JYPin pelitapakeskustelu

  • 125 437
  • 607

Vanhapuuma

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYPinkylä, Suomen maajoukkueet, IF Gnistan
Tulen nyt vähän torpedoimaan varmastikin paremmalla jääkiekkoymmärryksellä toimivien keskustelua, koska jokin oikosulku itsellä on, jos pitäisi peliä analysoida joukkueen yhteistoiminnan kautta. Kentällä ja itse pelatessa näen pelin paremmin, mutten osaa varsinaisesti selittää kenellekään, miksi jotkin ratkaisut ovat parempia kuin toiset. Ne tulee vain selkäytimestä. Toisin sanoen: olisin varsin paska valmentaja (kiinnostuikohan Seppänen jo?).

Yritetään silti jotakin sanoa tähänkin osioon, lähinnä kysymyksin, koska en tosiaan tiedä. Jos nyt yrittäisimme ymmärtää tuota pelipaikatonta neutraalisti eikä pelkkänä utooppisena vitsinä (vaikka se sitä todellisuudessa olisikin).

A) Olisinkohan aivan väärässä jos sanoisin sillä haettavan lähinnä sitä ajatusta, että niin hyökkääjän kuin puolustajan pitää ainakin väliaikaisesti kyetä hoitamaan jokaista kenttäalueen (pl. veskan) roolia siinä määrin, että periaatteessa ei olisi suurta eroa, jos paikat menevät pelin tiimellyksessä sekaisin? Tokihan sitä tehdään jo nyt jossakin määrin, mutta pitääkö tämä sisällään ennemminkin sen, että näitä väliaikaisen roolin pelitaitoja pitäisi opettaa enemmän ja siinä mielessä se mahdollistaisi jonkinlaisen dynaamisemman viisikon pelaamisen "pelipaikattomasti"?

Vai B). Yksilöllisten pelitaitojen sijaan haetaanko sillä jotakin pelitaktista kikkakutosta, jossa tosiaan pelipaikoilla ei ole pysyvämminkään suurempaa merkitystä? Keksin tähän vain hahmotelmallisena vastineena mies vastaan mies -puolustuksen, jota sitten suurin piirtein sovellettaisiin koko kenttäalueella (tms.).

Vai C). Kenelläkään ei tosiasiallisesti ole mitään hajua, mitä tämä pelipaikaton oikeasti tarkoittaa, ja siitä on tullut vain jokin hokema, kunnes joku hämäläisentommikeravaltaterve tulee paikalle ja keksii sille jonkin ns. uskottavalta kuulostavan teorian? (Jota minä en ainakaan vielä ole kuullut.)

Lopuksi, kiekollisemmasta pelitavasta vähän tarkoituksellisesti sörkkien, sillä tässä mielestäni Sihvonen on ollut oikeassa: itse asiassa kiekon liikuttaminenhan on varsin helppoa. Ideahan siinä ei ymmärtääkseni ole se, että joku pistää kikkakirjaa koko ajan kentällä uusiksi, vaan että kiekko liikkuu nopeasti ja yksinkertaisestikin sekä syöttäjällä on lähes aina tarjonta kunnossa. Jonkinlaista henkilökohtaista kiekkotaitavuutta ja pelinopeutta sekin tietysti vaatii, mutta ei se tosiaan pelkästään Jeesus McDavidin ulottuvilla ole.
 
Viimeksi muokattu:

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Yksinkertaistettuna pelipaikattomuus on sitä, että on pelitapa ja siinä sinänsä roolit, mutta niille rooleille ei ole nimitettyjä pelaajia, vaan tilanteen mukaan saattavat lennosta vaihtaa paikkoja. Lähtökohtaisesti kai pyritään täyttämään kenttää vahvuuksien mukaan, mutta paikat voivat vaihtua tilanteen vaatiessa ja viisikko elää.

Tämän tueksi JYP visioi kasvattavansa junioreissa pelaajia, jotka osaavat pelata jokaista paikkaa ja oppivat tunnistamaan pelitilanteita ja täyttämään kenttää sen mukaisesti.

En vain itse ole käsittänyt tai kuullut vielä keneltäkään, että:

A) Miten yhtäkkiä saadaan junioreista kaikessa hyviä niin, että he pystyvät säännöllisesti päihittämään esimerkiksi 1v1 tilanteissa hyökkääjäksi tai puolustajaksi erikoistuneita pelaajia?

B) Miten viiden ihmisen kapasiteetti riittää alati nopeutuvassa pelissä tunnistamaan tilanteet ja saamaan viisikko reagoimaan niihin yhdensuuntaisesti muuttujien lisääntyessä kertoimella, kun pitää lukea vielä enemmän myös omien aivoituksia? Jo nykyisellään monipuolisen pelikirjan toteuttaminen viisikkona on äärimmäisen vaikeaa, kun jäällä on myös vastustaja, joka tekee kaikkensa tehdäkseen siitä vielä vaikeampaa?

C) Miten tätä pelaajilta äärimmäisen vaativaa viisikkopelitapaa toteutetaan keskikastin budjetilla niin, että se tuo JYPille kilpailuedun ja JYP on ensimmäisenä apajilla?
 
Viimeksi muokattu:

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
A) Olisinkohan aivan väärässä jos sanoisin sillä haettavan lähinnä sitä ajatusta, että niin hyökkääjän kuin puolustajan pitää ainakin väliaikaisesti kyetä hoitamaan jokaista kenttäalueen (pl. veskan) roolia siinä määrin, että periaatteessa ei olisi suurta eroa, jos paikat menevät pelin tiimellyksessä sekaisin? Tokihan sitä tehdään jo nyt jossakin määrin, mutta pitääkö tämä sisällään ennemminkin sen, että näitä väliaikaisen roolin pelitaitoja pitäisi opettaa enemmän ja siinä mielessä se mahdollistaisi jonkinlaisen dynaamisemman viisikon pelaamisen "pelipaikattomasti"?

Tämä olisi lähinnä sitä, kuinka itse käsitän tuon evoluution. Mitään pelipaikatonta ei koskaan tule tai ole, se on varmaa, mutta jos olen kärryillä, mitä viisaammat on antaneet minun ymmärtää, tässä evoluutiossa pelaaja kehityksessä pyritään ns. itseohjautuvaan pelaajaan, eli jonka kyky on kaukalossa lukea reaaliaikaisesti pelin virtaa ja työllään niissä edesauttaa joukkuettaan, kiekollisena tai ilman.

Mitä se käytännössä tarkoittaa tai edellyttää on yksilövalmennuksessa luistelutaito ja sen myötä liikekyky, koska sitä tuo toimiakseen vaatii paljon lisää. Lopulta muut vaateet pysyy melko samoina nykyiseen pelaajapolkuun ja erona ehkä se avaruusajattelun tuominen siihen pelin lukuun, voisi kai karkeasti laittaa niin, että kun amatööri osaa shakkilaudalla lukea ennakolta 3 - 5 siirtoa, niin mestarit kykenee käytännössä miettimään koko pelin jo muutaman siirron jälkeen. No, shakki ja kiekko ei ole siis verrannollisia, mutta jotenkin noin voi aineellistaa mitä tuo avaruusajattelu pelaajan henkilötaitoon tuo lisää.

Myös yksi, jonka minä olen mieltänyt kuuluvan myös tähän evoluutioon ja jota silloin tällöin on jo näkynyt kv peleissä on paikallisten ylivoimien luonti niin, ettei siitä rysästä oikein kykene järkevästi vastustaja kiekollisena selviämään, mutta niin, että välittömästi kun se puretaan on oman rakenteen täyttö kohdallaan, eli se ei ole mitään summittaista säntäilyä.

Lopulta näiden valmiuksien myötä asiaan positiivisesti suhtautuvat näkevät, että näin kasvatetut pelaajat ovat valmiimpia istumaan monien erityylisten pelitapojen joukkueisiin, epäilijät sitten tuskin, mutta dataahan ei vielä ole, millä kiistää tai hyväksyä.
 

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Tämä olisi lähinnä sitä, kuinka itse käsitän tuon evoluution. Mitään pelipaikatonta ei koskaan tule tai ole, se on varmaa, mutta jos olen kärryillä, mitä viisaammat on antaneet minun ymmärtää, tässä evoluutiossa pelaaja kehityksessä pyritään ns. itseohjautuvaan pelaajaan, eli jonka kyky on kaukalossa lukea reaaliaikaisesti pelin virtaa ja työllään niissä edesauttaa joukkuettaan, kiekollisena tai ilman.

Mitä se käytännössä tarkoittaa tai edellyttää on yksilövalmennuksessa luistelutaito ja sen myötä liikekyky, koska sitä tuo toimiakseen vaatii paljon lisää. Lopulta muut vaateet pysyy melko samoina nykyiseen pelaajapolkuun ja erona ehkä se avaruusajattelun tuominen siihen pelin lukuun, voisi kai karkeasti laittaa niin, että kun amatööri osaa shakkilaudalla lukea ennakolta 3 - 5 siirtoa, niin mestarit kykenee käytännössä miettimään koko pelin jo muutaman siirron jälkeen. No, shakki ja kiekko ei ole siis verrannollisia, mutta jotenkin noin voi aineellistaa mitä tuo avaruusajattelu pelaajan henkilötaitoon tuo lisää.

