Kärsitkö kaamosmasennuksesta?

[magnum37]

Pidän pimeän tunnelmasta, eikä se masenna. Syksy on muutenkin aina uuden energian ja uusiutumisen aikaa. Tietysti nyt on valosta ehkä vähän puutetta, kun kesä oli niin sateinen. Tammi-helmikuu on kyllä taas sitten paljon masentavampi.

Kaamosaikana vuorokausirytmini kylläkin häiriintyy siten, että valvottaa entistä pitempään ja aamulla on sitten vaikeuksia herätä. Himo mandariineihin tulee viimeistään joulukuussa. Vitamiinia, vitamiinia.

 

[morningstar]

Pidän pimeän tunnelmasta, eikä se masenna. Syksy on muutenkin aina uuden energian ja uusiutumisen aikaa.

Sama. Hämärä rauhoittaa. Antaa tietynlaisen yksityisyydentunteen, kun ei tarvitse käppäillä teatterivaloissa maailman arvosteltavana.

 

[Ramchester]

Ei tämä pimeys ja aina toukokuusta jatkunut vesisade nyt niin masenna, mutta kyllähän tämä vituttaa.

 

[tahtookirjoittaa]

En todellakaan kärsi mistään kaamosmasennuksesta. Kesät ovat minulle lähes helvettiä kuumuuden sekä sen ainaisen valoisuuden vuoksi. Mikä voisi olla tunnelmallisempaa kuin pimeät illat/yöt? Oli sitten kaupungissa tai korvessa, niin pimeys on hienoa. Kaupungissa katulamput ja muut valot luovat tunnelmaa, pimeässä korvessa voi fiilistellä tuikkujen tai kynttilöiden kanssa. Todella hienoa, että syksy on taas täällä. Vielä kun lumi pysyisi viime talven tyyliin poissa maasta, niin säästyisi siltäkin turhalta valaisevalta elementiltä.

Muutenkin tunnen itseni syksyisin jostakin syystä paljon energisemmäksi ja pirteämmäksi kuin muina vuodenaikoina. Kait se kirpeä syksy on joku helpotus sen vitun läkähdyttävän kesän jälkeen.

 

[Cmprs]

Kärsin. Juuri äsken luin ensimmäistä kertaa kaamosmasennuksesta ja oireet sopivat viime aikojen vointiin erittäin hyvin. Tai ehkäpä kohdallani on vielä parempi puhua kaamosoireilusta. Herääminen on aamuisin yhtä tuskaa ja torkkutoimintoa tulee otettua joka aamu niin monta kuin suinkin mahdollista - usein liikaakin. Kokonaisvaltainen väsymys valoisaan kauteen verrattuna on erittäin kova. Esim. lenkille tai salille menokin on jäänyt monesti jollakin verukkeella väliin, vaikka oikeasti on tainnut johtua nimenomaan siitä kun ei vain "jaksa". Nassea tulee syötyä aivan liikaa.

Tänä vuonna oireet ovat tuntuneet edellisvuosia voimakkaammilta liekkö sitten esim. avantouinnin jääminen muutosta johtuen osasyynä. Sitä tuli harrastettua kuutena talvena ja nyt ollut vain yksittäisiä kertoja. Pitänee taas kartoittaa olosuhteet ja aloittaa uudestaan. Tiedän myös mitä toivoa joululahjaksi, se on kirkasvalolamppu. Oli mukava lukea, että en ole todellakaan yksin oireineni vaan samanmoisia on jopa kolmanneksella aikuisvaestöstä. Turhahan näiden kanssa on virumaan jäädä, säännöllinen loiskautus järveen/mereen ja valoa kasvoille!

 

[Tykki]

Onko tää ny sitä? Kaikki vituttaa, mistään ei meinaa tulla mitään ja aamuisin ei vaan tahdo jaksaa nousta sängystä ylös vaikka kuinka olisi aikaisin mennyt nukkumaan.

 

[Isaskar]

En kärsi, mutta jonkinlaisesta väsymyksestä yleensä syksyisin. Tänä vuonna otin säännöllisesti D-vitamiinit ja berocat käyttöön ja olo on ihan eri kuin aiempina vuosina.

