On kyllä aika säälittävää itkemistä yhdestä virheestä, joka oli enimmäkseen huonoa tuuria. Luoma pelasi huippupelin Lukkoa vastaan ja täällä vaan haukutaan koko ajan.
Kun tulee tappio niin se on pelitavan syytä, kun tulee voitto niin se on vastustajan maalivahdin ansiota.
...
Jos ei lauota niin valitetaan, jos lauotaan ja menee maaliin niin vastustajan molari antoi maalit ilmaiseksi.
Karvaus on liian hidasta ja yksittäiset pelaajat tekevät sitä. No sanoisin, että se on seurausta siitä, että varotaan virheitä tappioputkessa. Ajoitukset kyllä löytyy ja homma siitä paranee. Hyökkäyksiin lähtö vaatii vaan toistoja ja sekin aukeaa. Olisiko siis aika löytää joku hyvä asia JYPin pelistä vai myydäänkö joukkue fanien toimesta, kun on eniten tarve tuelle?
Itse käsittääkseni yritin vähän puolustella tuota yksittäistä virhettä, josta Jokerit maalasi. Ainakin Luoman osuutta siinä. Ja syytin tuota paskasta syötöstä juuri tätä tappioputken ja avausminuuttien painetta. Samaten useampi kirjoittaja kiitteli täällä sitä, että Jokereita vastaan pelattiin tulosurheilua välittämättä tyylistä. Tulos oli loistava, mutta pelihän oli perseestä. Tai no, jatkumoa alkukauden surkealle pelille. JYP ei yrittänytkään pelata kiekon kanssa, vaan rikkoa sitä. Vai voitko väittää pahasti vastaan?
Tämä ketju on pelitapakeskustelulle. Keskustellaan siitä pelaamisen tyylistä, ei tuloksesta tai kokoonpanoista tai voittoputkista tai henkimaailman asioista. Toki ne tähän pelitapaankin kovasti vaikuttavat ja hyvä pitää ne mukana tässäkin kontekstissa, mutta vastaavasti olisi kovin outoa jättää keskustelematta pelityylistä ja taktiikasta siksi, että ollaan JYP-faneja, eikä pelitavassa saa nähdä vikoja.
Olet oikeassa sen suhteen että liian usein puolinopea/hidas hyökkäyksenlähtö pysähtyy keskialueen ja siniviivan väliin jonka syystä hyökkääjien on mahdotonta ehtiä karvaamaan. Tämähän johtuu ainakin osittain Jypin puolustajien vaikeuksista avata peliä ahtaisiin väleihin nopeasti ja terävästi. Liian usein näkee tilanteita, joissa kiekonriiston jälkeen puolustajat levittelee toisilleen jonka jälkeen osittain syöttötaidon puutteen vuoksi päätyy kuskaamaan kiekon punaisen päälle ja siitä neppaus hyökkäyspäätyyn. Tämän aikana hyökkääjät ovat tehneet jo omat ajonsa kaistoillansa ja pyrkineet pelaamaan itseään vapaaksi ja kun kiekkoa ei ole tullut, on jouduttu jarruttamaan siniselle minkä vuoksi suora hyökkäys tyssää. Ja jotta ei menisi täysin puolustajien arvosteluksi on vastuu myös hyökkääjillä luoda itselleen sellainen tila johon heikommalla kiekollisella taidolla varusteltu puolustaja voi avauksensa antaa. Kun rytmitys saadaan kuntoon niin karvaaminen helpottuu luonnollisesti.
