Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
JYPin pelitapakeskustelu
- Viestiketjun aloittaja kesätyttö69
- Alkaa
- 129 004
- 643
valkoiset luistimet
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Stars, Oilers
Pelitapakeskustelu on siinä mielessä turhaa jos/kun joukkue on psykologisesti rikki. Ei ole perustaa mille rakentaa.
Tässä et varmaan kovin väärässä ole. Selkärankaahan ei oikein ole missään vaiheessa kaudesta joukkueesta löytynyt, vaan aina tiekassa paikassa on luovutettu, ihan sieltä Syksyn Tappara pelistä lähtien.
Silti asetelma on myös tuo. JYP opettelee tapaa saada pelillistä etua ja muut hioo sitä pitkään jo rakennettua paremmaksi.
Kiinnostavaa nähdä, mikä oli Seppäsen ja seuran ajatelma kaudesta. Annetaanko Heiskasen rakentaa sitä pelitapaa kohti ensi kautta, vai revitäänkö vielä joku epätoivoinen kani hatusta kautta pelastamaan. Yleensähän voisi kuvitella, ainakin joissain tapauksissa, että valmennus saa sen kymmenen peliä aikaa ja kohta se tiima on tyhjä.
Itse en oikeen osaa päättää mikä olisi fiksua. Sen pelitavan puolesta sanoisi se, että ei taas oltaisi uutta kautta tyhjän ja toivon varaan rakentelemassa, vaan olisi joku pohja olemassa. Mutta toisaalta ei tämänkään kauden luovuttaminen kuulosta fiksulta vedolta. Ollaan jännän äärellä, mitä kabinetti päättää.
valkoiset luistimet
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Stars, Oilers
Näen palstaviestien perusteella monet asiat eri tavalla kuin sinä, mutta tämän viestin sinänsä allekirjoitan. Nyt ratkaistaan seuran tulevaisuutta pitkälle ajalle huomattavasti kohtalokkaammin kuin ehkä koskaan ennen. Ainoa mitä voi toivoa on se, että ratkaisut tehdään ammattitaito ja substanssiosaaminen edellä. Valitettavasti ennusmerkit ovat erittäin huonot tämän osalta.
Ohessa Raato Summasen analyysiä Jokisesta ja Jukureista. Mielestäni tätä kannattaisi JYP:n toimistolla tavata useaan kertaan:
www.is.fi
Muutama ote, boldasin itse muutaman mielestäni olennaisen asian:
"– Peliä voi katsoa tietystä kulmasta, pelaajia voi siirrellä taululla ja puhua nätisti asioista, mutta joskus tässä on kuilu käytännön välillä. Jokinen on näyttänyt, että tekemällä perusasioita hyvin arjessa, homma toimii. Jukurit pelaa pelkistettyä periaatepeliä ilman turhaa hifistelyä. Se sopii Jokisen persoonaan.
– Jukureissa lähestytään peliä niin, että jääkiekko on maalilta maalille -peli. Molemmat maalinedustat pelataan niin, että peli voi kääntyä heille heikoimpinakin iltoina. Jukureissa on paljon työteliästä energiaa, mikä näkyy hyvin 1–1-tilanteissa. Vaade puolustaa on kova. Kun Jukurit puolustaa, pelaajien elekielestä huokuu, että nyt muuten oikeasti puolustetaan.
– Nämä ovat asioita, jotka ovat jääkiekossa parhaimmillaan aina. Jukureissa nämä asiat näkyvät toisteisesti. Kiekolle on aina tuki, mutta se tuki tulee sitä kautta, miten pelaaja aistii pelin virtausta. Se voi olla yksi syöttö laitaan ja siitä keskelle, ja sitten lähdetään ylös, sanoo Summanen.
