Minä kävin Auschwitzissa ja Auschwitz-Birkenaussa vuonna 1998 ja se käynti jätti kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Miettikää, ystävät rakkaat, hetkinen sitä tuskan ja kärsimyksen määrää, ja katsotaan sitten vasta, tarvitseeko niillä asioilla pilailla. Lääketieteen kokeet jo mainittiinkin. Erilaisia kestorajoja testattiin, mm. joku pakastettiin elävältä, jotta saataisiin selville, miten kauan ihminen kestää kylmää. Raskauden ajan tutkimus kehittyi huimasti, sillä eri raskausvaiheessa olevia juutalaisäitejä tapettiin, jotta saataisiin tutkittua kehitystä.
Ja jotta ei puhuttaisi vain rotukysymyksistä, mainittakoon, että natsi-Saksan ohjelmistoon liittyi myös omien kansalaisten puhdistus. Vastustajat pääsivät leirille ilman muuta, mutta joukossa olivat myös erilaiset kehityshäiriöiset. Uljaassa Saksan valtakunnassa ei moista sallittu, vaikka kukaan meistä ei niihin asiohin itse syyllinen olekaan.
Varmaan on niin, että holokaustia on hyödynnetty politiikassa, en epäile sitä ollenkaan, mutta silti se on kyllä tietyllä lailla pyhä lehmä. Siis asia, johon ei kovin paljon tarvitsisi ironian mestareiden puuttua. Enkä tarkoita sitä, että nykyisen Saksan kansan ja koko maailman tarvitsisi päivästä päivään katsella elämää alaviistoon ja tuntea kollektiivista syyllisyyden tuntoa, onhan tapahtumista jo todella se 60 vuotta aikaa. Elämä jatkuu, mutta yksi näkökulma tähän herkkänahkaisuuteen saattaa olla toive siitä, että moinen ei uusiutuisi. Olisiko käynyt niin? Jostain on muuten kuulunut, että Saksassa olisi koko lailla nousussa uusnatsismi. Uskotteko, että se voi tuntua juutalaisista vähän pahalta? Leireiltä palanneita ja sukunsa menettäneitä on vielä kuitenkin elossa.