Mutta jos siis noita pidetään ihan ok-teksteinä, joilla ei ole mitään tekemistä minkään ikävän tai ikäväksi tulkittavissa olevan tai minkään kanssa niin olisiko ne ollut siis ihan ok kirjoittaa nytkin? Hallintovaliokunnan puheenjohtajana ja Suomen leveäharteisen veroamaksavan vihattoman kansan rukiisena edustajana? Vaikkapa päivä Oslon tapahtumien jälkeen voisi leikkisästi kuvata demareita matelijoiksi ja eliittejä legitiimin vihan kohteiksi? Ja jos ei olisi ollut ok niin miksi ihmeessä, kun kerran asioilla ei ole toistensa kanssa hitustakaan tekemistä?
Mitä tarkoitat "ihan ok-tekstillä"? Tarkoitatko tuolla sitä, että tekstissä ei ole millään mittarilla katsottuna mitään moitteen sijaa? Jos tarkoitat, vastaan etteivät Halla-ahon tekstit ole "ihan ok-tekstejä". Mielestäni hän on paikoitellen käyttänyt joitakin ilmaisuja, joita en pidä fiksuina tai joita pidän liioiteltuina. Hän on varmaankin käyttänyt niitä pointtiaan alleviivatakseen, turhautuneena, vitutuspäissään, provosointimielessä tai ihan vain ajattelemattomuuttaan. On kuitenkin käyttänyt. Esimerkiksi tuo demarijuttu ei mielestäni olisi häneltä nyt fiksu kirjoitus jo pelkästään sen takia, että hänellä on demareita työkavereina.
Tuon tekstien julkaisemisen ajoituksen osalta hieman ihmettelen ajatuksenjuoksuasi. Eihän noilla teksteillä tarvitse ollakaan yhtään mitään tekemistä yhtään minkään ikävän kanssa, mutta ajoitushan on nimenomaan asia, jonka kanssa on siitä huolimatta oltava tarkkana. Väärä ajoitus voi pilata paljon, koska ihmiset ovat erilaisia ja aina on niitä, jotka pyrkivät hyödyntämään tilaisuuden, jos on sauma tulkita asioita tarkoitushakuisesti. Paljon voimakkaita tunteita herättävät persoonat ovat erityisen alttiita moiselle. Ajatustensa takana voi seisoa milloin tahansa, mutta aina noiden ajatusten julkaiseminen ei ole fiksua. Joskus asiat saattavat näyttäytyä ulospäin ikävässä valossa, vaikkeivät asiat oikeasti ikäviä olisikaan. Siksi kannattaa mielestäni miettiä myös imagopuolta. Hienotunteisuus on uskoakseni suurten kriisien keskellä paikallaan, joten siksi en tässä Norjankaan tapauksessa lähtisi repostelemaan asioita isommalti mihinkään suuntaan. Demarileirissä imagopuolta ei selvästikään mietitty loppuun asti, vaan Jungner päätti tulla kehiin isolla vaihteella heti Norjan tragedian jälkimainingeissa. Väärä valinta, sanoisin.