Näen ymmärtääkseni ihan perinteisesti, että kaikilla ihmisillä on tietty sisäsyntyinen arvo, joka johtuu pelkästään heidän ihmisyydestään, ei heidän mielipiteistään tai toiminnastaan tai olemuksestaan.
Boldaus jättää taas semmoisen pienen kysymyksen tyngän auki. Eikös tässä kohtaa kuulu sanoa, että jos olisin luvannut pidätellä hengitystäni, olisin jo kovin sininen?
Koska tämä arvo on kaikilla ihmisillä, johdetaan tästä mm. universaalit ihmisoikeudet. Ellei näe mitään sisäsyntyistä arvoa, joka olisi riippumaton olemuksesta, mielipiteistä ja teoista, on hyvin vaikea perustella esimerkiksi universaaleja, kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia. Mitä kohtaa tästä et ymmärrä?
Kuten totesin, ymmärrän kyllä, että johdat ihmisoikeudet ihmisarvosta. Toisin päinhän se on hieman hankalaa... Mutta nyt tuotkin esille, että jos ei näe
mitään ihmisarvoa. En edelleenkään tiedä, kuka on kiistänyt
minkäänlaisen ihmisarvon olemassaolon? Mutta jos kiistää esim. kristillisen etiikan mukaisen ihmisarvon, ei se tarkoita samaa kuin kiistäisi
kaikenlaisen ihmisarvon (eli tässä tapauksessa ihmisoikeudet). Mutta jos emme termillä "ihmisarvo" kykene antamaan mitään
lisäarvoa (esim. määrittelemällä tätä käsitettä jotenkin) olemme välittömästi linjalla, jossa tehdään perusteettomia johtopäätöksiä. En muista tarkalleen Halla-ahon kirjoitusta, vaikka sen luinkin, mutta mielestäni on aika puusilmäistä tehdä siitä sellaisia tulkintoja kuin moni tuntuu tekevän. Se on vain yksinkertaisesti typerää, oli henkilöstä mitä mieltä tahansa.
Niin, en edelläänkään tarkalleen tajua missä ongelmasi on.
Ongelmani on se, että aluksi käytännössä toit esille, että "ihmisarvo" käsitteen minkäänlainen kyseenalaistaminen on ihmisoikeuksien kiistämistä. Tämän jälkeen se muuttuikin "voisi tarkoittaa..." Ja sitten taas "tietty arvo..." En tiedä, teetkö sitä tahaltesi, mutta tämä ei ole ihan ensimmäinen kerta kun toimit vastaavalla tavalla. Syitä voin vain arvailla.
No, defenitioi sinä sitten tuo käsite.
Pyydät nyt ilmeisesti minua määrittelemään käsitteen? Oleellista olisi ymmärtää, että kyseessä on ismi, ideologia. Se, että käsite liitetään konkreettiseen
toimintaan on juuri humanistien aikaansaamaa hämmenystä. Jos ihmiset edes ymmärtäisivät, että henkilö voi olla rasisti syyllistymättä syrjintään, ja ihminen voi syrjiä olematta rasisti. Syrjimisellä
voi olla rasistinen motiivi, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Ennakkoluulo ei ole sama asia kuin rasistisen ideologian omaaminen. Tämän takia onkin perusteltua nähdä rasismi ajattelutapana, jonka mukaan ihmisiä voidaan asettaa eri tavoin hierarkkiaan heidän (uskottujen) rodullisten, geneettisten ominaisuuksien perusteella. Homma menee välittömästi reisille, kun tähän soppaan liitetään kulttuuritekijät, koska silloin puhutaan jo eri asioista. Kaikki "piilorasismi", "rakenteellinen rasismi", "kulttuurinen rasismi" on humanistien kehittämiä pseudotermejä, joilla vain hämmennetään aivan turhaan. Oleellista olisi pyrkiä tunnistamaan ne todelliset syyt, minkä takia ihmiset ovat ennakkoluuloisia tai syrjivät.
Luulen niiden olevan todellisuudessa aivan muita kuin puhtaan rasistisia. Vain ne syyt tunnistamalla, voimme asiaan vaikuttaa. Mutta sen selvittäminen vaatisi sitten empiiristä tutkimusta, eikä pelkkää humanistista käsienheilutelua.
Jokaisella on oma käsitys siitä, mitä se rasismi oikein on. Se, että onko jonkun käsitys oikea vai väärä riippuu kontekstista...
Ei nyt millään pahalla, mutta et nyt näyttänyt ymmärtävän lainkaan, mitä tarkoitin. Oleellista ei ole se, mikä määritelmä on "oikea" tai "väärä". Oleellista on se, että määritelmä on koko aika sama. Tämä on ehdoton edellytys analyyttiselle, loogiselle keskustelulle. Vasta kun pääsemme edes jonkinlaiseen konsensukseen semantiikasta, voimme edetä keskustelussa. Jos kaikki puhuvat samoilla termeillä eri asioista, kukaan ei ymmärrä toisiaan ja keskustelu muuttuu varjonyrkkeilyksi. Sellainen on lähinnä turhauttavaa, eikä edistä yhtään mitään.