Jos pitää 90-luvun alkupuolen ja sitä vanhempaa ilmapiiriä rasistisena, niin huolesi lienee aiheellinen. Itselleni se tarkoittaa, että pahin mokutuskiima ja yksisilmäinen suhtautuminen mamuiluun väistämättömänä ihanuutena alkaa onneksi menemään julkisesta ilmapiiristä pois muodista. Siitä suurin kiitos Jussi Halla-ahon kärsivälliselle ja päättäväiselle omistautumiselle asemaan, jota hän ei halunnut, mutta joka hänelle nyt vain lankesi. Hieno mies :)
Pitemmällä tähtäimellä kansallismielisyys on Halla-aholllekin tärkeämpää kuin maahanmuuttokriittisyys. Kumpuaahan jälkimmäinen ensimmäisestä ainakin hänen ja monen muun kohdalla.
En ymmärrä tätä väitettä
yksisilmäisestä suhtautumisesta mamauiluun väistämättömänä ihananuutena. Mielestäni tämän tyyppisiä ihmisiä on yhtä vähän kuin teitä maahanmuuttokriitikoita, suurinosa ihmisistä suhtautuu maahanmuuttoon aivan jonain muuna kuin
yksisilmäisenä ihanuutena tai pahana. Heistä maahanmuuttajan raiskaus on paha asia, mutta toisaalta käyvät mielellään syömässä turkkilaisten tekemää kebabia. Asiaan ei sisälly ihanuutta tai demonisointia, se on yksi asia muiden joukossa.
Maailma kehittyy ja maapallosta on tullut pieni paikka, jossa ihmiset liikkuvat nopeasti paikasta toiseen. Tämä kehitys on nopeaa ja on ymmärrettävää, että lainsäädäntö raahaa tällöin jonkin verran perässä. Ja tämä globalisaatio saattaa jopa johtaa sellaiseen tilanteeseen, että meidän täytyy jonain päivänä liittyä EU:n liittovaltioon, jos haluamme säilyttää nykyisen elintason. Tällöin pitää päättää, että onko järkevää luovuttaa päätöksenteko Brysseliin vai pudotetaanko elintasoa ja pidetään ohjat omissa käsissä.