Ehkä kuitenkin junttimaisinta on tatuoida päähänsä jotain, toisaalta hyvä keino merkata itsensä idiootiksi, mitä tällaiset päätatuoidut poikkeuksetta ovat.
Täällä myöskin toinen juntti joka ei juo kahvia. Toki kyllä varmasti itsekin ihmettelisin jos kahvia joisin, että miksei joku toinen juo. Mutta kun sitä ei juo niin se on niin helppo perustella. Tai helppo ja helppo, oma syyni on että se maistuu pahalta ja miksipä tuon sitten aloittaisi kun ei siitä hyötyäkään oikein ole. Varmasti jokainen ihminen jonka kanssa on vähänkin pidempään ollut tekemisissä, on kysynyt tätä. Olen toisaalta vasta parikymppinen, mutta miksi sitä koskaan edes aloittaisi?Sama kahvin kanssa. Oikeasti. Olen monessa työpaikassa nuorempana joutunut perustelemaan miksi en juo kahvia. Junttimaista kun kaikkien pitäis juoda kahvia.
...
Kalliossahan on vaikka minkälaista viheltäjää. 2-3 viikkoa sitten mulla oli sattuneesta syystä (kuvattiin semmosta viteota) hieman erikoinen asuste ylläni ja olin vähän, että mitähän jengi kelaa. No, ei ne ees huomannu. Hieman jopa vitutti kun ei kukaan katellu perään.
Kallio (Helsinki), asuinsijani, on muuten äärimmäisen juntti paikka. And I like it.
Mukava kuulla että viihdyt täällä. Mä en tässä valtiossa voisi asua missään muualla. Toi junttius on ehkä sitä, että ei täältä minnekään lähdetä, ollaan vaan, kuulemma joku käynyt joskus Rautatientorilla, ja kylähullutkin on omasta takaa.
Ilman Kalliota Helsinki olisi vain yksi suomalainen kaupunki muiden joukossa, Kalliollinen Helsinki on oikea city verrattuna vaikka Tampereeseen. (Tai vaikka jotain Espoota ei oikeastaan pitäisi edes laskea kaupungiksi)
Vitut, sitä pitää mennä niin kauas kuin Pitkänsillan yli. Vassareita en ole äänestänyt tosin koskaan, vihreitä kerran.Höpöhöpö. Kaupunginosa, jossa vihreiden ja vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus on noin 50 prossaa, on kaikkea muuta kuin juntti. Suvaitsemattomuus on junttimaista, ja Kallio taitaa olla Suomen suvaitsevaisinta aluetta.
Kai sitä peruskalliolaisen pitää kuitenkin välillä käydä moikkaamassa vanhempia Iisalmessa tai Pieksämäellä.
Vitut, sitä pitää mennä niin kauas kuin Pitkänsillan yli. Vassareita en ole äänestänyt tosin koskaan, vihreitä kerran.
Joku haukkui juntiksi suomalaiset, jotka Tallinnan vanhassa kaupungissa puhuu tarjoilijoille suomea tilatessaan.
Mulle ihan sama puhutaankin siinä FIN vai ENG (tai jopa EST), mutta oli se nyt aika hölmön kuuloista viereisessä pöydässä, kun selkeästi tilaajat ja tarjoilija(t) puhuu suomea, mutta kuitenkin väännetään rallienglantia siinä. Huh.
Puhuin peruskalliolaisesta. Sinä et selvästikään sellainen ole, koska et ole kovin suvaitsevainen ja tiedostava. Ettet vaan söisi jopa lihaa?
Toki syön lihaa, jopa nautaa ja härkää. Ja valkoinenkin vielä - ja mies - hetero en sentään ole, en ihan pahan alku ja juuri ole.
No joo, Kallio sietää kaikenlaisia. Jopa minua. Kalliossa on se punaviherkupla; sitähän ei toki voi kiistää. Faktaahan se on.