Minä en syytä puolustajien syöttö
taitoa tästä. Puolustajien pitäisi nostaa hyökkäyksiä yhdeksän kertaa kymmenestä helpolla lyhyellä syötöllä sentterille keskustaan tai oman puolen laitaan laiturille. Tämän pystyi antamaan Olli Malmivaara ja Mikko Viitanenkin, kyllä siihen pystyy nykypuolustuskalustosta kaikki. Yksi kerta kymmenestä sitten pidempi syöttö tai syöttö poikki kentän toiselle laiturille ja tähän ei tarvitse pystyä lähellekään kaikkien. Syytän tästä sitä, että se nostava syöttö tehdään hyökkääjien toimesta liian vaikeaksi. Lähdetään liian nopeasti ylös, ollaan liian kaukana, ollaan syöttövarjossa karvaajien takana. Ajoitukset, rytmitykset. Hyökkääjien pitää pelata puolustajien rytmissä, eikä puolustajien yrittää pelata liian nopeiden hyökkääjien rytmissä. Jos tuo syöttösuunta peittyy tai puolustaja ei uskalla siihen avata, joudutaan tekemään yksi ylimääräinen pakki-pakki tai nostamaan jalalla ja silloin viimeistään hyökkäysrintama on karannut ja joutunut jarruttamaan siniselle seisoville jaloille.
En oikeastaan tarkoittanutkaan tämän kaltaisia tilanteita tällä näennäiskarvaamisella vaan enemmänkin niitä kun kiekko on pelattu jo syvään ja luovuttu ensisijaisesta karvauksesta. Useasti esim. Wärn lähtee höntyilemään hetken katseltuaan puolustajien oman maalin takana kiekottelua ja pelaa itsensä auttamattomasti pois tilanteesta. Tämä avaa aina helpon hyökkäykseenlähdön hyville kiekollisille joukkueille. Jos ei painetta kykene antamaan ensimmäisen mahdollisuuden tullen, niin ei sitä kannata lähteä pakottamaankaan. Siinä annetaan aina avaimet vastustajalle.
Onko tämä muuttunut täksi kaudeksi mitenkään? Minun mielestä JYP on tehnyt tätä vuosikaudet ja onnistunutkin siinä kohtuullisen hyvin. Tuolla maalin taakse menemisellähän JYP pystyy täysin ohjaamaan vastustajan hyökkäyksen käynnistyksen haluamalleen puolelle, pelkästään sillä että kärkikarvaaja valitsee puolen, jolta maalin taakse kierretään. Kun tuo tehdään, maalin takaa nousevalle pakille tulee sen verran kiire, että hän avaa lähes aina karvaajasta katsottuna toisen puolen laitaan paskasyötön, jossa meidän sentteri/laituri on jo valmiiksi iholla. Tätä pelasi Tuppurainen - Perrin - Pesonen toissa kaudella tosi menestyksekkäästi, samoin Louhivaara - Lahti ja Louhivaara - Hytönen -akselit ovat aina osanneet tämän. Kiekonriisto on saatu nimenomaan tuossa sinisen alla ja kiekko on potkittu takaisin sinne kulmaan, jonne maalin takana käynyt karvaaja on luonnollisesti kiertänyt. Tämä on tietysti raskasta ja kuluttavaa, eikä monesti onnistu per peli, mutta näistä saadaan kiekonriistoja silloin kun JYP pelaa omalla tasollaan. Ja vaikka tämä ei onnistuisi, ei sillä maalin taakse kurvanneella laiturilla ole mitään hätää. Hän on kuitenkin kovemmassa vauhdissa kuin vastustajan pakki maalin takana ja ehtii puolustamaan omaa aluettaan, ellei ole täysin puhki. Enemmän vaaraa syntyy siitä, jos tämä toisen aallon sentteri/laituri ajaa ohi tuosta ekan syötön kohteesta, mutta toisaalta hänellä on lyhempi matka kiriä vastustajan hyökkäys kiinni. Siinä olet oikeassa, että ei tätä tällä tavalla juuri muut kuin JYP käytä. Ei ainakaan Hippoksella vierasjoukkueena. Mutta JYP on käyttänyt ja ihan hyvällä menestyksellä, joten antaa mennä vaan. Kunhan siihen on jalkoja ja voimia.
