Seppäsen haastattelu oli jo oikeaan suuntaan, vaikka jättikin vielä jotain kysymyksiä ilmoille, mitä täälläkin on ansiokkaasti nostettu.
Pelitapapuheet jäi kuitenkin askarruttamaan. Jos kyse on oikeasti vain hieman aktiivisemmalla rotaatiosta, niin miten se on pelitapaetu, jolla JYP pelaa pelaajabudjettiaan paremmin? Varsinkin, kun tavoite on 3-5 vuoden päähän ja näissä on jo muita Liiga-joukkueita JYPiä edellä? Enemmän vaikuttaa perässähiihtämiseltä.
Itse näkisin, että akuutein huoli JYPillä on päästetyt maalit nyt ja jatkossa, jos jotain yltiökiekollista ilottelua aiotaan pelata. JYP on nyt päästänyt Liigan 3. eniten maaleja, viime kaudella sama sijoitus, sekä sitä edelliset kaksi kautta päästi koko Liigan eniten kumpaisellakin. Sijoitukset kauden päätteeksi ovat olleet sen mukaisia. Eipä se paljoa mieltä lämmitä, että tehdään paljon maaleja, jos omiin sataa saatanasti.
Jos niin päin lähtisin kommentoimaan, mikä onkaan se akuutein huoli? Onko se kiekollisesti vajaa pelitapa, joka aiheuttaa ne päästetyt maalit. Akuutimpaa on siis se mitä tapahtuu niiden maalien välillä kentällä, eikös?
JYP ja kiekollisuus ei ikävä kyllä ole kuuluneet samaan lauseeseen enää pitkään aikaan, eikä olla osattu asialle mitään tehdä asian korjaamiseksi. Jos nyt hetkeksi irroitat silmäsi noista päästetyistä maaleista ja mietit asiaa tämän kautta: Ollaanko kaukana totuudesta, jos sanoo, että JYPillä on tällä hetkellä yksi nimien perusteella kovimmista puolustuksista ikinä ja aivan huippukassari tähän sarjaan. Silti kun palaat niihin päästettyihin maaleihin takaisin, niin mikään ei edelliseen, jolloin sen puolustuksen piti olla heikko, ole muuttunut.
Tuota ylempää kappaletta kun hetken jumppaat mielessäsi, kuinka olisi tunnustaa, että vika ei ole puolustuksessa, vika ei ole hyökkääjissä, vaan vika on toimimattomassa pelitavassa. Vielä spesifimmin, olemattomassa viisikkopelissä, johon kiekollinen taito ei tunnu riittävän, kun sitä ei ole joukkueelle harjoitettu.
Joissain kommenteissa höpötetään huonosta joukkue tasapainosta, mutta jos se olisi totta, nuo vertailemasi päästetyt maalimäärät olisi toisenlaiset eri kausina. Minun ymmärryksellä ainoa reaalinen syy voi olla vain epäonnistunut valmennus. Todellakin, toimivalla viisikkotyöllä koko joukkueeseen tuolla rosterin tasolla pitää tulla ihan toisen tasoista peliä ja tulosta, vaikka sentterit ei kaikkien mielestä niin seksi vau olekaan, mutta ei ole niissä toimivissakaan joukkueissa, joten siitä se ei kiinni ole.
Se, mitä kutsut yltiökiekolliseksi iloitteluksi sattuu nyt vaan olemaan vaade liigassa pärjäämiseen, ilman kiekollista osaamista ei voi tuottaa viisikkopeliä, yrittipä millä konstein tahansa ja JYPhän on yrittänyt, tunnetuin tuloksin. Toivotaan, että viimein otetaan lusikka kauniiseen käteen ja syödään se pelitapalääke, tai itketään ja syödään, ihan sama. Tulos tehdään pelillä, ei nimillä.
Mitä sitten tulee pohdintaasi pelikehittämisestä, niin se asia on saatava kehitykseen kärkijoukoissa lliigaseuroista, jos haluaa siitä menestys edun sarjaan. tuon kehitys askeleen kun voi ajatella olevan vielä yltiökiekollisemman vaateeltaan, vaikka minun käsittääkseni kehitys piste on yksilötaidon maksimoinnissa. Minä en tykkää lankaan tuosta termistä paikaton peli, joka nyt on muotia, koska se ei ole loogisesti asiaa kuvaava, sama kuin sanoisi, että maastohiihto on balettia, noin karkeasti.
Hyvä oli oikeastaan Seppäsen kiteyttämä, että tuolla tavoin valmennetut pelaajat kykenevät pelaamaan ja tuottamaan millaista pelitapaa tahansa ja siinä on se itu, miksi se voi olla JYPille myös kilpailuetu. Vaikka tätä hissukseen herätään muuallakin hoksaamaan, etujoukon etu on, että jokainen joutuu luomaan oman versionsa siitä omien tarpeidensa pohjalta. Ihan samoin, kuin vaikkapa liigassa kärki ja keskikasti pelaa samaa viisikkopeliä, ne tuottavat sitä oman identiteettinsä ja ideologiansa pohjalta. Siksi Kalpa ja Ilves tai Pelicans ja TPS eivät pelillisesti vaikuta olevan kopioita toisistaan, vaikka variaatioita samasta ovatkin.
Tärkeintä on saada se niin hyvälle tasolle, että sen pohjalla voi identiteettiä jatkuvasti kehittää ja ehkä vielä joskus sitten ollaan oikeasti siinä pelipaikattomassa pelissä lopulta. Tällä hetkellä minä näen sen kehitysasteen olevan pakallisten ylivoimien luomisessa kriittisiin paikkoihin pelissä, jota kautta haetaan etu jatkopeliin, olipa se peli näennäisesti puolustamista tai hyökkäämistä siinä hetkessä.
Mitä se vaatii junnupolulta, niin kaiken sen mitä tehdään jo nyt lisäksi pitää lisätä luistelutaitoa nykyisestä, siinä taidossa on koko Suomikiekko jäämässä jalkoihin kv - tasolla. Samoin kiekko kontrolliin, eli kiekolliseen taitoon pitää löytää kierros lisää, vaikka tässä kehityksessä kiekoton työ nousee eniten esiin, se ei ole mahdollista ilman kiekko kontrolliin kykeneviä pelaajia, lopulta valmennuksessa pitää oppia tuottamaan ratkaisukeskeisiä pelaajia, jotka kykenevät hahmottamaan moniulotteisesti peliä, jotta kykenee pitämään aloitetta tuo on välttämättömyys taitona omata.
Mitään mullistavaa tavallaan kehitys ei tuo, vaikka peliä se oikeastaan mullistaa nykyisestä, koska noin koulittu joukkue kykenee entistä kovempaan tempoon ja tempon vaihteluun hetkissä joilla etu tulokseen tehdään. Eli työ vaan jatkuu ja koskaan ei tule valmista, taikka niin kuin Fredi ammoin lauloi: vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan, siinä on tunnari kaikille prosesseille urheilussa.