Myös yksi, jonka minä olen mieltänyt kuuluvan myös tähän evoluutioon ja jota silloin tällöin on jo näkynyt kv peleissä on paikallisten ylivoimien luonti niin, ettei siitä rysästä oikein kykene järkevästi vastustaja kiekollisena selviämään, mutta niin, että välittömästi kun se puretaan on oman rakenteen täyttö kohdallaan, eli se ei ole mitään summittaista säntäilyä.

Lopulta näiden valmiuksien myötä asiaan positiivisesti suhtautuvat näkevät, että näin kasvatetut pelaajat ovat valmiimpia istumaan monien erityylisten pelitapojen joukkueisiin, epäilijät sitten tuskin, mutta dataahan ei vielä ole, millä kiistää tai hyväksyä.
Tällä tapaa kehitysaskeleena tuohon suuntaan asiassa on järkeä, mutta mielestäni se ei kuulosta varsinaiselta pesäeron tekijältä, kun näissä asioissa eli paikalliset ylivoimat, luistelun laadukkaampi harjoittelu ja pelaajien kehittäminen paremmiksi tilanteiden tunnistajiksi on jo monet muut joukkueet vankasti edellä, mm. OJ:n Jukurit.

Oma käsitykseni ns. Hämäläisestä pelipaikattomasta on nykymuotoisen viisikon sijaan pelaajat 1-2-3-4-5, jotka flow’n omaisesti liikkuvat paikalta toiselle tilanteen vaatiessa, eikä kenellekään ole määritetty varsinaista päätoimea. Ns. ultimaattista pelipaikatonta tai lähellä sitä. Ja tätä ei sitten ole kovin hyvin ostettu junnukoutsien toimesta. Mutta junnupuolesta minulla on hyvin vähän tietoa, että mitä muuta siellä on käynyt kuin vetänyt tunteisiin, kun Hämäläinen on tullut vetämään linjoja. Eli joku paremmin konkretiaa Hämäläisen opeista saa tulla vahvistamaan tai korjaamaan käsitystäni, kun case-esimerkkejä en tunne, vain ympäripyöreitä puheita.

Edit. Ja paikalliset ylivoimat on jo vuosia ollut MM-lätkästudioissakin puheenaiheena osana Meidän Peliä.
 
Viimeksi muokattu:

rahor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
No, jos en ole saanut asiaani ymmärrettävästi esitettyä, vissiin on pyrittävä edelleen sen yrittämistä.

1) peli - identiteetti jonka pohjalle kehitys ja pelitavat perustuu. JYP hukkasi tai nukkui sen pystysuunnan pelitavan myötä identiteetin, jonka pohjalle olisi ollut mahdollista rakentaa, ikävä kyllä. Virtanen sitä yritti, mutta suitsittiin silloisten yläkerran tietäjien toimesta. Vaikea on enää tietenkään sanoa, olisiko sen modernisointi ollut mahdollista toimivasti peilaten muuhun pelin kehitykseen laajemmalti, mutta tuohon aikaan sitä rohkeutta uusia asiat olisi pitänyt olla, mikäli olisi halunnut välttää vuosien korpivaellusta.

Mikäli olen oikein strategian idean ymmärtänyt sen tarkoitus on kehittää liikkuvaa kiekollisesti vahvaa perinnettä, huomaa sana perinne, jonka päälle kyetään monenlaisiin pelitapoihin istuttamaan perinne l. identiteetti. Tämä on minusta Seppäsen visiossa täysin oikein. Samoin ajatus strategiassa perustaa junnupolun kehitystyö kohtaamaan tämä perinne alusta alkaen.

Ilman tätä kannetaan vettä ikuisesti kaivoon ja ihmetellään kun ei pysy.

2) valmennus. täällä on kovasti pulputettu sen puolesta, että valmentaja on jonkin sortin pelitavan kalifi ja se ajatus on minusta väärä. Kuka sitten valmentaakaan, hänelle pitää olla selvää seuran identiteetti, seuran tavoitteet kehittyä ja kyetä hyväksikäyttämään koko rosteri, myös ne joista halvennellen laitellaan bottom -6 ja muuta sen suuntaista. Valmentajan on väkisinkin (tulosta saadakseen) osattava ohjata sen perinteen pohjalta itseohjautuvaan pelaajaan ja tämä tarkoittaa, että pelaajan tukena identiteetin pohjalla oleva pelitapa(vat) tukevat oman homman toteuttamista.

Jos tuossa nyt vielä jonkun huomion lisää laittaa, niin tuo identiteetti/pelitapa on se mihin olisi pitänyt panostaa jo vuosia sitten ja vasta tuon päälle pohtia millaisia valmentajia millaisin painottein tuohon sopivana löytyisi ja tämä ei tarkoita vain yhden tyylistä valmennusta, hyvään osaa hyvää tulosta tehdä monenlaisin maustein, se on valmennuksen osaamisalue, jos pohja on kunnossa.

Siksi päädyin tulemaan, että Rautakorpi oli massiivinen virhe JYPille palkata, koska mitään niitä asioita, joita strategian mukaan olisi hänen avullaan ollut tarkoitus tuottaa, hän ei halunnut niin tehdä ja hänen tuomallaan ei liigassa oikeen pärjää, vaikka tekisi mitä.

Toivotaan nyt, että tuosta saat kiinni mitä oikein arvostelen ja mitä arvostan JYPin tähän hetkeen tärkeiksi asioiksi ja missä järjestyksessä. Sen vielä haluan lisätä, että ensi kauteen tuleva valmennus on paljon vartijana JYP tulevaisuudelle, koska se iso ja normaali postista poikkeava tehtävä on seuran johdon kanssa toteuttaa tätä isoa identiteetti pohjustusta ja silti peluuttaa joukkuetta myös liigassa. Toki, myös Seppänen (jos oletetaan, että hän sen valmennuksen siunaa ja valitsee) on ison valinnan, jolla on kauaskantoisia seuraamuksia edessä.
Kovin ympäripyöreää on. Identiteetti. Modernisointi. Kiekollista. Liikkuvaa. Junnupolku. Tunteeko historia yhtäkään jääkiekkojoukkuetta tai -valmentajaa, joka ei olisi yrittänyt tavoitella kiekollista ja liikkuvaa peliä? Minä kysyin, miten nimenomaisesti Jypin peliä tulisi mielestäsi kehittää? Osaat kyllä arvostella, jospa yrittäisit tuoda jotain kehittäviä avauksia. Millä tavalla sitä peliä pitäisi rakentaa? Miten lähdetään omalta alueelta? Miten ylitetään keskialue? Mitä hyökkäysalueella tehdään? Miten reagoidaan kiekonmenetyksissä? Miten karvataan? Vetäydytäänkö korkeaan tai matalaan träppiin? Miten omalla alueella pelataan kiekottomana? Miten ketjuja peluutetaan? Kai nyt jotain konkretiaa osaat sanoa, mitä asioita nyt ihan ensimmäisenä pitäisi laittaa kuntoon? Toivottavasti seuraava vastaus ei ole, että pelin pitää tuottaa jotain.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Kovin ympäripyöreää on. Identiteetti. Modernisointi. Kiekollista. Liikkuvaa. Junnupolku. Tunteeko historia yhtäkään jääkiekkojoukkuetta tai -valmentajaa, joka ei olisi yrittänyt tavoitella kiekollista ja liikkuvaa peliä? Minä kysyin, miten nimenomaisesti Jypin peliä tulisi mielestäsi kehittää? Osaat kyllä arvostella, jospa yrittäisit tuoda jotain kehittäviä avauksia. Millä tavalla sitä peliä pitäisi rakentaa? Miten lähdetään omalta alueelta? Miten ylitetään keskialue? Mitä hyökkäysalueella tehdään? Miten reagoidaan kiekonmenetyksissä? Miten karvataan? Vetäydytäänkö korkeaan tai matalaan träppiin? Miten omalla alueella pelataan kiekottomana? Miten ketjuja peluutetaan? Kai nyt jotain konkretiaa osaat sanoa, mitä asioita nyt ihan ensimmäisenä pitäisi laittaa kuntoon? Toivottavasti seuraava vastaus ei ole, että pelin pitää tuottaa jotain.