 

[douppi]

En ole "masentuvaa sorttia", mutta jos vuodesta pitää valita ns. raskain aika ajallisesti, niin mun mielestä se on tammikuu. Kaikki juhlapyhät takana, ja kevääseen/kesään vielä reilusti matkaa. Lisäksi en diggaa lumesta ollenkaan, ja sitä lienee eniten maassa tuohon aikaan, joten sekin vaikuttaa asiaan. Tammikuusta kun selviää, niin parempaan muuttuu.

 

[Blackie]

Haluaisin, että niitä kelloja käännettäisiin vielä pari tuntia taaksepäin, jotta tulisi oikein todellinen syksyn tunnelma.

 

[Stonewall]

Syksyn pimeys enne lumen tuloa on kyllä ikävää, mutta lumisena aikanahan ei ole enään pimeää vaan pienikin valotuikku heijastuu tuhatkertaisesti luoden mukavan hämärän. Talvi itsessään on Suomessa parasta aikaa. Kesällä on aina jotain pielessä. Ei ole joko ihan tarpeeksi lämmintä, tai sitten on jo liian kuumaa. Monesti sataa ihan liikaa ja välillä on aivan liian kuivaa. Talvella kun ei vaan mene vahingossa plus-asteiden puollelle, niin kaikki on kunnossa. Ei tarvi kärsiä heinänuhasta eikä helteestä, kivaa tekemistä on ulkona ja sisällä. Talvella on kivempaa kelkkaillakin. Okei kesällä on monesti paremmat prätkäkelit, mutta kyllä kunnon talvi on parasta aikaa.

Eli en tosiaan kärsi kaamoksesta.

 

[Prof. Puck]

En ole enää kärsinyt useampaan vuoteen, kun olen visusti (lyhyitä kesälomia luluunottamatta) pysytellyt pallon aurinkoisemmalla puolella. Vielä useamman vuoden jälkeenkin (ja joka ikinen aamu) hymy leviää kasvoille, kun herätessä ulkona paistaa aurinko, yli kolmenasatana aamuna vuodessa.

Ja tämä ei ole vittuilua (vaikka kai sen sellaiseksi voisi ottaa tässä ketjussa...) Tuli vaan mieleen, että itse kuulu(i)n siihen ihmistyyppiin, joka todella kärsi syksyn ja talven pimeidestä. Ei mua (niin paljon) ahdistanut kylmyys, vaan nimenomaan pimeys. Suomessa asuessa oli käytännössä joka vuosi pakko päästä reissuun (aurinkoon) marras-tammikuu välisenä aikana 2-3 viikoksi, että talvesta ylipäätään selviytyi. Sitä suosittelen muillekin kaamosmasennuksesta kärsiville, ihan oikeasti!

Sellaista kyökki-psykologiaa olen myös asian tiimoilta harrastanut, että olen täysin vakuuttunut siitä, että kyse on nimenomaan auringosta ja sen tuomasta valosta ja lämmöstä, miksi suomessa ihmiset ovat kuin eri persoonia kesäisin ja talvisin! Tottakai kesälomakin tuo oman lisänsä....

 

[Marwin]

Samoja oireita kuin muillakin eli aamulla ei meinaa jaksa nousta millään ylös. Lisäksi ei jaksa tehdä oikein mitään eikä innostua mistään ja koulutyö ainakin kärsii. Aamulla kun taapersin asemalle ja lentokone nousi juuri Helsinki-Vantaalta, niin tuli sellanen fiilis, että nyt voisi hypätä koneeseen ja lentää jonnekin missä on valoa ja lämpöä. Ei siinä, kyllä mä talvesta pidän. Pääsee hiihtämään jne. Tulisi nyt vaan sitä lunta. Ja pakkasia, että pysyy maassa.

 

[Kummeli]

En kärsi. Tämähän on kulta-aikaa jääkiekkofriikeille. Sm-liiga käy kuumana, NHL on myös hyvässä vauhdissa ja alkaa pikkuhiljaa olemaan sitä aikaa, kun pääsee itsekin jäälle.

