Kyllä, tuota tarkoitin. Olen periaatteessa samaa mieltä siitä että keskinäinen syyttely on perseestä ja että yhden tahon (tässä tapauksessa Halla-ahon) harjoittama paikoin kyseenalainen retoriikka ei sinänsä anna oikeutta muille vastata samalla mitalla.
Tästä olemme siis samaa mieltä.
Toisaalta, on järjetöntä odottaa että ihmiset kääntävät vain loputtomasti toista poskea ja pyrkivät olemaan rakentavia huolimatta siitä että vastapuolen asenne on kaikkea muuta kuin rakentava. Kuten Timo Soinikin jokin aika sitten totesi, voimalle ilmestyy aina vastavoima, kyllä tässä maassa osaavat muutkin provosoida kuin Jussi Halla-aho. Kun pelin henki on kerran tämä, niin pelataan sitten, saattavat jotkut tälläkin hetkellä ajatella.
Ymmärrän sen, että posket tulevat aikaa myöten kipeiksi ja halu pelata "sitä peliä, jota tuomarit antavat pelata" kasvaa ylivoimaiseksi. Se halu vie meidät kaikki joskus mukanaan, jopa niin että siitä tulee normaalia käytöstä. Kokeillaan mikä menee läpi, säännöistä ja pelin tulevaisuudesta viis.
Minusta avain tähän on se, että ei mietitä vastapuolen asennetta. Ainoastaan omaa. Ei haeta oikeutusta omille rikkomuksille toisen rikkomuksista.
Provosoida tässäkin maassa on tosiaan osattu jo kauan ennen Halla-ahoa. Ja voidaan perustellusti miettiä, että mistä se Halla-aho on tullut? Onko hänen ajatusmaailmansa syntynyt voimaksi vai vastavoimaksi? Minä en osaa sanoa, olen vain sitä mieltä, että keskustelua jossain määrin aina tukahdutetaan. Emmekö me osaa keskustella asiallisesti?
Halla-aho ilmoitti pian joukkomurhan jälkeen jatkavansa entisillä linjoillaan ja että "monikulttuurisuus on edelleen hanurista". Sopii kysyä kenenköhän tässä pitäisi olla rakentava?
Kaikkien pitäisi aina olla rakentavia. Eikä tällaisen tragedian oikein voi odottaa muuttavan kenenkään mielipiteitä suoraan. Se mitä voidaan odottaa on, että jokainen avaa enemmän korviaan keskustelulle.
Olen näistä asioista täysin samaa mieltä. Oliko nimimerkki 1936 joka vähän aikaa sitten nimesi suomalaisen maahanmuuttokeskustelun suurimmaksi ongelmaksi asenteellisuuden ja jatkuvan väärän informaation joista ensin mainittu on nähdäkseni suurempi ongelma. Pelkästään se että osapuolilla on täysin eriävät käsitykset faktoista kuvastaa hyvin sitä kuinka irrationaalisella tasolla keskustelussa pahimmillaan liikutaan ja kuinka suuria intohimoja koko maahanmuuttokysymys herättää.
Avoimuudesta ja suoruudesta puhuttaessa kaipaisin itse kahta asiaa: maahanmuuttokriittiset piirit saisivat puolestani lopettaa rasismista kiertelyn ja myöntää ihan avoimesti että rasismia todella on joidenkin näkemysten taustalla. Vastaavasti "suvaitsevaisten" tulisi luopua "vain raukka on rasisti"-tyyppisistä dogmeista ja siitä perusajatuksesta että rasismi olisi yksiselitteisesti väärin. Näin ei kuitenkaan ole, rasismi on aivan inhimillinen perustunne, josta kukaan ihminen ei ole täysin vapaa. Kaipaisin siis enemmän asioiden myöntämistä kuin jatkuvaa kieltoa ja kiertelyä ja täysin älyvapaata syytösten heittelyä.
Olen samaa mieltä myös siitä että puolestani maahanmuuttoa voidaan aivan hyvin vaikka vähentää jos siihen todella löydetään lujat objektiiviset perusteet. Mutta jos päätöksen pohjalla ovat esim. irrationaaliset käsitykset islaminuskosta ja muslimeista, olisi kyseessä päätös jota minun olisi mahdoton hyväksyä.
Tässä olet erityisen oikeassa, omien ajatusten ja intressien esittäminen jonain suurempana ja jalompana on yksi keskustelua vahvasti vaikeuttava tekijä. Hyvä alku olisi se, että myönnetään tosiasiat puolin ja toisin. Itsekkäät syyt, pelot, tietämättömyys ja todellisuuden peittely.
Tuntuu vaan siltä, että kyse on aina perinteisestä neuvottelutaktiikasta, jossa tullaan poskettomien väitteiden kanssa neuvotteluun ja toivotaan saavutettavan paljon pienempi kompromissi. Ja että on toisen asia etsiä ja oikoa todellisuus väitteiden takaa. "Teknisesti totta"-tekniikka, on kavalinta omien intressien ajamista jota vastaani on tullut. Siinä etsitään jokin tilasto tai olosuhde, jonka yhteydessä väite pitää paikkansa. Ja tästä sitten johdetaan näkemys, että väite olisi aina totta. Hyvin yleinen palkkaneuvotteluissa.