Niin kuin elämä yleensä. Älä sotke kahta erillistä asiaa turhaan, se hämärtää sitä, mistä puhutaan. Pelaajakehitys ns. junnupolku on oma entiteettinsä. Vaikka pitäisit sitä kuinka ympäripyöreänä, niin koko suomikiekko on jäljessä luistelutaidon kehityksessä, sen vissiin nimesin ihan ensimmäisenä, koska se on avain kaikkeen muuhun. Halusin sitä myös korostaa, ettei muita valtavia muutoksia minun mielestäni tuohon kehitykseen tarvitse, mutta aina on vara parempaan. Toinen asia on sitten tuo itseohjautuvuus jota voi nimetä pelin luvuksi. Siinä on ison gäpin saamisen paikka, koska se mahdollistaa entistä kovempitempoisen pelin . Nämä kaksi muutosta parempi liikkuvuus/luistelutaito ja pelinluku mahdollistaa sitten monien taktisten varioiden luonnin. Tässä olen väkisin ympäripyöreä, koska aihe on niin laaja, ettei sitä olisi mitään järkeä edes yrittää tyhjentävästi esittää. Tässä pitää käyttää lukijan omaa ymmärrystään asiaa avaamaan. Tämä foorumi ei vaan yksinkertaisesti sellaiseen taivu.

Taas jos puhutaan pelitavasta, olisi se ensimmäinen ajatus muuttaa valmentaja vetoinen kaavamaisuus, tämä on tämän hetken suurin pelin turman aiheuttaja. Vissiin jotain tämän suuntaista haavetta syksyllä ennen kauden alkua lanseerattiin, että saa pelata omalla ymmärryksellä, eikä tarvitse virheitä edes pelätä. No, loppui kohtalaisen nopeasti luovuus pelissä, eikä vissiin tarvii olla sherlock päätelläkseen miksi ja kenen toimesta.

Kun kysyt miten lähdetään omalta alueelta, kysyt minusta vähän väärin, pitäisi kysyä miten pelataan oma alue, kas kun se on avain sinne keskialueelle jne. Mun silmään se mikä puuttuu, ja samalla sisältää minun näkemyksen kuinka se pitää parantaa, lähtee viisikosta ja viisikon pelaamisesta jokaista aluetta karkaamatta pelin ulkopuolelle väärässä hetkessä. Samaan pitää liittää se kiekoton pelaaminen, joka on minusta liian vajavaista liigajoukkueeseen tällä hetkellä. Kuitenkin taas ollaan sen mahdottoman edessä, että tässä yhteydessä asia menee pyörittelyksi, kun väkisinkin mennään liian pieniin osasiin rautalanka tyyppisen avaamisen mahdollisuudesta ja taas se kysyy lukijan omaa kykyä löytää niitä jyviä mitä julki tuo.

Tässä jos pohdit mitä tuo ylempi kappale voi sisältää, niin on siinä tavallaan sitä tiki takaa siinä mielessä, että toimivassa pelitavassa pitää voittaa jokainen alue voittamaan seuraavaa aluetta, se ei siis ole mitään coast to coast surffaamista, mutta ei välttämättä mitään jätön jättöäkään, aina pitää pudottaa jos ei voi edetä ja etsiä kärsivällisesti kiekottomien työllä ne reiät, jotka sinne väistämättä syntyy, jos kaikki viisi liikkuu, eikä kyttäile.

Minä jättäisin nuo trappi jutut jo vanhanaikaisina pois, liikkuvassa pelissä osuvampaa on termittää kuinka alueet täytetään, kuinka vaiheistetaan eri virtauksissa täyttöä ja riippuen vastustajasta, hahmottaa heidän täyttönsä vajavuudet, joihin iskeä. Tätäkään monine mahdollisuuksineen on mahdoton tähän ryhtyä läpi kirjoittamaan, ikävä kyllä.

Ketjujen peluutuskin sattuu olemaan asia, jota ei kaavamaisesti tai kaavamaiseksi voi määrittää. Vastustajan mukaan jokainen valmennus sen pelisuunnitelmaan sisään laittaa. Pidän tämmöistä siis liian nippelinä tämän palstan mahdollisuuteen kokonaan moista avata, kun se liittyy aina taas moneen muuhun pikku detaljiin ja vaihtoehtoon, jotka kokonaisuuteen vaikuttaa, niinpä mennään ympäripyöreillä tässäkin kohtaa, enkä todellakaan edellytä muiltakaan yleistasoa syvempään jorinaan täällä yrittävän, asiat niin laajoja, että aina jää joku tärkeä seikka väkisin kirjaamatta ja sen kausaliteetit muihin tekijöihin jne.

Toivottavasti saat jotakin tuosta irti, sillä kuten tämä ei ole paras paikka yrittää asioiden avaamista detaljitasolla, vaan siinä yleisessä ja ympäripyöreässä me kaikki kurvaillaan, eli vain kommentoidaan, ei luennoida.
 

rahor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Niin kuin elämä yleensä. Älä sotke kahta erillistä asiaa turhaan, se hämärtää sitä, mistä puhutaan. Pelaajakehitys ns. junnupolku on oma entiteettinsä. Vaikka pitäisit sitä kuinka ympäripyöreänä, niin koko suomikiekko on jäljessä luistelutaidon kehityksessä, sen vissiin nimesin ihan ensimmäisenä, koska se on avain kaikkeen muuhun. Halusin sitä myös korostaa, ettei muita valtavia muutoksia minun mielestäni tuohon kehitykseen tarvitse, mutta aina on vara parempaan. Toinen asia on sitten tuo itseohjautuvuus jota voi nimetä pelin luvuksi. Siinä on ison gäpin saamisen paikka, koska se mahdollistaa entistä kovempitempoisen pelin . Nämä kaksi muutosta parempi liikkuvuus/luistelutaito ja pelinluku mahdollistaa sitten monien taktisten varioiden luonnin. Tässä olen väkisin ympäripyöreä, koska aihe on niin laaja, ettei sitä olisi mitään järkeä edes yrittää tyhjentävästi esittää. Tässä pitää käyttää lukijan omaa ymmärrystään asiaa avaamaan. Tämä foorumi ei vaan yksinkertaisesti sellaiseen taivu.

Taas jos puhutaan pelitavasta, olisi se ensimmäinen ajatus muuttaa valmentaja vetoinen kaavamaisuus, tämä on tämän hetken suurin pelin turman aiheuttaja. Vissiin jotain tämän suuntaista haavetta syksyllä ennen kauden alkua lanseerattiin, että saa pelata omalla ymmärryksellä, eikä tarvitse virheitä edes pelätä. No, loppui kohtalaisen nopeasti luovuus pelissä, eikä vissiin tarvii olla sherlock päätelläkseen miksi ja kenen toimesta.

Kun kysyt miten lähdetään omalta alueelta, kysyt minusta vähän väärin, pitäisi kysyä miten pelataan oma alue, kas kun se on avain sinne keskialueelle jne. Mun silmään se mikä puuttuu, ja samalla sisältää minun näkemyksen kuinka se pitää parantaa, lähtee viisikosta ja viisikon pelaamisesta jokaista aluetta karkaamatta pelin ulkopuolelle väärässä hetkessä. Samaan pitää liittää se kiekoton pelaaminen, joka on minusta liian vajavaista liigajoukkueeseen tällä hetkellä. Kuitenkin taas ollaan sen mahdottoman edessä, että tässä yhteydessä asia menee pyörittelyksi, kun väkisinkin mennään liian pieniin osasiin rautalanka tyyppisen avaamisen mahdollisuudesta ja taas se kysyy lukijan omaa kykyä löytää niitä jyviä mitä julki tuo.

Tässä jos pohdit mitä tuo ylempi kappale voi sisältää, niin on siinä tavallaan sitä tiki takaa siinä mielessä, että toimivassa pelitavassa pitää voittaa jokainen alue voittamaan seuraavaa aluetta, se ei siis ole mitään coast to coast surffaamista, mutta ei välttämättä mitään jätön jättöäkään, aina pitää pudottaa jos ei voi edetä ja etsiä kärsivällisesti kiekottomien työllä ne reiät, jotka sinne väistämättä syntyy, jos kaikki viisi liikkuu, eikä kyttäile.

Minä jättäisin nuo trappi jutut jo vanhanaikaisina pois, liikkuvassa pelissä osuvampaa on termittää kuinka alueet täytetään, kuinka vaiheistetaan eri virtauksissa täyttöä ja riippuen vastustajasta, hahmottaa heidän täyttönsä vajavuudet, joihin iskeä. Tätäkään monine mahdollisuuksineen on mahdoton tähän ryhtyä läpi kirjoittamaan, ikävä kyllä.

Ketjujen peluutuskin sattuu olemaan asia, jota ei kaavamaisesti tai kaavamaiseksi voi määrittää. Vastustajan mukaan jokainen valmennus sen pelisuunnitelmaan sisään laittaa. Pidän tämmöistä siis liian nippelinä tämän palstan mahdollisuuteen kokonaan moista avata, kun se liittyy aina taas moneen muuhun pikku detaljiin ja vaihtoehtoon, jotka kokonaisuuteen vaikuttaa, niinpä mennään ympäripyöreillä tässäkin kohtaa, enkä todellakaan edellytä muiltakaan yleistasoa syvempään jorinaan täällä yrittävän, asiat niin laajoja, että aina jää joku tärkeä seikka väkisin kirjaamatta ja sen kausaliteetit muihin tekijöihin jne.