– Jukurit ei vain rullaa tasaisesti kentällinen kerrallaan, vaan Jokinen käyttää paljon vastakkainpeluutusta ja laittaa kentälle tiettyjä koostumuksia vastustajan eri kentällisiä vastaan. Sama näkyy puolustajaparien peluutuksessa. Tätä kautta hän saa joukkueesta parhaan irti."
Täällä yritetään usein pelistä tehdä vaikeampi kuin se on. Jokinen peluuttaa hyvin amerikkalaisittain suoraviivaista hokia ja on aktiivinen peluuttaja ottelun sisällä (Rautakorpikin oli ihan muumio, ainakin täällä).
Menestysresepti on aika simppeli, olisikin vain valmentaja joka tämmöistä ajaa, sekä UTJ joka osaisi etsiä siihen sopivia pelaajia, luisteluvaade on kova liigassa. Tähän päälle perus änärijoukkueen rakentamisen runko: huippulaatuiset ykköspakki-ykkösmv-ykkössena. Meiltä puuttunut kokoajan tuo vika...
Olli Jokinen järjestelee sensaatiota – Raimo Summanen äimänä: ”Isompi temppu kuin moni tajuaakaan”
Olli Jokisen pitkän tähtäimen tavoite on valmentaa NHL:ssä. Nyt hänen johtamansa Jukurit on kauden sensaationippu SM-liigassa.
www.is.fi
Muutama ote, boldasin itse muutaman mielestäni olennaisen asian:
"– Peliä voi katsoa tietystä kulmasta, pelaajia voi siirrellä taululla ja puhua nätisti asioista, mutta joskus tässä on kuilu käytännön välillä. Jokinen on näyttänyt, että tekemällä perusasioita hyvin arjessa, homma toimii. Jukurit pelaa pelkistettyä periaatepeliä ilman turhaa hifistelyä. Se sopii Jokisen persoonaan.
– Jukureissa lähestytään peliä niin, että jääkiekko on maalilta maalille -peli. Molemmat maalinedustat pelataan niin, että peli voi kääntyä heille heikoimpinakin iltoina. Jukureissa on paljon työteliästä energiaa, mikä näkyy hyvin 1–1-tilanteissa. Vaade puolustaa on kova. Kun Jukurit puolustaa, pelaajien elekielestä huokuu, että nyt muuten oikeasti puolustetaan.
– Nämä ovat asioita, jotka ovat jääkiekossa parhaimmillaan aina. Jukureissa nämä asiat näkyvät toisteisesti. Kiekolle on aina tuki, mutta se tuki tulee sitä kautta, miten pelaaja aistii pelin virtausta. Se voi olla yksi syöttö laitaan ja siitä keskelle, ja sitten lähdetään ylös, sanoo Summanen.
– Jukurit ei vain rullaa tasaisesti kentällinen kerrallaan, vaan Jokinen käyttää paljon vastakkainpeluutusta ja laittaa kentälle tiettyjä koostumuksia vastustajan eri kentällisiä vastaan. Sama näkyy puolustajaparien peluutuksessa. Tätä kautta hän saa joukkueesta parhaan irti."
Täällä yritetään usein pelistä tehdä vaikeampi kuin se on. Jokinen peluuttaa hyvin amerikkalaisittain suoraviivaista hokia ja on aktiivinen peluuttaja ottelun sisällä (Rautakorpikin oli ihan muumio, ainakin täällä).
Menestysresepti on aika simppeli, olisikin vain valmentaja joka tämmöistä ajaa, sekä UTJ joka osaisi etsiä siihen sopivia pelaajia, luisteluvaade on kova liigassa. Tähän päälle perus änärijoukkueen rakentamisen runko: huippulaatuiset ykköspakki-ykkösmv-ykkössena. Meiltä puuttunut kokoajan tuo vika...
HärmänSusi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Nikun osalta on jollain tapaa ristiriitaista se, miten valmennus ja myös fanit suhtautuvat. Hyökkäävänä pakkina hänen pitäisi olla monessakin mielessä pelipaikattoman pelitavan prototyyppi, eli strategian ytimessä oleva pelaaja.
