Nyt on se kymppi täynnä pelejä ja pienen analyysin paikka.
Eihän tämä meno mitään hurraa-huutoja kirvoita, sillä viimekautinen vaiva, epätasaisuus, vaivaa joukkuetta edellen - epätasaisuus sekä peliotteissa pelien välillä, pelin sisälllä että joukkueen sisällä.
Ennen työsulkua, hyvissä ajoin hankitut vahvistukset, Plihal, Kähkönen ja Norman, ovat olleet aika yössä, joskin hidasta lämpenemistä Normanilla oli ennen loukkaantumista ja eilen Plihal oli sitten umpisurkeaa tepsiä vastaan kingi - yhdessä Kähyn kanssa tulos on kuitenkin ollut lähinnä surkea.
Hyökkääjistä nuoret ovat olleet myös luvattoman tehottomia, joskin kiekko ja jalka liikkuu välillä ihan mallikkaasti, mutta tärkein eli tehot puuttuvat tyystin.
Jokisen Jussi tuli, näki ja voitti - oli paljon enemmän kuin minäkään osasin edes haaveilla, mutta nyt on sitten uuden kaverin aika näyttää osaamistaan.
Puolustuksessa on havaittavissa jo orastavaa vallan siirtymistä vanhoilta nuorille ja vastuuta on mielestäni annettu ihan kivasti Pokalle ja Emingerille. Kuitenkin, odotan Lehtoselta ja Mikkolalta edelleen parempaa etenkin asennepuolella ja varsinkin Lelu saa kyllä katsella peiliin tarkasti tämän suhteen. Demers kentällä on kuin taivaan lahja, joka voidaan ottaa milloin tahansa pois ja toivottavasti jo silloin Eklund on taas kentällä.
Maalivahtien otteet ovat... miten tämän nyt sanoisi... olleet juuri kovin tämän kauden Kärppä-linjan mukaisia: vähän vaikeaa edes arvuutella, mikä, kuka ja miten menee seuraavassa pelissä. Karhunen on kaikista puutteistaan huolimatta selvinnyt Backlundia paremmin peleissään, mutta ilmeisesti jokin seikka hänessä ei vakuuta myöskään valmennusjohtoa. Backlund hakee edelleen tasaisuutta ja onnistumisia otteisiinsa eikä ilmeisesti ole ihan terveenä(?) pelannut montaa peliä vielä.
Kuten täällä on monesti ja usesta kynästä todettukin, Araa vaivaa vanhuus ja mukavoituminen. Ilmeisesti vanha palo ja voitontahto ovat antaneet sijaa keskinkertaisuuden hyväksynnälle ja asenteelle, että ryhmässä on mukava elää yhtenä sen jäsenenä. Kollektiivisen ja yksittäiselle pelaajalle asetettavan vaatimustason kanssa lienee myös haasteita, jotta tämä viimeinen kausi saisi yleensä mitään kruunua ylleen.
Ylipäätään hänen johtamistapansa on humaani ja keskusteleva ja antaa vastuuta pelaajille itselleen erittäin paljon. Se taas vaatii etenkin vanhemmilta pelaajilta kypsyyttä ymmärtää asia ja ottaa tämä vastuu - kysymys kuuluu, onko kaikista tähän?