Toivottavasti saat jotakin tuosta irti, sillä kuten tämä ei ole paras paikka yrittää asioiden avaamista detaljitasolla, vaan siinä yleisessä ja ympäripyöreässä me kaikki kurvaillaan, eli vain kommentoidaan, ei luennoida.
Luistelu on tosiaan avain kaikkeen. Luistelun raaka nopeus, käännökset, suunnanmuutokset, tasapaino, vauhtikestävyys. Luistelun pitäisi olla aivan keskiössä kaikessa junnuvalmennuksessa.

Pelitapa-asiasta sen verran, että tiiviinä viisikkona pelaaminen ja paikallisten ylivoimien luominen kulkevat tietysti pitkälti käsi kädessä. Se vaatii hyvää liikkumista kiekottomilta, mutta myös kykyä nopeaan syöttöpeliin ja kykyä hyvään syötön vastaanottoon. Jyp on tätä parin ketjun osalta kyennyt välillä hyvinkin esittämään, mutta välillä niissäkin ketjuissa karataan keskialueelle odottamaan sitä pitkää syöttöä. Sitten on myös liikaa pelaajia, joiden taidot eivät riitä alkuunkaan noihin vaatimuksiin liigan vaatimustasolla pelinopeuden suhteen.

Jypin en ole nähnyt missään vaiheessa tällä kaudella pelaavan kovinkaan kaavamaisesti. Mielestäni sitä tarvittaisiin jossain määrin lisää, varsinkin niissä hetkissä kun momentum on vastustajalla. Niitä hetkiä tulee väkisinkin, vaikka olisi kuinka hyvin oma peli kuosissa. Tällöin yksinkertaiset toistettavat tavat purkaa sitä vastustajan peliä ja painetta olisivat tarpeen. Kutsutaan sitä vaikka sitten kaavamaisuudeksi.

Ja sitten se PAPP on ollut yksi murheenkryyni sekä Rautakorven että Heiskasen aikana, mikä on johtanut halpoihin oman pään maaleihin ja näkyy myös maalivahdin heikossa torjuntatilastossa. Olkoon muu peli miten tuottavaa ja kiekkoa hallitsevaa tahansa, jos omassa päässä puolustaminen ei maistu niin vaikea on pelejä voittaa.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Jypin en ole nähnyt missään vaiheessa tällä kaudella pelaavan kovinkaan kaavamaisesti. Mielestäni sitä tarvittaisiin jossain määrin lisää, varsinkin niissä hetkissä kun momentum on vastustajalla. Niitä hetkiä tulee väkisinkin, vaikka olisi kuinka hyvin oma peli kuosissa. Tällöin yksinkertaiset toistettavat tavat purkaa sitä vastustajan peliä ja painetta olisivat tarpeen. Kutsutaan sitä vaikka sitten kaavamaisuudeksi.

Ja sitten se PAPP on ollut yksi murheenkryyni sekä Rautakorven että Heiskasen aikana, mikä on johtanut halpoihin oman pään maaleihin ja näkyy myös maalivahdin heikossa torjuntatilastossa. Olkoon muu peli miten tuottavaa ja kiekkoa hallitsevaa tahansa, jos omassa päässä puolustaminen ei maistu niin vaikea on pelejä voittaa.

Tuolla kaavamaisuudella tarkoitin sitä, että tilanteen vaihdot ja alueen täytöt on kuin kiskoilla menisi ja jopa minä maallikko näen miten helposti tuon pelaa tukehduksiin, saati sitten oikeat valkut ja varsinkin pelaajat.

Peli sisältää aina virtausta johonkin suuntaan, voi sitä kutsua momentumiksikin, näissä se viisikon kiekoton työ olisi kunniassaan sen liikevoiman kanssa. Toki, on paljon pikku osa - alueita, joita on vaan mahdoton kaikkia laittaa ylös esim. tuossa minun edellisessä sepustuksessani. Isoja pieniä asioita on esim. aloitukset - jatkumot, kulmakamppailut - jatkumot jne. nämä kaikki synnyttää sitä momentumia joko itselle tai vastustajalle ja kuuluvat siihen pelitapaankin, kuin nenä niskaan.

Papp on murheenkryyni , koska varsinkin kotona pyritään tuottamaan peliä kilpparin sijaan ja oleva pelitapa ei oikein tuota tue. Toisaalta, tästä aasinsilta, tänään mahdollisuus pisteille, kun ollaan vieraissa, siellä kilpparillakin voi saada jotakin laariin.
 

Hieroja

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
pelitapa ei oikein tuota tue
Tästä juolahti mieleen kysymyksiä. Miksi uudella valmennuksella ei voitaisi ajaa uutta pelitapaa sisään? Kuinka monta peliä pelitavan sisäänajoon tarvitaan? Tällä tarkoitan lähinnä suurpiirteistä arvioita esim. 10 peliä, puolikautta, viisi vuotta tms.

Lisäkysymyksenä sitten jollekin kuka seuraa enemmän jääkiekkoa ympäri maailman, kun melko selvää on kaikille että kaiken lähtökohta on luistelutaito sekä yksilötaito (toki siihen päälle pelinymmärrys yms.)
Miksi tuo JYPin rosteri on puolillaan Liigan vaateeseen puukätisiä heikkoja luistelijoita?
Eikö tämmöisiä kavereita löydy mistään vai eivätkö halua tänne? Pohjois-amerikassa ainakin on tietåäkseni aika paljon hyviä luistelijoita ja varmasen osaavat pelata jääkiekkoakin vähän. Tänne taas on löydetty pohjois-amerikkalaisia joiden luistelua pitäisi kehittää täällä. Joku Estphan esim. jo pelkkien klipien perusteella on aivan onneton luistelija. Täälläkin seliteltiin jostain huonosta kunnosta, mutta onko tämäkään kaveri ollut eläissään hyvässä kunnossa? En osta pätkääkään tämmöisiä selityksiä, koska en löydä internetistä tukea tämmöiselle väitteelle, että olisi hyvä luistelija. Tähän päälle tämä Seppä joka tuskin luistelullaan tällä kaudella tulee vakuuttamaan, vaikka toki muuten hyvä pelaaja onkin. Vois Veke vaikka tulla kertomaan onko skouttaus pelkkää eliteprospectia puhelin korvalla vai onko ne silmät oikeasti auki ja katsoo millainen pelaaja on aikuisten oikeasti?
 

Shakesbeers

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Boston Bruins ja NhlÄn suomalaiset.
Rocky Rautakallion mietteitä nykyajan kiekkoilusta ja pelipaikattomasta kiekosta tän päivän iltalehdessä:

– "Makar ei ole pelkästään pakki. Se saattaa olla sentteri, se saattaa olla laituri, ja vastaavasti sentteri tai laituri ottaa puolustajan roolin. Siellä kiekkoilu on viety seuraavalle tasolle, jossa paikat vaihtuvat."

Eli ehkä sittenkin Hämäläinen on vapahtaja, Veikko on visionääri ja Seppänen messias.
 

Moosehead

Jäsen
Jos JYPissä todellakin oli ajatus tälle kaudelle jostain pelipaikkattomuudesta niin miten ihmeessä samaan syssyyn joukkueen ykkössentteriksi hankitaan jalaton ja kädetön Glora Estefan?

Muutoinkin tuossa joukkueessa on tolkuton määrä pelaajia, jotka eivät millään muotoa sovi tuohon visioon, ollaan visiosta itsessään mitä mieltä tahansa. Pelipaikattomuutta tunnutaan ajattelevan lähtökohtaisesti pakkien pelaamisen kautta. Kuitenkin väitän, ettei se riitä mikäli tavoitellaan kestävästi voittavaa joukkuetta. Kollektiivin toiminta etenkin puolustusalueella on korostunut merkittävästi sen jälkeen, kun siniviivoja siirrettiin. JYPin kohdalla merkittävä sudenkuoppa on etenkin alaketjujen hyökkääjien huomattava kyvyttömyys paikata jos/kun puolustajat toteuttavat "pelipaikattomuutta" tai reagoivat peliin perinteisten roolien ulkopuolella.
 

Huikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp Jyväskylä, Detroit Red Wings, Tre Kronor
Näkihän tuon eilen Sportin avausmaalissa miten se toimii, jos yksilötaitoa on saman verran kuin sinisorsalla.

Minäkin olisin vienyt Petmanilta kiekon.

Sinisorsa olisi tajunnut painaa kiekon takaisin päätyyn.
 

rahor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Jos JYPissä todellakin oli ajatus tälle kaudelle jostain pelipaikkattomuudesta niin miten ihmeessä samaan syssyyn joukkueen ykkössentteriksi hankitaan jalaton ja kädetön Glora Estefan?