Strategia on selkeästi otettu käyttöön myös johdossa, sillä siellä ei tällä hetkellä tunnu olevan mitään käsitystä siitä, kuka vastaa mistä ja mistä ei. Eli kaikki tekevät vähän kaikkea.
Lopputulos on tällä hetkellä kaoottinen. Kukaan ei nauti.
Strategia on selkeästi otettu käyttöön myös johdossa, sillä siellä ei tällä hetkellä tunnu olevan mitään käsitystä siitä, kuka vastaa mistä ja mistä ei. Eli kaikki tekevät vähän kaikkea.
Lopputulos on tällä hetkellä kaoottinen. Kukaan ei nauti.
Saleva kehiin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Ukrainan maajoukkue
Päivän Keskisuomalaisessa oli ihan hyvä taustoitus siitä, mitä JYPin uudella valmennusfilosofialla on haettu. En näe suurta eroa laajempaan keskusteluun pedagogiikasta ja oppimisympäristöjen kehittämisestä. Mikä jäi mietityttämään on se, että miksi tämä keskustelu on tuotu edustusjoukkuetta koskevaksi? Eihän ammattikoulustakaan mennä yritykseen kertomaan, miten siellä pitäisi tuotanto hoitaa. No joskus mennään, mutta se on toinen tarina. Kirjoituksessakin mainittiin, ettei koske liigajoukkuetta. Onko tässä kysymys Seppäsen sillanrakennuksesta, eli hän sotkee puurot ja vellit?
Ohessa Raato Summasen analyysiä Jokisesta ja Jukureista. Mielestäni tätä kannattaisi JYP:n toimistolla tavata useaan kertaan:
Olli Jokinen järjestelee sensaatiota – Raimo Summanen äimänä: ”Isompi temppu kuin moni tajuaakaan”
Olli Jokisen pitkän tähtäimen tavoite on valmentaa NHL:ssä. Nyt hänen johtamansa Jukurit on kauden sensaationippu SM-liigassa.
Muutama ote, boldasin itse muutaman mielestäni olennaisen asian:
"– Peliä voi katsoa tietystä kulmasta, pelaajia voi siirrellä taululla ja puhua nätisti asioista, mutta joskus tässä on kuilu käytännön välillä. Jokinen on näyttänyt, että tekemällä perusasioita hyvin arjessa, homma toimii. Jukurit pelaa pelkistettyä periaatepeliä ilman turhaa hifistelyä. Se sopii Jokisen persoonaan.
– Jukureissa lähestytään peliä niin, että jääkiekko on maalilta maalille -peli. Molemmat maalinedustat pelataan niin, että peli voi kääntyä heille heikoimpinakin iltoina. Jukureissa on paljon työteliästä energiaa, mikä näkyy hyvin 1–1-tilanteissa. Vaade puolustaa on kova. Kun Jukurit puolustaa, pelaajien elekielestä huokuu, että nyt muuten oikeasti puolustetaan.
– Nämä ovat asioita, jotka ovat jääkiekossa parhaimmillaan aina. Jukureissa nämä asiat näkyvät toisteisesti. Kiekolle on aina tuki, mutta se tuki tulee sitä kautta, miten pelaaja aistii pelin virtausta. Se voi olla yksi syöttö laitaan ja siitä keskelle, ja sitten lähdetään ylös, sanoo Summanen.
– Jukurit ei vain rullaa tasaisesti kentällinen kerrallaan, vaan Jokinen käyttää paljon vastakkainpeluutusta ja laittaa kentälle tiettyjä koostumuksia vastustajan eri kentällisiä vastaan. Sama näkyy puolustajaparien peluutuksessa. Tätä kautta hän saa joukkueesta parhaan irti."
