Aran aika Kärpissä jätti kyllä todella huonon maun suuhun. Tuntuu, että tämä Aran viimeinen kausi oli se kaikista huonoin kausi, vaikka kauden alkuosa osasi odotuttaa jotain aivan muuta. Aralla kuitenkin oli viimeisellä kaudella parhaat työkalut näistä kolmesta kaudesta edetä korkeammalle kuin yhdeksänneksi.
Ara saapui ensimmäisellä kaudellaan kesken kauden joukkueeseen, kun joukkue oli hänen mukaansa pelillisesti sekaisin ja kaoottinen. Runkosarjan lopun Kärppien liito ei sitten riittänytkään sääleissä, kun JOUKKUE veikin voiton palkka-armeijasta, kun Blues asteli Kärppien yli sääleissä. Luokattomalla pelaajaruletilla oli vahvat vaikutukset kauteen ja Ara teki sen mitä tehtävissä oli.
Aran toinen kausi Kärpissä osoittikin, että joukkue saattaisi edetä pitkälle, kun se melkein lähetti Pelikaanit kesälomalle puolivälierissä. Tätä kautta varjostivat loukkaantumiset, jotka kohdistuivat pahemmin puolustukseen.
Viimeisen kauden aloitus näyttikin siltä, että Ara kruunaa viimeisen kautensa vähintään mitallilla, mutta lopputulos oli jotain paljon muuta. NHL-apujen panoksesta on puhuttu paljon tämän kauden Kärpissä. Demers oli pelaajana kokonaisvaltaisempi kuin Eklund, Turris oli kaikkea sitä mitä Plihal ei ollut ja Jokinen oli supertähti, joka pystyi auttamaan joukkuetta enemmän kuin Viuhkola, joka oli sairastuvalla. Nämä NHL-avut olisivat olleet kullanarvoisia Kärpille loppukaudeksi taistelussa SM-liigan kärkisijoista. Tätäkin kautta varjosti loukkaantumiset, sillä kahteen ensimmäiseen kenttään kaavaillut sentterit katselivat ratkaisupelejä katsomon puolelta.
Jälkikäteen on helppo jossitella, mutta olivathan Aran jatkosopimukset virheliikkeitä Kärpiltä. Voidaan pohtia, että mies joka on saavuttanut suomalaisena valmentajana melkein kaiken mitä suomalainen valmentaja voi saavutta, onko hän enää täysillä mukana valmentamisessa? Kesäreenaamisen mukana olon luistamisesta voidaan laskea yhdeksi syyksi minkä takia hän ei ehkä ollut täysillä mukana tässä hommassa. Onhan täysin selvää, että jos kesän kuumimpina kuukausina joukkue reenaa tulevan kauden fyysistä kuntoaan kuntoon ja päävalmentaja ei ole siellä mukana, ei voida odottaa että joukkue pelaisi valmentajalleen. Kun vertaa kuvaa Pelicansin kesäreenauksesta Suikkasen ensimmäisellä kaudella seurassa, jossa Kaitsu kannustaa pelaajiaan parempaan suoritukseen ja mielikuvaa Kärppien kesäreeneistä, jossa Mustonen tuuraa päävalmentajaa, niin en yhtään ihmettele miksi Pelicans sijoittui hopealle sillä kaudella.
Tämän kauden jatkuvat ongelmat tiettyjä joukkueita vastaan peilaavat myös sitä, että minkään näköisiin muutoksiin ei ollut tarvetta, vaikka koko Pohjois-Suomi näki, että Kärpät ei voita Tapparaa sen omilla vahvuuksillaan. Tässäkin taisi näkyä se, että kun on kysymyksessä kaiken voittanut kokenut valmentaja, eihän rupea muuttamaan sellaista, jolla hän on jotain merkittävää saavuttanut. Surullisenkuuluisat avausminuuttien maalit olivat myös sellaisia, mihin Ara ei saanut koko kautena muutosta, ja joka saattoi maksaa Kärpille puolivälieräpaikan tämän kauden pelijareissa.
Kiitos kuitenkin Suomen yhdelle kaikkien aikojen menestyneimmistä valmentajista käynnistä. Ikävä kyllä näyttää vain siltä, että aika alkaa mennä ohi Arasta. 2,5 kautta hänellä oli aikaa näyttää kykynsä yhdessä Suomen suurimmassa jääkiekkoseurassa, mutta tulokset jäivät laihoiksi.