Muutoinkin tuossa joukkueessa on tolkuton määrä pelaajia, jotka eivät millään muotoa sovi tuohon visioon, ollaan visiosta itsessään mitä mieltä tahansa. Pelipaikattomuutta tunnutaan ajattelevan lähtökohtaisesti pakkien pelaamisen kautta. Kuitenkin väitän, ettei se riitä mikäli tavoitellaan kestävästi voittavaa joukkuetta. Kollektiivin toiminta etenkin puolustusalueella on korostunut merkittävästi sen jälkeen, kun siniviivoja siirrettiin. JYPin kohdalla merkittävä sudenkuoppa on etenkin alaketjujen hyökkääjien huomattava kyvyttömyys paikata jos/kun puolustajat toteuttavat "pelipaikattomuutta" tai reagoivat peliin perinteisten roolien ulkopuolella.
Jyp on tosiaan panostanut kiekollisiin pakkeihin ja he pystyvätkin tukemaan peliä hyökkäyspäässä. Samalla nuo kiekolliset pakit eivät ole kovin innokkaita pelaamaan miestä ja miehen mailaa pois omassa päässä ja kun samaan soppaan lisätään heikohkot sentterit ja pari laituria joilla kiekot pomppivat minne sattuu, ei ole ihme että omissa on kolissut niin pirusti. Ja kuka olikaan rakentanut tämän joukkueen, jonka yksilöt eivät sovi mitenkään haaveiltuun pelitapaan?

Lisäksi, kun sentteristö on vajaa ja laitureissa on pari omaa peliä tuhoavaa yksilöä, miltä voi odottaa kehittyneiden tilastojen näyttävän? Viitanen esitteli tilastot Seppäselle ja harhautti tämän uskomaan, että vika on valmennuksessa. Hyvä silmänkääntötemppu sinänsä.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Tästä juolahti mieleen kysymyksiä. Miksi uudella valmennuksella ei voitaisi ajaa uutta pelitapaa sisään? Kuinka monta peliä pelitavan sisäänajoon tarvitaan? Tällä tarkoitan lähinnä suurpiirteistä arvioita esim. 10 peliä, puolikautta, viisi vuotta tms.

JYP tilanteessa ei ole kyse yksistään uuden pelitavan luomisesta, siksi asiat takkuaa, kun se tunnu avautuvan kaikille tekijöille riittävästi, tai näin ainakin itse asiaa tulkitsen.

Ennen pelitapaa pitää luoda peli - tai seura identiteetti, johonka perustuen erilaisia pelitapoja voi luoda. Tämäkin on hyvä hoksata niiden joilla intoa on tämmöisiä pohtia, että identiteetti ja pelitapa eivät ole synonyymejä, vaan toinen luodaan toisen pohjalle.

Uudella valmennuksella olisin todellakin halunnut nähdä strategian pohjalta rakennettavaa pelitapaa luotavan, vaikka se tämän kauden osalta olisikin loppu tappiota keräten valinta. Hankalaksi tuon mielestäni tekee se, että kun pari kautta aika samalla nipulla on menty tätä altavastaaja kiekkoa, askelmerkkien muuttaminen ei olekaan enää niin helppoa, kun annetut valinnat tulee selkäytimestä.

Moni lie pohtinut asiaa niin päin, että nämä ns. b 6 pelaajat olisi jotenkin muiden liigajengien verrannossa huonompia, puukäsiä ym. niin joo, eihän ne liigan ratkojien tasoisia ole, mutta juuri toistetulla valmennustyylillä minusta kyllä valittiin tasan se, kuin b6 osastoa käytetään, eli periaatteella menkää luomulla ja yrittäkää hoitaa ettei omiin mene. Tältä se juuri on näyttänytkin, paitsi, että luomulla ilman pelitapaa omissa kyllä kolisee tasaisesti. Tämä on minun silmiin se toinen iso tekijä, miksi Rautakorpi olisi pitänyt ulostaa jo viime kauden päätteeksi, hänen filosofiassaan se b6 on pimentäjäosasto tai rikkaassa organisaatiossa niin tasokas, että niilläkin voi rummuttaa. JYP ei ole kumpaistakaan, eikä JYPin dna ole tuota ollut koskaan. Toinen tekijä sitten, että tuli oli väärään aikaan organisaation tilaan nähden, eli sovittamaton pari.

Kysymys uuden pelitavan sisään ajosta on tosiaan väkisin suurpiirteis osastoa, kun kovinkaan tarkkoja sääntöjä ei mihinkään ole kirjoitettu.

Laitetaan olettaen näin:

Jos seuralla on oma peli - identiteetti ja jo siihen luotu pelitapa, mutta se halutaan uusia, niin kausien välillä ja kauden alun myötä fiksaillen pitäisi alkaa näkyä jo harjakorkeus, eli voi katsoa uuden pelitavan sisään ajetun.

Sitten mennäänkin jo enemmän arpomisosastolle, jos arpomista oli edellinenkin.

Mikäli joudutaan muuttamaan tai halutaan muuttaa pelitapa olevan dna:n vastaiseksi tai yritetään luoda tyhjästä dna:ta Ollaan kyllä suossa monen jutun suhteen, kuvitellaan nyt näin, että ensin mainitussa organisaatio olisi kuitenkin mukana takaamassa muutosta, eli tahto olisi kaikkien yhteinen, silloin laittelisin minimi pari kautta, että alkaa tulla jälkeä.

Jälkimmäisessä, pitää ensin koko organisaatiolla sama käsitys halutusta identiteetistä, sen toteuttamis askelista ja siihen pitää löytyä jokaisella tasolla oikea palanen toteuttamaan ja riippuen kuinka vaativa pelaajille sen pohjalle yhtä aikaisesti valmennuksen luoma pelitapa on, niin se voi olla ajallisesti lähes mitä tahansa, koska riippuu niin monen palasen suhteesta toisiin palasiin. Parhaassa tapauksessa jälkeä voi näkyä jo parissa kaudessa, mutta sen identiteetin kesto mitataan vasta, kun valmennus vaihtuu ja onko uuden visio sovitettavissa seuran identiteettiin niin, että yhdessä toimisi.

Ehkä kiteytys niin, että mahdollisesti pari kautta tai JYP
 

Hieroja

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
@JypFabu
Kiitos tuosta ylläolevasta, avautui osittain. Indetiteetti on vain tietyllälailla osa sitä pelitapaa, tarkoitatko siis pelaajatyyppiä vai jotain muuta? Esim. pientä ja vikkelää tjsp.

Omasta mielestä tosiaan tuo bottom-6 saisi olla vaikka täynnä ns. energiapelaajia, jotka saisivat peliä myös toiseen päätyyn. Nythän siellä on aika kankeaa porukkaa osittain. Toki Siikanen ja Koskela ovat taitavia ja nopeahkoja luistelijoita, mutta nämäkin ovat viime vuosien loukkaantumisista johtuen olleet vähän vaisuhkoja.

Toinen pohdintani onkin sitten fysiikkatreenit, treenataanko oikeita asioita? Diisselmäistä menoa osalla porukasta, toki tuokin tulee osin synnyisistä ominaisuuksista. Mutta toisin kuin juoksunopeutta, luistelunopeutta on huomattavasti helpompi kehittää teränkäytön opettelulla sekä oikeanlaisella fysiikkatreenaamisesta - oikeanlaisen luisteluasennon sekä potkutekniikam merkitystä unohtamatta. Toki kaksi jälkimmäistä olisi suotavaa olla kunnossa jo 15-16-vuotiaana, niiden kuntoon saaminen on aikuisiällä huomattavasti hankalampaa.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
@JypFabu
Kiitos tuosta ylläolevasta, avautui osittain. Indetiteetti on vain tietyllälailla osa sitä pelitapaa, tarkoitatko siis pelaajatyyppiä vai jotain muuta? Esim. pientä ja vikkelää tjsp.

Omasta mielestä tosiaan tuo bottom-6 saisi olla vaikka täynnä ns. energiapelaajia, jotka saisivat peliä myös toiseen päätyyn. Nythän siellä on aika kankeaa porukkaa osittain. Toki Siikanen ja Koskela ovat taitavia ja nopeahkoja luistelijoita, mutta nämäkin ovat viime vuosien loukkaantumisista johtuen olleet vähän vaisuhkoja.

Toinen pohdintani onkin sitten fysiikkatreenit, treenataanko oikeita asioita? Diisselmäistä menoa osalla porukasta, toki tuokin tulee osin synnyisistä ominaisuuksista. Mutta toisin kuin juoksunopeutta, luistelunopeutta on huomattavasti helpompi kehittää teränkäytön opettelulla sekä oikeanlaisella fysiikkatreenaamisesta - oikeanlaisen luisteluasennon sekä potkutekniikam merkitystä unohtamatta. Toki kaksi jälkimmäistä olisi suotavaa olla kunnossa jo 15-16-vuotiaana, niiden kuntoon saaminen on aikuisiällä huomattavasti hankalampaa.

Mä näen asiaa niin, eri seuroilla on tietynlainen pelillinen dna, eli identiteetti ja se on pohja tai taikinajuuri, mille tuleva uusi valmennus sitten luo omaa keitostaan. Tuo dna, jos se on kunnossa ja vahva mahdollistaa oikeasti monen erin pelityylin tuomisen ilman ristiriitaa, tietenkin huomioon ottaen, että iso venkoilu tyylistä toiseen ottaa aikaa enemmän toimiakseen. Toisaalta, peliä kuitenkin pitää kehittää ikuisesti, eli prosessista ei koskaan pääse eroon, mikäli pärjääminen omin konstein on mielessä.