Omasta puolesta voin sanoa että vajaa 10 vuotta sitten otin tavakseni puhua englantia Virossa. Suurin syy on kunnioitus naapurivaltion asiakaspalvelijoita kohtaan. Mielestäni ei ole mitään järjellistä syytä olettaa että virolainen puhuu suomea nykypäivänä. Kuten en oleta lappeenrantalaisten puhuvan venäjää, tai mainelaisten puhuvan ranskaa. Vaikka rajaseudulla naapurivaltion kielen osaaminen on yksilölle aina eduksi, en kuitenkaan pidä sitä oletuksena.
Mielipiteeseeni vaikuttanee se että olen hurri. Olen koko työelämäni ollut rafla-alalla, ja palvelen enemmän kuin mielelläni ruotsia puhuvia heidän äidinkielellään, mutta. Jos suomenruotsalainen asiakas, jota en ole aiemmin nähnyt, aloittaa keskustelun ruotsiksi, se on mielestäni äärimmäisen junttia. Jos tämä yhdistyy edes hieman ylimieliseen käytökseen, on melko varmaa etteivät nämä asiakkaat saa palvelua ruotsiksi koko iltana. Eri asia on toki hurrit jotka eivät valitettavasti puhu suomea, esimerkiksi ahvenanmaalaiset.
Eli se, että (suomea osaava) hurri puhuu oletuksena asiakaspalvelutilanteessa ruotsia on jätte juntti.
E: Ja ne hurrit, jotka ottavat itseensä sanasta hurri, ovat erityisen juntteja.
Omasta puolesta voin sanoa että vajaa 10 vuotta sitten otin tavakseni puhua englantia Virossa. Suurin syy on kunnioitus naapurivaltion asiakaspalvelijoita kohtaan. Mielestäni ei ole mitään järjellistä syytä olettaa että virolainen puhuu suomea nykypäivänä.
En mää muuten asiasta mitään tiedä tai ole kiinnostunut mutta oletko varmasti syönyt härkää? Kotimaista härkää ei ole olemassakaan ja muualtakin sitä tuodaan melkoisen vähän. Kobe taitaa olla yksi harvoista oikeista "häristä" mitä myydään.
En mä mitään kotimaisesta puhunut, härkää olen toki syönyt.
En mäkään, yritin vaan kirjottaa ettei se tee härästä härkää että niin lukee menuussa. Kun sitä härkää kasvatetaan kauhean vähän niin pääasiassa kyseessä on ihan normaalia nautaa, ei kuohittua sonnia.
Erittäin junttimaista ja täten itsekeskeistä keskustelupalstakulttuuria edustaa eri mieltä lainaajan kanssa olevan kirjoittajan asiayhteydestä erotettu lausahdus, joka löytyy lainaajan allekirjoituksesta oletettavasti pelkästään nolaamistarkoituksessa. Lainaukset yleensäkin oikeastaan siksi, että niistä ei useimmiten ole hupia kenellekään muulle kuin lainaajalle itselleen.
Onko näin? Minua ei ainakaan haittaa että eräs nimimerkki muistuttaa minua huumorintajuttomuudestaan. Oikeastaan se pidän siitä. Oma lainaus taas on suoraan minulle esitetty kysymys. Huumoria siitä on sattuneesta syystä onnistunut repimään lukuisat muutkin kirjoittajat.
No jos pelkkä hymyssä suin suoritettu vittuilu on jollekin keskustelupalstojen suola, niin minkä minä sille voin, muuten kuin että jätän lukematta.
Tarjoaisitko jonkun esimerkin jostain junttimaisesta ja asiayhteydestä irrotetusta lainauksesta että voisin katsoa loukkaannunko jonkun toisen tai itseni puolesta. Ei tämä nyt niin vakavaa touhua pitäisi olla.
Hauska yhteensattuma, että juuri sinä koit kalikan kolahtaneen.
Mistä päättelit että koin asian näin? Osallistuin ajatusten vaihtoon joka ymmärtääkseni on tämän palstan tarkoitus. Minusta omassa lainauksessa vittuilu on kohdistettu minuun joka taas mielestäni kertoo siitä että osaan nauraa itselleni.