Täällä yritetään usein pelistä tehdä vaikeampi kuin se on. Jokinen peluuttaa hyvin amerikkalaisittain suoraviivaista hokia ja on aktiivinen peluuttaja ottelun sisällä (Rautakorpikin oli ihan muumio, ainakin täällä).
Menestysresepti on aika simppeli, olisikin vain valmentaja joka tämmöistä ajaa, sekä UTJ joka osaisi etsiä siihen sopivia pelaajia, luisteluvaade on kova liigassa. Tähän päälle perus änärijoukkueen rakentamisen runko: huippulaatuiset ykköspakki-ykkösmv-ykkössena. Meiltä puuttunut kokoajan tuo vika...
Tässä on hyvä esimerkki siitä mitä jääkiekko yksinkertaisimmillaan on. Simppeli pelitapa sitoutuneella joukkueella on aina parempi kun monimutkaisempi pelitapa pienellä epävarmuusfaktorilla. Tuohon lisätään vielä se psykologinen tekijä eli kummallako vaihtoehdolla on helpompi saada se flow päälle ja se flow pysymään? Entä kummalla helpompi saada paketti entistä enemmän hajalle ja mielialat maahan?
Minua henkilökohtaisesti vähän hajottaa se kun jääkiekkoa lähdetään yliteoretisoimaan eli ns. kirjoittamaan sitä pelinkulkua paperille josta syntyy sitten kaiken näköisiä hienoja termejä joita aletaan pitää jääkiekon tavoitteina ja itseisarvoina, vaikka todellisuudessa ne ovat muiden asioiden sivutuotteita ja yksittäisiä asioita siinä kokonaisuudessa. Niin kuin vaikkapa se tälläkin palstalla kuuluisa keskialue. Itsessään ei selitä mitään ja on vaan osa jatkumoa.
Ottelut kuitenkin ratkotaan pitkälti siellä kaukalossa ja itseluottamus, tunne, tahto ja sitoutumispuolella. Ei missään shakkilaudalla jossa intellektuellisti 25:n hienoakin hienomman siirtoketjun päättäminen ratkaisee ottelun ja voidaan sitten yhdessä ihailla kuinka voitettiin edistyneet tilastot.
Mä oon monesti miettinyt tätä samaa, että miksi ihmeessä jääkiekosta pitää tehdä niin helvetin vaikeaa? Tää on niin yksinkertainen laji, että suotta aletaan väkisin tekemään vaikeaa.
Ajattelin illemmasta kirjoittaa oman vähän pidemmän näkemyksen tähän ketjuun, siitä mitenkä jääkiekkoa pitäisi pelata. Toivoisin, että siitä saatais sit keskustelua ja palsta kavereiden mielipiteitä sit ja myös omia näkemyksiä. Ja voin sen sanoa, että siitä on Hämäläisen mielestä kauneus kaukana. Tosin mulle se on kauneinta jääkiekkoa, mitä ikinä voi olla ja se on pitkälti sitä kiekkoa, mitä jyp pelasi mestaruus vuosinaan.
Noh, noh, JYPin oma trubadurix joutuu heti laittaan hymnin tähän kohtaan: Keskialue ja sen voittaminen on maailman yksinkertaisin asia, eikä vaadi ihmeitä taktisesti, riittää, kun ymmärtää voittaa sen ja hyviä asioita tapahtuu.
Mike Tyson totesi aikanaan: "Everyone has a plan until they get punched into mouth!". Eli jääkiekkohan on kamppailulaji, jossa on kaupan päälle vielä erittäin suuri kaaosmomentti. Peliä voi teorioida vaikka kuinka pitkälle ja rakentaa pelitapoja, mutta sen toimivuus selviää vasta kun on vastustaja kentällä (punch into mouth).