Tuohon ylläolevaan viitaten, olen ymmärtänyt julkituloista niin, että tuon Strategian mukaista on linjata niin, että pelaajapolun kehityksellä pyritään juuri tuohon, että tulevat junnut olisivat valmiuksiltaan kykeneviä pienemmällä vaivalla solahtamaan eri valmennusten erilaisiin tyyleihin. Tämä jo itsessään olisi JYPille ns. pelitapa etu unohtaen sen nimihirviön, koska pysyvä fakta JYPille on, että se riittävä kokonaistaso on kyettävä toteuttamaan muuten kuin pelaaja kaupasta. Veikkaan, että ajatus noin menee ja ostot menisi enemmän kärkiheppoihin.

B6 on minusta ihan yhtä tärkeä osasto ihan tulos mielessä nykykiekossa, jotta mitään entisaikojen pihvi - ja pimennysketjuja kannattaisi rakentaa, ehkä vähän tuota haki Rautakorpi kumppaneineen, mutta materiaali oli aivan väärä moiseen. Kannattaa muistaa, että se b6 on yhtä lailla osa kokonaistasoa, joka minun ymmärryksellä määrää enemmän sarjatuloksesta, kuin esim. ns. kärkihepat, toki ilman ei myöskään pärjää, koska kokonaistaso.

Siitä minulla ei ole käsitystä, kuinka ja millä tasolla JYP fysiikka sijoittuu tasoltaan valtakunnan tasoon, kun sitä toimintaa lähellä en ole, mutta tuo luistelu.

Tässä ei tarvitse ottaa edes mitään JYPiä esimerkiksi, niin jostain syystä se on jälkeen jäänyt kansainvälisesti katsoen. Luistelu on vielä teknisempi laji kuin juoksutekniikka ja sitäkin saa hienosäätää ammattilaisetkin koko ajan. Aina on niitä luonnonlahjakkuuksia joilla asiat tulee oman oivalluksen kautta, mutta veikkaan että keskiverron pelaajan kohdalla jatkuva luistelun kehittäminen pitäisi olla painopistealue.

Itse omista junnuajoista en muista, että mitään eritoten luistelun perusasioita enempää olisi suuremmin harjoiteltu ja yksi huomio, minkä silloin tein, oli nämä kaverit, jotka tulivat taitoluistelun puolelta lätkää pelaamaan joukkueeseen, ne oli aina parhaita luistimilla, joskin sitten muut tekniset hommat vaati työstöä, mutta näppituntumalla, taitoluistelun puolelta tulleet kehittyi pelaajina nopeammin kuin me muut, joilla oli vain omat lahjat ja se motivaatio opetella. Siksi joskus mietin, että kannattaisiko seurojen tehdä kiinteää yhteistyötä taitoluistelu seurojen kanssa siellä junnuiässä varsinkin, ehkä nykyään ei enää olisi mitään arvostus ongelmaa kiekkoväen piirissä, minun aikaan ne miellettiin vähän tyttömäisiksi rusettiluistelijoiksi.

En pitäisi tyhmänä edes ajatusta ihan edustuksellekaan käydä luistelukurssia taitoluistelun opein vaikka harjoituskaudella. Ehkä joku tuota tekeekin, minä en vaan ole moista kuullut.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Naputtelin Hurrikaanin pyörteissä -castista litteroinnin UTJ Veke Viitasen näkemyksiä siitä, mitä pelipaikattomuus hänen mielestään on. En tiedä vähentääkö se kiistelyä siitä mitä pelipaikattomuus on tai ei ole, mutta onpa ainakin yksi seuran näkemys lisää selventämässä asiaa.

Jätin pois alun mediakritisointia koskevan osan. Karsittu pois puhekielisyyttä ja tiivistetty lauseita luettavuuden parantamiseksi, mutta rönsyilyltä ja pitkiltä lauseilta ei voi välttyä.

TLDR;-sukupolvelle - Viitasta tulkiten pelipaikattomuus on junioripuolen linjaus, jossa opetetaan erilaisia pelipaikka- ja pelitilannekohtaisia taitoja. Ei siis linkitystä nykyisen edustuksen puolelle, mutta ei kai tällaista kukaan tosissaan uskonutkaan...





Haastattelija: Pelipaikattomuus - se sana, jotta kierreltiin. Mitä sanoisit, miten sen pitäisi näkyä JYPin toiminnassa ja junioripuolella? Mitä se tarkoittaa?

Viitanen: On huvittavaa, me ei missään valmennuslinjauksessa mainita sanaa pelipaikattomuus ja ehkä se on enemmän yksittäinen sana, mikä tarkoittaa tietyille juniorivalmentajille toista kuin mistä [yleisesti] puhutaan. Osa [tarkoittaa] ehkä pelaajapolun yhtä opetusmenetelmää, kun ollaan viimeisten vuosien aikana viety pelaajan taitojen kehittämistä tai ylipäätään joukkueharjoittelua sellaiseksi, että ne muistuttavat pelitilanteita ja mitä nuoremmaksi mennään, olisi leikkiä ja kisaa ja niin pois päin.
Mutta ennen kaikkea sitä, että pelipaikkakohtaisia taitoja opetettaisiin ja pelaajilla oli kykyä pelata eri pelitilannerooleja mahdollisimman hyvin ja olisi iso taitopankki. Sitä kautta jossain vaiheessa alkoi tulla ajatuksia valmentajille, että miten peliä voisi miettiä tulevaisuuden pelin ehdoilla ja mitä tulevaisuus tulee olemaan. Nythän näyttää siltä - tai on näyttänyt pitkään, kuten kaikki pallopelit, - että peli nopeutuu monipuolistuu ja pelivälineen hallinnan taidot korostuu ja lätkä ei ole tässä poikkeus.
Sitä kautta löytyi juniorivalmentajista niitä jotka ovat uteliaita ja kehittävät erilaisia tapoja pelata ja miten pelistä saadaan mahdollisimman viiveetöntä ja [miettivät] pystytäänkö peliä pelaamaan pelitilannekohtaisesti; tulee pelitilanne jossa tulee paikanvaihtoa ja muuta - ja sitä kautta peli pystyisi jatkumaan niin, että pelaajat oppisi nuoresta iästä löytämään oman roolinsa ja paikkansa kentällä, mitä ikinä peli pyytää.

Ja siitä ehkä tällainen yleisterminä osa alkoi puhua pelipaikattomuudesta, mutta on [vedetty] nopeat johtopäätökset joissain muissa medioissa siitä mitä se meille tarkoittaa. Ennen kaikkea se on urheilu- tai valmennuslinjaukseen liittyvää, annetaan pelaajille mahdollisuus kehittää taitojaan mahdollisimman monipuolisesti, ilman että aletaan tekemään seitsemänvuotiaasta Kaaposta vasenta pakkia, joka siivoaa maalin edessä ja heittää kiekkoa ränniin. Pelaajista tulisi mahdollisimman kyvykkäitä lukemaan ja havainnoimaan peliä, oppimaan erilaisia taitoja... ihmisen kokonaisvaltaisuutta.
Me nähdään, että se on se suunta, johon peli on menossa ja se ei poikkea mitenkään siitä, jos mietitään vaikka 20-vuotiaiden MM-kisoja ja millainen valtava yksilötaitoero oli USA:n ja Suomen välillä. USA:n jääkiekkoliiton reilu 10 vuotta sitten tekmät muutokset pienpelaamisen lisäämisestä ja kun alettiin analysoimaan oikeasti harjoittelua ja tutkimaan mikä olisi pelaajille kehittävämpää ja sitä kautta alkoivat viemään toimintaansa kohti pelin kontekstissa tapahtuvaan harjoitteluun ja...muutivat sitä kautta pelaajakehitysmalliaan. Tulokset on nähtävissä. Meidän ajatukset eivät ole hirveän poikkeavia siitä, missä maailmalla mennään, puhumattakaan siitä, mitä on tehty jalka- ja koripallossa jo pidempään
(Jätetty pois osa junioripolun kuvailusta ja pelin muuttumisesta, ei liity pelitapaan ja pelipaikattomuuteen.)
Tarkoitus on kehittää mahdollisimman laajaa ja monipuolista taitoa ja pelin havainnointikykyä lapsille ja nuorille. Tutkimukset on kiistatta osoittaneet, että mitä monipuolisempi taitopankki, kyky hallita luistimia, pelivälinettä ja mailaa, niin tottakai olet taitavampi pelaaja ja voit ratkoa erilaisia ongelmia. Ja kun aikaa menee [junnuvuosista] eteenpäin, niin peli ja vaatimukset tulevat enemmän spesifimmäksi, kuten vaikka pelipaikkakohtaisesti.
Idea on junnupolulla tuoda se, että kun mennään kohti aikuisuutta, niin sulla olisi kykyä pelata peliä. On kiekollista taitoa, luistelutaitoa, näet sitä peliä. Kuten nyt nähdään. mitä on tehokas hyökkäypeli nykypäivänä, niin on se sitten [esimerkiksi] Liiga, niin ei se tehokas hyökkäysalueen hyökkäyspeli ole sitä, että on kaksi pakkia sinisen kulmissa ja kolme ringetteviivan alla hyökkäämässä ja ne pysyy paikallaan, vaan että se sekaannus aiheutetaan vastustajalle paikanvaihdolla ja kiekollista peliä ja pystytään liikuttamaan kiekkoa pienissä tiloissa ja hyökätään kohti keskustaa kiekolla ja kiekottomana...
Aikahan näyttää vielä mihin peli oikeasti kehittyy, mutta meidän näkemys on, että jos otetaan USA U20-joukkue, millaista peliä he pystyvät pelaamaan, kuinka liikkuva ja aktiivinen heidän viisikkonsa on, osallistuvat peliin ja kuinka taitavia yksilöt ovat, niin sehän mahdollistaa aika monipuolista jääkiekkoa.

