Tämä omien junnujen kasvattaminen lienee ihan siellä strategian ytimessä. Tuntuisi viime kausien tapahtumien ja lausuntojen perusteella oudolta, jos nyt ei kuitenkaan peliaikaa nuorille Liigasta anneta alkukaudella.
Hankalaksi tuon kasvupolun tekee myös liian isoksi revennyt tasoero Liigan ja Mestiksen välillä. En tiedä, onko koko kausi Mestiksessä niin kehittävää lopulta ja siksi mielelläni näkisin alkukaudesta, mihin nuorilla riittää.
Tämä on se ikuinen paradoksi, miten tätä kannattaa tehdä. Jos halutaan menestyä, ei voida laskea nuorten kehittymisen varaan, mutta pitkässä juoksussa nuorten polku joukkueeseen pitää olla kunnossa. Pääsääntöisesti nuorten ajaminen sisään JYPissä on onnistunut parhaiten silloin kun olemme möyrineet pohjamudissa sarjataulukossa. Peliaikaa voi nuorille antaa tässä alkukaudesta, mutta ei voida odotella loputtomasti, että kyllä se sieltä varmaan nousee.
Meillä on viime kaudelta hienot esimerkit Lassilasta ja Pulkkisesta, jotka onnistuivat lyömään läpi liigatasolle. Toisaalta meillä on myös viime vuosilta runsaasti esimerkkejä, joissa se liigatasolle vakiopelaajaksi hyppääminen on vähän vaikeampaa. Mikko Perttu on yksi mielenkiintoisimmista tapauksista, joka on takonut jopa pysäyttämättömän kovaa jälkeä niin junnuissa kuin Mestiksessäkin, mutta liiga-taso näyttää silti ottavan aikansa ja on valtavan työn takana. Monessa suhteessa viime kaudella "liiga-tason" merkkejä oli näkyvissä, mutta toisaalta heikkousiakin on vielä liikaa siihen, että voisi sanoa liigapeluriksi. Sitten on Siikasen kaltainen, selvästi potentiaalinen ukko, joka ei vaan tunnu pysyvän kasassa ja hupskeikkaa, sitten se paras kehittymisikkuna onkin kohta jo ohi. Tai Malisen kaltainen suurlupaus, jolla ei riitä motivaatio. Tai NHL-varauksen omaava Tohila, joka on KAUKANA liigatasosta viime kauden perusteella. Toivon todella, että Tohilalla olisi nyt elämänsä kehityskesä menossa, mutta viime kauden jälkeen ei odotukset ole korkealla tällä hetkellä. Toivottavasti Tohila saa minut näyttämään typerykseltä kommentteineni!
Liigan ja Mestiksen ero on tosiaan kasvanut liian isoksi, kuten Pertun kohdalla on näkynyt. Eikä tuo aina kovin helppoa ole myöskään U20:stä nousta edes Mestikseen, saati Liigaan. Mutta onko kausi mestiksessä hyödyllinen? Riippunee paljon minkätyyppinen pelaaja kyseessä. Jokaisen polkua pitäisi tutkia tarkasti, ja jokaisen polku voi olla vähän erilainen. Yleisesti ottaen on helppo ajatella, että jos olet kiekollinen pakki tai kärkiketjujen peluri, joka tarvii paljon peliaikaa kehittyäkseen, niin mestis voi olla se parempi paikka kehittyä. Jos olet peruspakki tai alakenttien puurtaja, rajoittuneella kiekollisella osaamisella, voi olla parempi grindata ja opetella liigavauhtia ja vaatimustasoa vähemmilläkin minuuteilla.
J-P Hytönen kävi aikanaan pelaamassa yhden täyden kauden Mestistä, sen jälkeen tuli Liigaan ja aloitti grindaamisen pohjalta, neloskentän sentterinä ja teki 8 pistettä ensimmäisen täyden kauden aikana. Kuusi vuotta myöhemmin, C-kirjan rinnassa paukutti yli 50 pisteen kauden. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin, muutamien ulkomaan reissujen jälkeen, ja vielä paukutti yli 30 pisteen kauden JYPissä uransa päätteeksi.
Jarkko Immonen taas ei pelannut juuri lainkaan U20-Liigaa, oli tehokas I-divisioonassa/Mestiksessä, sitten oli neloskentän ratsu Ässissä (0+2=2 vaikka yli 40 pelattua matsia), mutta JYPiin siirtyessä homma napsahti heti kohdalleen ja loppu on historiaa, MM-kultaa myöden. Mahdollisuuksia pitää antaa, se on selvää, mutta ne polut liigapelaajaksi ovat silti erilaisia. Esimerkiksi ensi kauden Jukureissa on mielenkiintoista nähdä, miten Mestiksessä huipputehoja iskenyt Ludwig Persson vertautuu pidempään liigavauhtia harjoitelleeseen, mutta ilman varsinaista läpilyöntiä pelanneeseen Santeri Koskelaan. Toki Perssonilla varmaan potentiaalia on huomattavasti enemmän, mutta mikä on se tämän kauden taso kummallakin? Koskelalla ympäristö vaihtuu, mutta liigan vaade on tuttu. Persson tuntee Tuomaisen pelitavan, mutta liigavauhti on vielä kokematta.
Me tarvitaan nuoria, mutta me tarvitaan ennen kaikkea
kilpailukykyisiä nuoria. Toivottavasti organisaatiossa on joku sellainen henkilö, joka
osaa jokaiselle potentiaaliselle nuorelle laatia sopivan kehityspolun ja pohtia parhaat pelipaikat yhdessä pelaajan, agentin, valmentajien ja perheen kanssa. Urheilujohtajan tehtäviin se saattaisi yleisesti kuulua...mutta kunhan joku hoitaa!