Ehkä pientä miinusta on tuo ainainen pimeys, ja keli varauksin. Eli jos sataa vettä, tai on lämpöasteita, niin se aiheuttaa vähän masennusta.

 

[Nebula]

En masennuksesta, mutta kyllä kieltämättä pinna on tiukemmalla ja vituttaa ajottain hyvinkin herkästi.

 

[Superböle]

En kärsi, mutta jonkinlaisesta väsymyksestä yleensä syksyisin. Tänä vuonna otin säännöllisesti D-vitamiinit ja berocat käyttöön ja olo on ihan eri kuin aiempina vuosina.

Täällä taistellaan ihan samalla reseptillä pimeyttä vastaan, tosin D-vitamiinikuuri alkoi vasta tänään. Ei oikeastaan masennusta, pikemminkin väsymystä: aamulla ei huvittaisi nousta ja vireystila ei vaan nouse missään vaiheessa normaalille tasolle. Sitten kun vähän aurinko pilkahtaa tulee heti vähän parempi olo. No, pari kuukautta...

 

[Vanha Len]

Kelit eivät masenna...elämän mahdolliset vastoinkäymiset masentavat. Näinä aikoina on mukava olla räiskyvän takan ääressä ja kynttilöiden suurkuluttajana kodissa vallitsee melko mukava tunnelma. Valkoinen maa sitten taas tuo valoa ja joulun aika onkin jo aivan omiaan fiiliksiltään.

 

[SteelGate]

Omalla kohdallani kaamosmasennuksesta puhuminen tuntuu höpöhöpöhommalta, sillä elämäni ensimmäiset 20 vuotta asuin napapiirin tuolla puolella, joten ehkä sitä siinä ajassa ehti tottua parin kuukauden auringottomaan jaksoon.

 

[Hirmumyrsky]

Täällä taistellaan ihan samalla reseptillä pimeyttä vastaan, tosin D-vitamiinikuuri alkoi vasta tänään. Ei oikeastaan masennusta, pikemminkin väsymystä: aamulla ei huvittaisi nousta ja vireystila ei vaan nouse missään vaiheessa normaalille tasolle. Sitten kun vähän aurinko pilkahtaa tulee heti vähän parempi olo. No, pari kuukautta...

Mitä helvettiä D-vitamiinia? Johtuuko masennus luuston heikkenemisestä?

Aamulenkkiä, B ja E vitamiineja naamariin (Befolia ja kalanmaksaöljyä) ja ajattelin sellaiset kirkasvalokuulokkeet ostaa (jos jostain vaan sais rahaa). Jos jumalauta vielä kykenee näillä eväillä masentamaan tai väsyttämään niin sitten on päässä muutakin vikaa.

Ja kyllä, musta maa, pilvinen taivas, pimeää ja sataakin vielä niin jopa meikäläisen optimismi haihtuu helvettiin. Väsyttää ja vituttaa, pinnaa on ruhtinaalliset kolme murua per päivä.

 

[Sistis]

Mitä helvettiä D-vitamiinia? Johtuuko masennus luuston heikkenemisestä?

Suosittelen vähän päivittämään omaa tietovarantoa. D-vitamiini vaikuttaa moneen muuhunkin. Wikipediassa on ihan hyvää nippelitietoa asiasta oheisessa linkissä, joskin tarkempaa tietoa saat varmasti virallisemmista lähteistä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/D-vitamiini

Ohessa sivulta leikattu pätkä:

-clip-
D-vitamiini on steroidihormoni, jonka esimuotoa muodostuu ihossa ja jota saadaan ruoasta. D-vitamiinin vaikutukset välittyvät vitamiinireseptorin (VDR) kautta. Reseptoreita on kaikissa soluissa, myös keskushermostossa. Useat kliiniset ja kokeelliset tulokset osoittavat että D-vitamiini vaikuttaa myös aivojen toimintaan.
-clip-

 

[Stuttgarter]

Olen huomannut, että energiajuomaa on tullut vedettyä lähes päivittäin niin tuli mieleen että korvaankohan vitamiinipuutettani energiajuomalla vai olenko vain riippuvainen (kofeinista). Jos mulla on vitamiinupuute kärsin kaamosmasennuksesta jos ei en kärsi. Paitsi, että aamuisin väsyttää ihan pirusti, vaikka aikaisin menenkin nukkumaan.

