Mikäli olen edellisten nimimerkkien viestinnän ymmärtänyt oikein, niin nimimerkki 1936 on sitä mieltä että, että Suomen täytyy pitää kiinni kansainvälisistä sopimuksista oleskelulupien, pakolaisuuden ja maahanmuuton osalta. Toisaalta sama nimimerkki on myös sitä mieltä, että tarpeen tullen niillä sopimuksilla voi pyyhkiä persettä. Mutta mikä on tämä raja, milloin sopimukset eivät enää päde, sitä hän ei kuitenkaan osaa sanoa, vaikka selkeästi tällainen raja ilmeisesti on olemassa?
Edelleen minä kyseenalaistan sen, että mitä sitten vaikka Suomi jonain päivänä toteaisi että vaikkapa seuraavaan viiteen vuoteen emme ota yhtään pakolaista vastaan. Mitä sitten tapahtuisi? Syttyisikö sota? Asetettaisiko Suomi kauppasaartoon? Evättäisikö suomalaisilta vastaavasti pääsy Somaliaan, Irakiin, Syyriaan ym? Erotettaisiko Suomi EU:sta? Vai voisiko olla niin, että muualla maailmassa todettaisiin vain, että voi voi ja jatkettaisiin eteenpäin ja ehkä jopa seurattaisiin Suomen esimerkkiä.
Sopimuksista kiinni pitäminen vain sen takia että näin on joskus sovittu, ei pitemmän päälle ole kestävä ratkaisu. Asiat, tilanteet ja olosuhteet muuttuvat, ja sopimuksia pitää voida muuttaa, kun huomataan että sopimus ei enää ole toiselle osapuolelle ollenkaan järkevä. Lisäksi jos joku vetoaa vain siihen, että Suomen täytyisi esim. ottaa joka vuosi vastaan vähintään 5 000 pakolaista koska näin on joskus sovittu ja siihen täytyy siksi tyytyä, niin peruste on todella ontuva. Silloinhan hänen täytyisi olla samaa mieltä, vaikka sopimuksessa lukisi pakolaisten määrän kohdalla vain 50.