Naiivia on myös uskoa, että media jahtaisi tasapuolisesti kaikkia vallan vahtikoirina kuten kai ylevä journalistinen periaate kuuluisi. Maalitaulut valikoituvat sen sijaan toimittajien puoluekannan mukaan, tämä lienee selvää. Yksityisen median kohdalla tämä on periaatteessa ok, mutta ei Ylen. Vaikka tuskin kukaan Ylen puolueettomuuteen ennenkään on uskonut.
Halla-aho ja Hirvisaari ovat ihmeellisiä kitisiöitä ja kukkahattutätejä, jotka vinkuu kun vähän annetaan takaisin. Jokainen toimittaja tajusi, ettei Halla-aho halunnut Kreikkaan sotilasjunttaa, luki Facebook päivítyksessä mitä tahansa. Heistä oli vaan mukava kiusata draamakuningatarta, show oli valmis. Ja heidän kannattajansa ovat kertomassa, mm. että vasurinaisten ainoa hyöty on heidän pantavuus. Onko naisen asema persujen maailmassa sittenkään sen parempi kuin naisen asema Somaliassa??
Erikoista, että räväköillä puheilla eduskuntaan menneet miehet ovat kovimpia kitisemään. "Mä en puhu enää yhdenkään toimittajan kanssa..." Who cares?? Toimittajat saavat juttunsa ilman Hirvisaaren lausuntoja, tosin Hirvisaari menettää tällöin mahdollisuutensa kertoa oman mielipiteensä. Tai saa hän blogissaan kertoa kannattajilleen miten toimittajat kiusaavat häntä.
Nämä kaksi herraa ovat poliitikan pahimman luokan rottia, suu käy, mutta kun puhelin soi, jätetään vastaamatta. Otetaan esimerkiksi Väyrynen, Kanerva ja Lipponen, jokainen on antanut räväköitä lausuntoja tai ovat muuten olleet median tikun nokassa, mutta ovat myös aina vastanneet siihen puhelimeen. "Minähän puhun vaikka Kiinan keisarin kanssa, jos haluan..."