 

[adolf]

On jonkunlaisia oireita havaittavissa. Iloa ei oikein tunnu saavan mistään, treenaaminen on ihan pakkopullaa ja ihmisten kanssa ei kauaa jaksa olla, kun jo haluaa päästä omiin oloihinsa. On energiat jotenkin tosi alhaalla ja mieli matala. Joskus koen aika ammottavaa tyhjyyden tunnetta. Työ väsyttää.

Pitäisi varmaan ruveta jo sitä kirkasvalolamppua harkitsemaan, kun eihän tämä ensimmäinen talvi ole kun on näitä samoja tuntemuksia.

 

[Bunder]

Itse sen sijaan koen pimeyden piristävänä asiana. Ainoa asia joka masentaa on kylmyys. Kaikista pahinta aikaa on allekirjoittaneelle on nimenomaan kevät ja lisääntyvä valo + allergiat. Kaikista ihanteellisinta olisi lämpötila väliltä 15-20 ja niin että aurinko laskee klo 19:00 ja nousee klo 10:00 aamulla. Valitettavasti tällaisesta ei pääse nauttimaan koskaan.
Kylmyydellä tarkoitan siis kylmempää kuin -5. Syksyn ja alkutalven nollakelit vain piristävät.

 

[Rinksu]

On jonkunlaisia oireita havaittavissa. Iloa ei oikein tunnu saavan mistään, treenaaminen on ihan pakkopullaa ja ihmisten kanssa ei kauaa jaksa olla, kun jo haluaa päästä omiin oloihinsa. On energiat jotenkin tosi alhaalla ja mieli matala. Joskus koen aika ammottavaa tyhjyyden tunnetta. Työ väsyttää.

Jotain suurin piirtein samanlaista tämä aika minullekin on. Kyllähän sen kaikesta huomaa, kun tähän aikaan vuodesta päästään. Harrastukset, arki, kuin työkin on kaikki samaa pakkopullaa ja tuo jatkuva pimeys vituttaa. Kyllähän sitä kaikkensa koittaa, yrittää syödä vitamiininsa ja urheilla vähän, mutta kyllä tuo kaasupallo tuolla 150 miljoonan kilsan päässä kuitenkin minunkin vireystilaani tuntuu aika pitkälle säätelevän.

Ei tähän ikinä täysin totu varmaan, mutta voihan sitä nyt parhaansa koittaa, että tänäkin vuonna tästä selvittäisiin. Salilla käyntiä tulee kevennettyä (turhaan siellä vääntää väkisin, jos ei kulje) ja täytyy koittaa sen verran pihalla myös liikkua, että nukuttua hyvin saisi. Muuten terveet elämäntavat ja vitamiinia tauluun, niin eiköhän tämä taas tästä parane, kun päivät alkaa pidentyä.

 

[godspeed]

Vierastan sanan masennus käyttöä tällaisessa kontekstissa. Samalla logiikalla voisi olla vaikkapa kaamosskitsofrenia. Mutta näin on kieleen kiinnittynyt tällainenkin humpuuki.

 

[Artyukhin]

On jonkunlaisia oireita havaittavissa. Iloa ei oikein tunnu saavan mistään, treenaaminen on ihan pakkopullaa ja ihmisten kanssa ei kauaa jaksa olla, kun jo haluaa päästä omiin oloihinsa. On energiat jotenkin tosi alhaalla ja mieli matala. Joskus koen aika ammottavaa tyhjyyden tunnetta. Työ väsyttää.

Pitäisi varmaan ruveta jo sitä kirkasvalolamppua harkitsemaan, kun eihän tämä ensimmäinen talvi ole kun on näitä samoja tuntemuksia.

Aivan sama homma. tullut käytyä vähemmin salillakin ja väsynyt olo melkein kokoajan..