Suomessa varmaan tämä teoria osuus on noussut isoksi, koska me ollaan majujen turnauksissa pystytty kuromaan materiaalieroja umpeen paremmalla taktisella valmistautumiselle (ja viikkojen leirityksillä vs jenkit ja kanukit jotka tulee ilman supertähtiä elämysmatkalle) b-tason kinkereissä. Pitkässä sarjassa tämä kilpailuetu häviää koska oletusarvoisesti siellä on kuitenkin ihan ammattivalmentajia vastassa kaikilla (eli kaikilla on perusteet kunnossa). Jääkiekko on yksinkertaisten pelaajien yksinkertainen peli.
Näimpä. Tähän näin lyhyesti oma ajatus hyökkäyksestä ja karvauksesta.
Kiekko päätyyn pikku vipillä, ei lämäriä ränniin(jos ei muuten sinisen yli pääse), kauhee paine pakille, taklaus, toisen laiturin aputoimet, riisto, syöttö vapaalle pelaajalle ja veto, jos ei oo ketään edessä.
Omasta mielestä kiekko pitäis 90% ajasta toimittaa maalille jos ei oo vastustajaa edessä. Tämä siis pakeille. Ja ylipäänsä jos ei oo mikään hirmu pieni kulma ja miestä maalilla, niin kiekkoa vaan sinne, se joko pomppii sieltä, saadaan riparista sisään tai pomppii takaisin omille.
Dufvahan sen hyvin kiteytti kun sanoi, että aina ei tarvi olla paras, riittää että on parempi kentällä olevista joukkueista.
Dufvan robotti-kiekko ei saanut kaikkialla kiitoksia. Se perustui vahvasti omaan pelitapaan, vastustajasta riippumatta. Mutta se perustui myös tosi vahvasti kurinalaisuuteen. Se oli se punch into mouth vastustajalle.
Marcus Juslin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
@JypFabu on täällä "muutaman" sanan maininnut keskialueen pelaamisen tärkeydestä ja "muutaman" vastakommentinkin saanut lukea. Mutta laitetaan nyt silti oma näkemys (taas) pöytään. Silloin kun keskiviivan paitsio oli vielä voimassa (vuoteen 1998 asti), keskialueen pelaaminen oli ihan erilaista. Omista ei voinut heittää nopeaa avausta siniviivalle ja vapauttaa hyökkääjää läpi. Kun tuo paitsiosääntö poistui myös keskialueen pelaaminen muuttui totaalisesti. Itse näen, että merkittävin tekijä pelin kulussa on, miten päästään omista pois. Sitten kun päästään omalta alueelta ulos, mennään punaiselle ja vedetään kiekko päätyyn ja perään. Kyllähän keskialueella paljon nuhjataan ja sielläkin syöttöpeli pyörii, mutta ei niitä pelejä siellä ratkota, vaan nimenomaan päissä: eli 1. miten päästään omista ja 2. miten saadaan se kiekko sinne maaliin. Jos alkaisi katsomaan Liigan maalikoostetta kaikista maaleista (maalit ratkaisee, eiks juu?) ja katsoisi niistä semmoisen about 60 sekuntia mitä siinä on tapahtunut, niin eipä niissä keskialueen kamppailu ole juuri missään roolissa. Tietenkin jos vastaiskut nähdään keskialueen voittamisena, niin silloin tilanne muuttuu. Jos omista vastustajan paineen alta pääseminen esim. pakin henkilökohtaisen taidon avulla on keskialueen voittamista, niin silloin varmaan keskialueella on helvetin iso merkitys. Niin tai näin, meneekö kiekko maaliin vai ei, kuka on loistava ja kuka tekee virheen, torjuuko maalivahti vedon vai ei, nämä tapahtuvat hyvin usein hyökkäyspäässä ja jääkiekossa maalit ratkaisee. Piste.
Tätä minä yritin tuossa jotenkin kuvata. Keskialueen pelit on aina jatkumo sille miten on hyökännyt tai puolustanut, eli pelkistettynä missä tilanteessa olet menettänyt kiekon tai vastaavasti riistänyt sen.
