Niin, tilanne keskialueella on aina vain jatkumo siitä että minkälaisessa kenttätasapainossa kiekko saadaan tai menetetään. Helppo ylittää hyökkäyssuuntaan jos vastustaja heittää purkukiekon JYPin pakeille ja painelee vaihtoon. Keskialue voitettu.
Jos taas kiekko menetetään väärässä kohtaa niin vastustaja voittaa keskialueen helposti. Ja kun keskialue on tällä tapaa voitettu epätasapainossa olevaa vastustajaa vastaan niin yleensähän se on aina maalipaikka. Johonkin aukeaa tilaa. Jos kiekko menetetään ns hallitussa kohdassa, niin hyökkäävä joukkue joutuu hyökkäämään epäorganisoidusti ja puolustavalla joukkueella on etu taas purkaa se omaan päähän muodostunut paine. Ja tästä sitten taas seuraa se keskialueen voittaminen kun päästään käynnistämään hyökkäys riekaleista viisikkoa vastaan.
Kontrollilähdöillä taas harvoin keskialuetta voitetaan, vaan enemmänkin varmistellaan sitä että päästään puolustamaan organisoidusti vastustajan päätyplankista asti eikä vastustaja pääse kääntämään nopeasti. En ole oikein ymmärtänyt muissa yhteyksissä termiä keskialueen voittaminen, koska sen selkeä voittaminen on tasapainoisessa 5 vs 5 pelissä käytännössä mahdotonta ja se on mielestäni koko trapin pointti.
Eli oma näkökulma on että keskialueen voittaminen on aina seurausta siitä kuuluisasta pelin virtauksesta. Mitä laadukkaammin hyökkäät, sen paremmin puolustat ja päin vastoin. Keskialueen voittaminen on siis enemmänkin sellainen sivutuote edeltävästä hyvästä pelaamisesta, ei niinkään joku peliä määrittelevä itseisarvo.
Varsin hyviä huomioita ja ajatuksia pelin viisikkotyön pohjaan. Tässä myös samalla palstaveli
@Marcus Juslin ille mun näkemyksiä pelistä ja taktiikoista joihin pelitavat kehittyy, tai ovat jo kehittyneet.
Keskialue on nykypelissä nimenomaan se alue, joka pitää kiekollisena voittaa, jotta luo voittavaa hyökkäyspeliä. Samalla myös trappi on puolustuksellisesti vähän menneen kauden lumia, kun liikkuvaa kiekollisesti toimivaa viisikkoa tuolla ei pysäytä mitenkään. Liikkuva kiekoton peli tuottaa sen minkä trappi ennen muinoin.
Se, että tuijottelee laukausten määriin ei kerro mitään niiden laadusta tai kuinka ne on onnistuttu luomaan. Aika hyökkäysalueella sitten kertoo jotakin siitä kuka hallitsee keskialuetta ja pystyy sillä edulla operoimaan hyökkäysalueella enemmän. Tämä kertoo osan, vaan ei kaikkea. Jos osaa todella hyvin tai on vastustajaan nähden ylivertainen keskialueelta luomaan, ei tietenkään vietä pitkään hyökkäysalueella, kun reppu soi tasaisesti kykyyn hyödyntää luotu.
Oikeastaan mulle tuli mieleen tuosta Marcus Juslinin tokaisusta, että juuri tasan noinhan valmentaja Veltsu Virtanen analysoi, että keskialue ylitetään heittämällä sitä suuremmin pelaamatta, mihin sitten kehittää tai yrittää kehittää JYPin pystysuunnan kiekkoa, jotta se vastaisi ajan pelitapa vaadetta. En tiedä tuliko ylhäältä tai joukkueesta muutosvastarintaa, mutta koskaan se ei toivotusti toiminut. Minulle tuosta tuli mieleen perinteinen venäläinen tyyli, jossa keskialueella on hauki tai oikeastaan jakaja, jonka avulla tarvittava vauhtiylivoima saadaan yhdellä siirrolla aikaiseksi. Paha vaan, kun JYP materiaali muihin jengeihin ei ollut ihan yhtä vakuuttava, kuin silloisella venäjällä suhteessa muihin sen vastustajiin.
Kun puhut keskialueen voittamisen mahdottomuudesta 5 vs 5 pelissä, kyllä se viisikolla on mahdollista ja pitää kyetä voittamaan. Tavallaan se ei katsojalle kovin selkeästi ole havaittavissa, mutta kun sen viisikkona oikein toteuttaa sillä määrittää pelin virtauksen, siis kaikkinaisen taktisesti viisaan jatkumojen luomisen, missä vaiheessa laskea tempoa, mihin paikkaan lisätä, kuinka sekoittaa vastaanottava viisikko kiekottoman liikkeellä asemaan, jossa se ei enää omiin organisoidusti millään ehdi jne.
Tietenkin, minun löpinäni myös varmaan harhauttaa katsomaan liikaa tuota pientä länttiä, kun oikeasti tarkoitan sitä, että keskialueen peli syntyy riistosta ja jatkumosta vaikka keskialueella fyysisesti ei vielä edes olla, josko tämä hiukka selventää. Silti juuri tuo läntti on se, missä laadukas hyökkääminen syntyy, jos on syntyäkseen.