Vakavasti puhuen, isojen pelien voittaminen on se kaikkein kovin haaste maalivahdille, riippumatta siitä, mitä se joukkue siinä edessä touhuaa. Se jos mikä on yksilöurheilua paineiden alla.
Näinhän se on. Jos hyökkääjä tekee kardinaalimunauksen finaalissa, ei sitä kukaan muista enää ensi viikolla. Maalivahti taas... Noh, Kilpeläinen ja Jokerit. Eikä ollut kuin puolivälierät.
Tim Thomasin kun otin puheeksi, niin jatketaas siitä. Toki huonolla tekniikalla voi pärjätä, mutta se vaatii ihan poikkeuksellista lahjakkuutta.
Youtubesta löytyy kymmenen parhaan torjunnan kooste, noista mun mielestäni 10., 8., 5., 4., 3., 2. ja 1. ovat aivan järkyttäviä tekniikkavirheitä joita paikataan sitten muulla. Tässä tapauksessa sillä että Thomas hallitsee kehonsa aivan täydellisesti, ilmeisesti hyvin pitkälti joogaharrastuksensa takia. Koskakohan se otetaan maalivahtien oheisharjoitteeksi?
Kaikille maalivahtivalmennuksesta vähääkään tietäville lienee tuttu lausahdus että jokainen huipputorjunta johtuu aikaisemmasta virheestä. Minulle se ainakin junnuna taottiin päähän aika syvälle.
Tarkoitan lähinnä sitä, että torjuntatekniikoihin on hyvin vähän mahdollista enää vaikuttaa, kun mestaruus ratkaistaan parin viikon sisään, vaikka kuinka tekisi toistoja. Kyllä ne ratkaisut ovat siellä henkisellä puolella, johon taas vaikuttaa valmennusjohdon reagointi ja maalivahtien peluutus.
Summa summarum, itse olisin jatkanut Karhusella, mutta toisaalta ymmärrän kyllä Kärppien valmennusjohdon päätöksen peluuttaa Rynnästä. Sekin on perusteltavissa.
Tuossa olet aivan oikeassa. Jotain perusasentoja voidaan vielä hieman viilata, mutta itse tekniikkaan ei muutoksia pystytä tekemään.
Itse taas vaihtaisin, jos toivoisin Kärppien menestystä, Rynnäksen luukulle. Kohta alkaa onneksi peli niin saataneen lisää analysoitavaa.