Huonot menetykset, huono karvaus, huono kenttätasapaino, huono vaihtorytmi, huono pelin virtaus, kiekkoa heitetään vastustajan pakeille ja sama vyörytys jatkuu. Vyörytys luo jatkuvasti lisää kaaosta ja ennemmin tai myöhemmin jäähy tai maali omiin.
Palstan keskiarvoanalyysin perusteella kyse on pikemminkin siltojen polttamisesta...
Kevennyksenä, kun selasin tätä ketjua, löytyi oma viesti vuodelta 2013 ja sieltä viittaus pelitavallisen junnupolun jatkumosta liigaan ja jopa viittaus Barcelonaan. Joten kun etsitään syyllistä, niin allekirjoittaneen lienee parempi hommata parempi palovakuutus!
En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta kun jypin alivoima on ollut koko kauden huonoa ja mieleen on jäänyt kuva, että Vainio on melkein jokainen kerta jäällä, kun alivoimalla soi omissa, niin selvitin asian. Eihän tämä paljoa kerro, kun tietyt pelaajat alivoimaa yleensä pelaavat, mutta laitan tänne jos jotain sattuu kiinnostamaan. Ei tule hienoa taulukkoa, ainastaan yksinkertaisen miehen yksinkertainen tilasto. Pelaaja ja perään monta kertaa on ollut jäällä alivoimalla, kun omiin tullut maali. Siirrettyjä rangaistuksia ei mukana ole, koska silloin voi jäällä olla ketä sattuu.
39 kertaa on tehty ylivoimamaali jypiä vastaan (ei pitäisi olla lukemissa heittoam max +-1)
Winberg 21
Vainio 20
Lassia 14
Vidgren 14
Eronen 14
J.Malinen 13
Peltola 8
Niku 8
Puustinen 8
Gardiner 8
Christoffer 6
Siikanen 4
A.Malinen 3
S.Koskela 3
Petman 3
Welsh 1
Tumanovs 1
Nikun penkityksen jälkeen on tullut 7 omiin ja 6 kertaa jäällä on ollut Malinen ja Vainio.
39 kertaa on tehty ylivoimamaali jypiä vastaan (ei pitäisi olla lukemissa heittoam max +-1)
Winberg 21
Vainio 20
Lassia 14
Vidgren 14
Eronen 14
J.Malinen 13
Peltola 8
Niku 8
Puustinen 8
Gardiner 8
Christoffer 6
Siikanen 4
A.Malinen 3
S.Koskela 3
Petman 3
Welsh 1
Tumanovs 1
Nikun penkityksen jälkeen on tullut 7 omiin ja 6 kertaa jäällä on ollut Malinen ja Vainio.
Marcus Juslin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Hieno löytö tämä! Kiitos! Itseäni on kiinnostanut tämä aihe, mutta en ole tiennyt mistä kaivaa tietoa. Hyökkääjistä Christoffer ja Gardiner ovat vakiomiehiä alivoimassa, joten siihen nähden heidän numerot ovat oikein hyvät. Winbergin ykkös-/jumbopaikka tuli vähän yllätyksenä, mutta sehän tosiaan vaan selittyy sillä vastuun saamisella.
Juu, silloin kun minä aloitin seurassa pelaamisen oli vielä keskiviivan paitsio, eikä ollut koko kentän taklaustakaan. Sellaista aikaa se. Keskiviivan paitsion aikaan keskialue oli jopa liian helppo puolustaa pois, siksi se varmaan aikanaan poistettiin, kun pelit tuppasi olemaan tylsiä tasuri kisoja, silloinhan pelit saattoi myös päättyä tasuriin.
