset sattuisivat suosimaan (noki)pannukahvia, niin eiköhän sitä täälläkin suurena herkkuna nautittaisi.
Viime kädessä kyse on kuitenkin makuasioista, ei absoluuttisista paremmuuksista.
Hmph, jutellaan sitten yksin. Nimittäin, kokeilin Lidlissä myytävää espressojauhatusta Moccamasteriin, ja toimi oikein hyvin. Paahto on tummempi kuin markettien normaali tummapaahto ja makukin miellyttävä, hiukan suklainen.
Suomessa myytäviin kahveihin on yleensä laitettu sekaan robustaa, joka antaa kahville kitkeryyttä ja happamuutta. Lidlin peltipurkki sen sijaan on muistaakseni täyttä arabicaa, jonka maku on pehmeämpi. Robustan puuttuminen saattaa selittää myös suklaista makua.
Minä juon kahvia enää viikonloppuisin. Teen sen 100-prosenttisesta arabicasta italialaisten peruskeittimellä eli
mokkapannulla, joka tekee kahvista hyvin vahvaa, joskaan ei yhtä vahvaa kuin espresso on. 3-kupin mutteripannun tikistämän lirun (olisiko noin desi tai vähän vajaa) joukkoon sekoitan desistä kahteen desiin kuumaa maitoa ja aivan pienen ripauksen "oikeaa" kaakaota. Tällöin kahvin maku vastaa mielestäni edes jollain tavoin sen auvoista tuoksua.
Olen kuitenkin ajautunut koko ajan enemmän teen juojaksi. Teen makuun vaikuttaa aivan hirvittävästi sen laatu ja valmistustapa. Vasta tämän hoksattuani tee alkoi maistua.
Nykyään taidan lipittää enemmän vihreää kuin mustaa teetä, vaikka vihreää teetä joskus inhosinkin. Silloin tosin mielsin sen kitkeräksi kuseksi, jollaista se onkin, jos teen valmistuksessa käytetään kiehuvaa vettä.
Kahvi saa vilkkaasti toimivan vatsani helposti sekaisin, kun tee taas rauhoittaa sitä. Voi siis olla, että kahvinjuonti jää tulevaisuudessa entistäkin vähemmälle.