Näkisin, että mitä monipuolisempia, taitavampia ja peliälykkäitä pelaajia meidän seuran junioreissa on, niin sitä enemmän se antaa vuosien päästä mahdollisuuksia liigatasolla siihen, mitä peli tahansa onkaan (...), niin sitä enemmän se antaa meille vaihtoehtoja muokata peliä siihen, että me pystytään pelin ja pelitaktisten valintojen kautta löytämään kilpailuetua.
 

rahor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Tuosta Viitasen puheiden litteroinnista tulee hyvä kuva siitä, mihin jääkiekko on menossa. Eikä ainoastaan Jypissä, vaan kansainvälisesti ja aivan varmasti muissakin seuroissa Suomessa. Myös pelipaikattomuus selostetaan hyvin ja sitähän nyt tuossa selostuksen muodossa on harjoitettu jo pitkään.

Tuota vasten kun peilaa sitä Seppäsen haastattelua, josta tuo pelipaikattomuus lähti laukalle ja jossa hän maalaili kilpailuetua, tulen vain siihen johtopäätökseen, että Seppänen on pihalla. Mitä kilpailuetua sillä saa, että tekee samaa kuin muutkin? Siis noinhan täytyy tehdä että pysyy kilpailussa mukana, mutta ei siitä nyt etua pysty repimään.
 

Kiuru

Jäsen
Suosikkijoukkue
1897 & Pimeä Aitio
Seppänen on pihalla. Mitä kilpailuetua sillä saa, että tekee samaa kuin muutkin? Siis noinhan täytyy tehdä että pysyy kilpailussa mukana, mutta ei siitä nyt etua pysty repimään.
Näin, mitä vähemmän Seppänen puuttuu sitä suuremmin JYP voi menestyä.
 

Hieroja

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mä näen asiaa niin, eri seuroilla on tietynlainen pelillinen dna, eli identiteetti ja se on pohja tai taikinajuuri, mille tuleva uusi valmennus sitten luo omaa keitostaan. Tuo dna, jos se on kunnossa ja vahva mahdollistaa oikeasti monen erin pelityylin tuomisen ilman ristiriitaa, tietenkin huomioon ottaen, että iso venkoilu tyylistä toiseen ottaa aikaa enemmän toimiakseen. Toisaalta, peliä kuitenkin pitää kehittää ikuisesti, eli prosessista ei koskaan pääse eroon, mikäli pärjääminen omin konstein on mielessä.

Tuohon ylläolevaan viitaten, olen ymmärtänyt julkituloista niin, että tuon Strategian mukaista on linjata niin, että pelaajapolun kehityksellä pyritään juuri tuohon, että tulevat junnut olisivat valmiuksiltaan kykeneviä pienemmällä vaivalla solahtamaan eri valmennusten erilaisiin tyyleihin. Tämä jo itsessään olisi JYPille ns. pelitapa etu unohtaen sen nimihirviön, koska pysyvä fakta JYPille on, että se riittävä kokonaistaso on kyettävä toteuttamaan muuten kuin pelaaja kaupasta. Veikkaan, että ajatus noin menee ja ostot menisi enemmän kärkiheppoihin.
Kyllä tämä nyt jollakin tasolla tällekin tollolle alkaa mennä jakeluun, kiitos tämän avaamisesta!
B6 on minusta ihan yhtä tärkeä osasto ihan tulos mielessä nykykiekossa, jotta mitään entisaikojen pihvi - ja pimennysketjuja kannattaisi rakentaa, ehkä vähän tuota haki Rautakorpi kumppaneineen, mutta materiaali oli aivan väärä moiseen.
Tässä mä näen juuri sen syyn miksi näkisin sellaisia energisempiä pelaajia näissä. Uskon tämmöisten kavereiden tuottavan uhkaa myös toiseen päähän, kun riistopelaaminen olisi todennäköisempää ja tätä kautta pelin kääntäminen onnistuisi. Ainakin se olisi huomattavasti todennäköisempää kuin diisselillä käyvien hitaiden puukäsien kanssa, joiden peli kuluu omassa päässä puolustaen.
Tämä tuntuu olevan tosiaan se ydinongelma suomalaisen kiekon saralla, jos menee katsomaan vaikkapa junnujen reenaamista viikoksi niin siellä on yksi iso asia mikä pistää silmään - seisoskellaan jonossa. Luistelua on mun mielestä todella vähän, mun tietojen tämä JYP u14 (-10 syntyneet) ikäluokka on selkeä poikkeus tähän, pojat on olleet todella paljon pienestä saakka jäällä ja se kyllä näkyy. Tosin ilmeisesti heitäkään ei ole opetettu teknisesti kovinkaan paljon, sillä erot ovat suuria. Kärki on todella paljon edellä heikoimpia, mikä taas tukee sun kirjoittamaa että osa oppii oman oivalluksen kautta.

Tätä taitoluistelijoiden apua huutelin Diskoksessa aikoinaan, mutta nämäkin huudot kaikuivat kuuroille korville. Sillä minähän olin itse lopettanut jo d-junnuissa enkä ollut valmentajat 20 vuotta jääkiekossa eli en ollut ”ammattilainen”, joten olin vain tyhjänpäiväinen huutelija. En tätä koskaan voinut käsittää miksei kukaan sitä ottanut tosissaan, ovathan he teränkäytön ammattilaisia ja heidän reenejä katsellessa menivät uskomatonta vauhtia viikolla kintuillaan ja mitä he kykenivät jäällä tekemään tuossa vauhdissa oli uskomatonta katsoa vierestä. Nythän tuollainen hyödyntäminen on mahdotonta, koska Disen puolella ei enää taitoluistelua ole. Jyväskylässä varmaankin on, mutta yhteistyö voi olla hieman haastavampaa. Saman seuran alla tuo valmentajien käyttö olisi varmaankin ollut helpompaa.
Onneksi Floridan #16 oli sitten hyödyntänyt myöhemmin tämmöistä valmentajaa, jokainen voi vertailla hänen luistelua ekoilta änäri vuosilta nykyiseen. En tiedä onko näitä taitoluistelu taustan omaavia kiekkoilijoita minkä verran jääkiekon parissa, mutta uskallan väittää ettei heillä peli jää ainakaan luistelusta kiinni.

Tuli myös mieleeni, tyttö-/naiskiekossa ringeten kautta lajiin tulevat ovat yleensä hyviä luistelijoita, johtunee lajin erilaisuudesta - mennään eikä meinata. 90-luvulla myös kaukalopalloa pelanneet olivat kiekossa hyviä luistelijoita pääsääntöisesti. Lisäksi sitten ulkojäillä ei enää käydä samoissa määrin, niin toistoa tulee tätäkin kautta vähemmän. Tosin en ole varma onko luistelutaito yleisesti nykyisin heikompi kuin omassa nuoruudessa, väitän on, mutta se on vain oma mutu.

Pitkään sepustukseen oma päätelmäni on siis, että toistomäärä on liian pieni.
Johtopäätökseni = luistelemaan oppii luistelemalla.
 

Afflicted

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, New Jersey Devils, JPS, Dream Theater. Ja #28
Kyllä tämä nyt jollakin tasolla tällekin tollolle alkaa mennä jakeluun, kiitos tämän avaamisesta!

Tässä mä näen juuri sen syyn miksi näkisin sellaisia energisempiä pelaajia näissä. Uskon tämmöisten kavereiden tuottavan uhkaa myös toiseen päähän, kun riistopelaaminen olisi todennäköisempää ja tätä kautta pelin kääntäminen onnistuisi. Ainakin se olisi huomattavasti todennäköisempää kuin diisselillä käyvien hitaiden puukäsien kanssa, joiden peli kuluu omassa päässä puolustaen.

Tämä tuntuu olevan tosiaan se ydinongelma suomalaisen kiekon saralla, jos menee katsomaan vaikkapa junnujen reenaamista viikoksi niin siellä on yksi iso asia mikä pistää silmään - seisoskellaan jonossa. Luistelua on mun mielestä todella vähän, mun tietojen tämä JYP u14 (-10 syntyneet) ikäluokka on selkeä poikkeus tähän, pojat on olleet todella paljon pienestä saakka jäällä ja se kyllä näkyy. Tosin ilmeisesti heitäkään ei ole opetettu teknisesti kovinkaan paljon, sillä erot ovat suuria. Kärki on todella paljon edellä heikoimpia, mikä taas tukee sun kirjoittamaa että osa oppii oman oivalluksen kautta.