Tuossa kun kirjoitit "miten päästään omista pois" se liittyy kirjoittamassani siihen ja vissiin jossain viestissä sen olen kirjoittanutkin, ainakin maininnan verran, että minä lasken sen keskialueen pelaamiseksi myös sille alueelle tulon, koska se määrittää ihan yhtä paljon asiaa, kun muukin sillä alueella tapahtuva. On totta, että liian itsestään selvänä muille, tai laiskuuttani, olen useimmiten puhunut pelkästä keskialueesta. Joten siltä asia on minun ulosantini tulemaa.
Siihen kyllä kehtaan laittaa erimielisen merkin, että keskialue olisi jotenkin merkityksetön pelin tuleman suhteen, saa toki näinkin ajatella, mutta omaa peliä katsovaa silmää ei ainakaan mikään tosiasia tuossa tue. Ensinnäkin, jos perusasia eli viisikkopeli on kuosissa(liigassa perusedellytys), niin vastustaja ei joudu koskaan yli hyökkäämään ja on tilanteen vaihdoissa aina valmis ottamaan vastaan, riistämään ja kääntämään sieltä keskialueelta jatkamaan mankelia ja tätä on JYPpiä katsellessa koko lailla saanut katsella koko syksyn/alkutalven.
Toisaalta myös, jos se viisikkopeli on kuosissa, silloin ei tarvitse viisikon yli hyökätä luodakseen painetta ja paikkoja, tästä ylihyökkäämisestä oli mainio esimerkki eilisen pelin viimonen maali, noin käy, kun ei siihen keskialueeseen saada vauhtiylivoimaa, joka antaa tilan ja ajan luoda paikkaa, silloin ei olla myöskään rakenteen mukaisesti ottamassa vastaan.
Edellisen kappaleen viimeinen lause on se oleellinen juttu ja mitä se keskialueen peli tarkoittaa. Siellä voitetaan tai hävitään tila ja aika ja lopulta peli, kuinka tuo alue tuottaa, vaikuttaa isosti kaikkeen muuhun pelissä tapahtuvaan jatkumoon, joko hyvään tai huonoon. Toki aina tulee se peli tai kaksi, jossa tämä ei päde, mutta ne on poikkeuksia sääntöön. Kuka pelillä hallitsee keskialuetta, hallitsee sitä koko kentällä ja yleensä saa riittävästi paikkaa voittaakseen.
Minusta, jos ajattelen numeroimiasi 1. ja 2. sieltä puuttuu hirmuinen määrä vaikuttavia asioita, eli nuo numerot ei ihan minun käsityksen mukaan voi pitää kutiaan. Maalit ei synny sillä, että pääsee oman sinisen yli, eikä sillä, että dumppaa kiekon punaiselta päätyyn.
Taktisesti, kuinka sitä pitäisi pelata, vaikuttaa paljolti kuinka alue täytetään, puolustettiin tai hyökättiin, joka kysyy kiekotonta tekemistä viisikolta, mutta en nyt tässä vastineessa ryhdy siitä ritillaa laittamaan. Näkemysero tulee ilmi näinkin jokaisen tykönään pohtimaan asiaa omassa näkemyksessään.
Aika paljonhan nuo peilaa peliaikaan, nuo muuten löytyy liigan sivuilta niin joku näppärä tilastonikkari ne sieltä peliajat välilehdestä yhdistää noihin tilastoihin niin saa ainakin suuntaa antava luvun paljonko peliaikaan nähden maaleja päästänyt. Tuolta pikaisesti katsomalla esimerkiksi Lassilan tilastot aika kaameat tilastot alivoiman peliaikaan nähden, ehkä vähän tuki sitä mitä silmäkin näki alkukaudesta että alivoima ei toiminut, sitten tuli Malinen ja Christoffer palasi sairastuvalta ja tilastot alivoiman osalta alkoi parantua.
Eli nämä tilastot löytyy jostain? Itse jouduin liigan sivulta katsomaan alivoimat näillä harittavilla jutuilla, jotka roikkuvat tossa poskipäiden yläpuolella. En kehdannut laittaa ihan kaikkea tänne, mutta jaoittelin näitä kun tutkin ja Lassilan tilastot kyllä näytti huonolta alivoimalla. Mutta voin laittaa ja ei haittaa, että tämä on oma perversio,koska tilastot kiinnostaa vähän liikaa.
