Oikein leveällä pensselillä sudittuna mä näkisin puolustuksen ongelimien kiteytyvän kahteen asiaan, joista ensimmäisestä voi syyttää joukkueen rakentamisesta vastaavia tahoja, toisesta taas valmennusta.
a) Peliaikaa tarvitsevia kiekollisia puolustajia on Haapakosken komennettavana liikaa, ja näistä liian moni on veistetty kuin yhdestä puusta. Koko viisikko Lupaschuk, Boumedienne, Mikkola, Loponen, Laamanen tarvitsee suuren roolin - rutkasti potentiaalia valuu väkisinkin hukkaan. Mikkola on nyt siinä ja siinä, menisi all-around pakkinakin, jos pelaisi paremmin.
Pahin ongelma on se, että ainoastaan terve Boumedienne on todellinen seppä sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Kolmikko Laamanen & Loponen & Mikkola ei pärjää väännössä ja Lupaschuk kiekottomana lähinnä hiihtelee vastustajan perässä, vaikka onkin viime aikoina jättänyt todelliset hasardit väliin.
Mikkola, Laamanen, Loponen ovat puutteineen ja ansioineen niin samantyylisiä pelaajia, että kahtakaan heistä ei mielellään työkseen joutuisi sovittamaan yhteen joukkueeseen, kolmesta nyt puhumattakaan.
b) Suurimman vastuun kantavat tällä hetkellä väärät pelaajat.
Mikkola ja Laamanen vetävät ne suurimmat minuutit joka ilta, poikkeuksetta enemmän ja vähemmän paskasti. Jos näiden peliaikaa ei tosiaan voi vähentää, niin sitten ei auta kuin toivoa, että pelaisivat edes vähän paremmin.
Calm Like a Bomb kirjoitti:
Jämäkkyyttä hommaan! Onhan tuo kierrättäminen hyvää jaksamisen kannalta, mutta eihän sitä pelin kustannuksella kannata tehdä.
Parempi tapa kierrättää pakkeja saattaisi olla sen eniten lepoa tarvitsevan jättäminen kokoonpanon ulkopuolelle. Puhaltelun perusteella se taitaa olla lähes poikkeuksetta Mikkola tai Laamanen, mutta ehkäpä tämä arpa joskus voisi osua johonkin toiseenkin puolustajaan.
Odotan mielenkiinnolla kenen kakusta Boumedienne kuntoon päästessään haukkaa, vai annetaanko kaikille suurempaa peliaikaa hinkuville ja sitä ehdottomasti tarvitseville tosiaan vain entistäkin pienempi pala? Jos jälkimmäinen skenaario toteutuu, valmennus tekee sen todellakin itse. Seitsemän puolustajan tasaisen sekavalla peluutuksella varmistetaan se, ettei seitsikosta kukaan pääse peliin kunnolla sisälle. Avauspeli ei takuulla parane entisestään jakamalla vaan keskittämällä vastuuta, hyvällä silmällä. Kaikkien puolustajien ollessa ruodussa joku (esim. kolmikosta Loponen, Laamanen, Mikkola) vuorollaan penkitettäköön, ja mielellään katsomoon asti.