Tätä taitoluistelijoiden apua huutelin Diskoksessa aikoinaan, mutta nämäkin huudot kaikuivat kuuroille korville. Sillä minähän olin itse lopettanut jo d-junnuissa enkä ollut valmentajat 20 vuotta jääkiekossa eli en ollut ”ammattilainen”, joten olin vain tyhjänpäiväinen huutelija. En tätä koskaan voinut käsittää miksei kukaan sitä ottanut tosissaan, ovathan he teränkäytön ammattilaisia ja heidän reenejä katsellessa menivät uskomatonta vauhtia viikolla kintuillaan ja mitä he kykenivät jäällä tekemään tuossa vauhdissa oli uskomatonta katsoa vierestä. Nythän tuollainen hyödyntäminen on mahdotonta, koska Disen puolella ei enää taitoluistelua ole. Jyväskylässä varmaankin on, mutta yhteistyö voi olla hieman haastavampaa. Saman seuran alla tuo valmentajien käyttö olisi varmaankin ollut helpompaa.
Onneksi Floridan #16 oli sitten hyödyntänyt myöhemmin tämmöistä valmentajaa, jokainen voi vertailla hänen luistelua ekoilta änäri vuosilta nykyiseen. En tiedä onko näitä taitoluistelu taustan omaavia kiekkoilijoita minkä verran jääkiekon parissa, mutta uskallan väittää ettei heillä peli jää ainakaan luistelusta kiinni.

Tuli myös mieleeni, tyttö-/naiskiekossa ringeten kautta lajiin tulevat ovat yleensä hyviä luistelijoita, johtunee lajin erilaisuudesta - mennään eikä meinata. 90-luvulla myös kaukalopalloa pelanneet olivat kiekossa hyviä luistelijoita pääsääntöisesti. Lisäksi sitten ulkojäillä ei enää käydä samoissa määrin, niin toistoa tulee tätäkin kautta vähemmän. Tosin en ole varma onko luistelutaito yleisesti nykyisin heikompi kuin omassa nuoruudessa, väitän on, mutta se on vain oma mutu.

Pitkään sepustukseen oma päätelmäni on siis, että toistomäärä on liian pieni.
Johtopäätökseni = luistelemaan oppii luistelemalla.
Lassila pelasi jääpalloa tosissaan ainakin vielä vuonna 2019. Jääpalloilijat myös hyviä luistelijoita ja nyt kun Lassila pelaa ammatikseen jääkiekkoa vaikuttaa liike olevan hyvin tehokasta ja sulavaa. Joten voisi myös päätellä että hyväksi luistelijaksi oppii olemalla helvetin paljon kaukalossa mutta luistelemalla myös isolla jäällä sekä ihan jotain muuta esim. taitoluistelua, retkiluistelua.
 

rahor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Kyllä tämä nyt jollakin tasolla tällekin tollolle alkaa mennä jakeluun, kiitos tämän avaamisesta!

Tässä mä näen juuri sen syyn miksi näkisin sellaisia energisempiä pelaajia näissä. Uskon tämmöisten kavereiden tuottavan uhkaa myös toiseen päähän, kun riistopelaaminen olisi todennäköisempää ja tätä kautta pelin kääntäminen onnistuisi. Ainakin se olisi huomattavasti todennäköisempää kuin diisselillä käyvien hitaiden puukäsien kanssa, joiden peli kuluu omassa päässä puolustaen.

Tämä tuntuu olevan tosiaan se ydinongelma suomalaisen kiekon saralla, jos menee katsomaan vaikkapa junnujen reenaamista viikoksi niin siellä on yksi iso asia mikä pistää silmään - seisoskellaan jonossa. Luistelua on mun mielestä todella vähän, mun tietojen tämä JYP u14 (-10 syntyneet) ikäluokka on selkeä poikkeus tähän, pojat on olleet todella paljon pienestä saakka jäällä ja se kyllä näkyy. Tosin ilmeisesti heitäkään ei ole opetettu teknisesti kovinkaan paljon, sillä erot ovat suuria. Kärki on todella paljon edellä heikoimpia, mikä taas tukee sun kirjoittamaa että osa oppii oman oivalluksen kautta.

Tätä taitoluistelijoiden apua huutelin Diskoksessa aikoinaan, mutta nämäkin huudot kaikuivat kuuroille korville. Sillä minähän olin itse lopettanut jo d-junnuissa enkä ollut valmentajat 20 vuotta jääkiekossa eli en ollut ”ammattilainen”, joten olin vain tyhjänpäiväinen huutelija. En tätä koskaan voinut käsittää miksei kukaan sitä ottanut tosissaan, ovathan he teränkäytön ammattilaisia ja heidän reenejä katsellessa menivät uskomatonta vauhtia viikolla kintuillaan ja mitä he kykenivät jäällä tekemään tuossa vauhdissa oli uskomatonta katsoa vierestä. Nythän tuollainen hyödyntäminen on mahdotonta, koska Disen puolella ei enää taitoluistelua ole. Jyväskylässä varmaankin on, mutta yhteistyö voi olla hieman haastavampaa. Saman seuran alla tuo valmentajien käyttö olisi varmaankin ollut helpompaa.
Onneksi Floridan #16 oli sitten hyödyntänyt myöhemmin tämmöistä valmentajaa, jokainen voi vertailla hänen luistelua ekoilta änäri vuosilta nykyiseen. En tiedä onko näitä taitoluistelu taustan omaavia kiekkoilijoita minkä verran jääkiekon parissa, mutta uskallan väittää ettei heillä peli jää ainakaan luistelusta kiinni.

Tuli myös mieleeni, tyttö-/naiskiekossa ringeten kautta lajiin tulevat ovat yleensä hyviä luistelijoita, johtunee lajin erilaisuudesta - mennään eikä meinata. 90-luvulla myös kaukalopalloa pelanneet olivat kiekossa hyviä luistelijoita pääsääntöisesti. Lisäksi sitten ulkojäillä ei enää käydä samoissa määrin, niin toistoa tulee tätäkin kautta vähemmän. Tosin en ole varma onko luistelutaito yleisesti nykyisin heikompi kuin omassa nuoruudessa, väitän on, mutta se on vain oma mutu.

Pitkään sepustukseen oma päätelmäni on siis, että toistomäärä on liian pieni.
Johtopäätökseni = luistelemaan oppii luistelemalla.
Tuota jonossa seisoskelua itsekin olen ihmetellyt, tosin luulin että se on jo mennyttä aikaa. Aikanaan meidän junnutreeneissä piti olla vaatetta lämpimästi, koska treeneissä ei kyllä hiki tullut. Toki oli valmentajissa silloinkin isoja eroja ja varmaan enemmän luistelevista joukkueista tuli enemmän ammattipelaajia. Meidän joukkueesta ei tullut yhtäkään.
 

Afflicted

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, New Jersey Devils, JPS, Dream Theater. Ja #28
Tuota jonossa seisoskelua itsekin olen ihmetellyt, tosin luulin että se on jo mennyttä aikaa. Aikanaan meidän junnutreeneissä piti olla vaatetta lämpimästi, koska treeneissä ei kyllä hiki tullut. Toki oli valmentajissa silloinkin isoja eroja ja varmaan enemmän luistelevista joukkueista tuli enemmän ammattipelaajia. Meidän joukkueesta ei tullut yhtäkään.
Jääpallotreeneissä ollaan päät märkänä aina.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Lassila pelasi jääpalloa tosissaan ainakin vielä vuonna 2019. Jääpalloilijat myös hyviä luistelijoita ja nyt kun Lassila pelaa ammatikseen jääkiekkoa vaikuttaa liike olevan hyvin tehokasta ja sulavaa. Joten voisi myös päätellä että hyväksi luistelijaksi oppii olemalla helvetin paljon kaukalossa mutta luistelemalla myös isolla jäällä sekä ihan jotain muuta esim. taitoluistelua, retkiluistelua.

Kyllä, jääpallo on hyvä tapa hakea luisteluun pohjaa.

Luistelu on myös siitä vänkä asia, että tullakseen hyväksi siinä, se vaatii valmennusta pelkästään sitä varten, olipa laji mikä jää urheilu tahansa. Tuolla taitoluistelun puolella saa oppia terän käytöstä, motoriikan hallinnasta käännöksissä vauhdissa ym. nämä siis ihan valmennettuna, jos muukin luisteluun liittyvä.

Nykyään jääpallo avittaa ehkä enemmän kiekkoakin siinä, että kun ennen oli iso ero luonnojää/tekojää, niin vissiinkin myös jääpallo nykyään menee tekojäällä. Erot kun noissa on aika isoja, eli se mikä toimii luonnonjäällä onkin erilaista tekojäällä.

Yhtä kaikki, luistelu on tekniikkalaji ja ansaitsisi siihen keskittyvää valmennusta myös jääkiekossa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös