Itse näen (kuten jo aikaisemmin sanoin) JYPin aika potentiaaliseksi ryhmäksi tulevalle kaudelle.
Potentiaalinen ryhmä ei tietenkään tarkoita sitä, että se realisoituu automaattisesti menestyksenä. Ajattelen itse, että jääkiekko on kuitenkin pelaajien peli kaikista eniten, mutta JYPissä erityisesti toimisto on ylikorostunut sekä hyvässä että huonossa.
Jos ajatellaan omistaja Seppästä, niin miehellä on melkoinen värisuora organisaatiossa. Yhtäältä Seppänen on melko lailla junaillut JYPin yhdeksi suurista. JYP on kuitenkin todellisuudessa Liigan keskitason organisaatio, jolla on hyvin pienet fasiliteetit. Erityisen haastava on kotihalli, jonne ei ole paljoa paikkoja. Omaleimaisuus on ollut JYPin kantava teema, mutta se on myös hirttäytynyt monta kertaa siihen. Toisaalta Seppänen on välillä (räikeimpänä esimerkkinä viime kaudella) käyttänyt urheilujohtajaa lähinnä oman valtansa jatkeena sekä diktaattorimaisesti liikutellut JYPin mannerlaattoja miten haluaa.
En vielä itse ole vakuuttunut siitä, että Seppänen on viime kaudelta oppinut läksynsä. Kaikki muu organisaatiossa onkin melko lailla tuuletettu pl. Seppänen. Harvoin on tilanne, jossa omistajalla on näytönpaikka. JYPin saamasta runsaasta huomiosta huolimatta, sen tilanne ei ole täysin ainutkertainen. Pelicans kunnostautui Pasi Nurmisen leikkikaluna, jossa Nurmisen yliaktiivinen kaikki rajat ylittävä toiminta toisinaan aiheutti kaiken onnistumisen ja toisinaan johti kaiken epäonnistumiseen. Kiitos Nurmisen oman elämän töppäilyjen lopulta Tommi Niemelä sai hänet työnnettyä sivuun joukkueen aktiivisesta arjesta. Tästä joukkueen arki myös parani.
Kautta rantain pääsen siihen keskeiseen pointtiin. Jokaisella on tehtävänsä:
- omistaja rahoittaa, mahdollistaa ja antaa luottamuksen urheilujohdolle.
- urheilujohto johtaa urheilua eikä hoida taloutta, vaan valitsee toimihenkilöt urheiluun (esim. valmentajat).
- pelaajat pelaavat.
- valmentajat valmentavat.
JYPin viime vuosien saaga on pitkällinen kokoelma tilanteita, joissa yleensä Seppänen tunkeutuu jonkun toisen osa-alueelle. Tulokset näkyvät jo vuodesta 2019. JYP on onnistunut hukkaamaan lähes kaikki korttinsa, jotka tekivät siitä aikanaan sen, mitä se oli.
Nyt JYPillä on tulevalle kaudelle pelaajat, jotka pystyvät kyllä viemään tuon joukkueen paperillakin sinne playoffeihin. Pelaajien lisäksi valmentaja on menestynyt Ruotsissa, vaikka hänestä ei tietoa olekaan. Valmentaja voi olla pieni mysteeri, mutta valmentaja on varmuudella valittu nyt sieltä toisesta pöydästä, koska Seppänen on käytännössä polttanut JYPin maineen suomalaisen valmentajaporukan silmissä.
Todellinen testi kuitenkin odottaa niissä kaikissa hetkissä, joita emme vielä voi ennakoida. Entä, jos joukkueella rupeaa menemään huonosti? Entä jos niitä viime kaudella mainittuja tavoitteita ei saavutetakaan heti? Miten yleisö reagoi? Onko Seppänen ottanut opikseen ja antaako hän joukkueelle työrauhan työstää myös vaikeuksia?
Viime kaudella Seppänen käveli kolmesti (3) Rautakorven ylitse kommentoidessaan JYPin pelitapaa. Ainakin toistaiseksi viime kausi on opettanut Seppäselle sen, ettei hän ole nyt ainakaan vielä tietääkseni linjannut JYPin pelistä julkisesti yhtikäs mitään.
Minä toivon Jyväskylään työrauhaa. Siitä on pakko antaa kehuja jyväskyläläisille, että melkoisella maltilla tuota organisaation tunarointia on katsottu ja sitä tukea on tuotu aika lailla rekkakaupalla, vaikka nyt puhutaan kuitenkin jo melkein kuuden vuoden helvetistä, jota edes Jukka Rautakorpi ei saanut käännettyä paremmalle uralle. Ehkäpä nyt on sen aika.