Ennen Malista:
Lassila 7
Vidgren 6
Eronen 5
Winberg 5
Peltola 4
A.Malinen 3
Vainio 3
Niku 3
Koskela 3
Puustinen 2
Gardiner 2
Petman 1
Jälkeen Malisen:
Vainio 17
Winberg 16
Malinen 13
Eronen 9
Vidgren 8
Puustinen 6
Gardiner 6
Christoffer 6
Niku 5
Peltola 4
Siikanen 3
Jos tästä jotain voi päätellä, niin Vainio, Winberg ja Malinen on heikkoja alivoimalla. Christoffer, Gardiner ja Niku näyttäisi olevan vahvoja. Gardinerilla ja Christofferilla on ollut poissaoloja, mutta Niku veti ainakin alkuun kaikissa alivoimissa muistaakseni.
Löytyy tosiaan tilastot -> pelaajatilastot -> peliajat, olettaen että sivu edes näkyy kun uudistus menossa. Tiedä sitten johtuuko että Niku on yksi heikoimpia puolustajia alivoimalla ollut että pelasi juurikin paljon vaihtoja Lassilan kanssa. Sitten tuli tosiaan nuo sentterit ja myös Peltola palasi sairastuvalta.
Unohtui koko Lassila listalta, mutta tämä johtuu täysin jo valmistautumisesta huomiseen peliin. Nykyään pitää nesteytys olla jo kunnossa edellisenä päivänä, että kestää koko ottelun. Nyt on onneksi nähty Pulkkisen ja Tumanovsin pelaamista ja olisi hyvä näitä ulottuvia kavereita kokeilla alivoimassa. Peltolan kuoppaisin alivoimasta, Rautakorpi hyllytti jo alkukaudesta kun oli täysin avuton alivoimassa. Christo ja Koskela alivoimalle Malisen ja Lassilan tilalle.
Taas mielenkiintoinen juttu
yle.fi
Kommentti: 17-vuotias superlupaus tuli paljastaneeksi suomalaisen jääkiekon ison ongelman
Lajin evoluutiolta on jostain kumman syystä ummistettu Suomessa silmät, kirjoittaa Jussi Paasi.
yle.fi
Tässä olisi vähän taulukkoa. Mukana vain ne maalit ja av-aika, jossa JYPillä oli kentällä neljä pelaajaa. Lassilalla tosiaan kohtalaisen onnettomat tilastot. Mielenkiintoista myös Siikasen hyvät lukemat ja se, että Eronen näyttäisi olleen Winbergiä parempi.
| Pelaaja | av-PM | av-aika | aikaa/pm |
| Welsh | 1 | 17:02 | 17:02 |
| Christoffer | 6 | 56:48 | 9:28 |
| Gardiner | 7 | 63:26 | 9:03 |
| Siikanen | 4 | 33:54 | 8:28 |
| Vainio | 16 | 131:51 | 8:14 |
| Petman | 3 | 22:46 | 7:35 |
| Eronen | 13 | 91:39 | 7:03 |
| JMalinen | 11 | 77:00 | 7:00 |
| Winberg | 18 | 112:36 | 6:15 |
| Vidgren | 15 | 82:24 | 5:29 |
| Puustinen | 8 | 41:53 | 5:14 |
| Peltola | 8 | 41:12 | 5:09 |
| Tumanovs | 1 | 4:54 | 4:54 |
| AMalinen | 4 | 18:28 | 4:37 |
| Niku | 8 | 32:48 | 4:06 |
| Lassila | 13 | 43:17 | 3:19 |
| SKoskela | 3 | 7:27 | 2:29 |
| Perttu | 1 | 1:17 | 1:17 |
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy