Tuli tästä löyhästi mieleen. Meni aikanaan jo sovittu kesäduunipaikka alta viime hetkessä, edelliskesäinen kapakan jokapaikanhöylä ja kaikkien tuuraaja.
Katsoin sitten aineyhdistyksen taululta yliopistolla, että ohjelmistofirma hakee koodaria, soitin piruuttani, olisko jotain harjoittelua tarjolla, kun alan opintoja oli takana tasan vuosi ja ohjelmointitaidot ekojen kurssien basic - pascal tasoa.
Kaveri puhelimessa kysyi, voisinko tulla poikkeen saman tien, sanoin jo toki, mutta olen fillarilenkillä ja kävin vaan tsekkamassa tenttituloksia ohimennen.
Ei kuulemma haittaa. Menin, kohtuullisen hikisenä, pyöräilyshortseissa, ja TKT:n pelipaidassa varustettuna vyötärölaukulla, tosin vyötärölaukut olivat kovinta hottia silloin, v 1981.
Multa kysyttiin haastattelussa kolme kysymystä:
Ookko ennen tehnyt näitä hommia? - No vittu en, johan mää puhelimessa sanoin.
Onko sulla auto käytettävissä? - Ei.
Koska sää voit aloittaa? - Maanantaina.
Sitten puhuttiin liksasta ja perehdytyksestä yms. Olin firmassa kuusi vuotta, kunnes nykyisen Tieto Oyj:n edeltäjä osti sen pois kuleksimasta ja katsoin, onneksi, parhaaksi vaihtaa maisemaa. Tosin opiskelut jäivät kyllä myös siihen, vaan eipä tuosta yksityisellä puolella haittaakaan ole ollut.
Pitkään pidin piruuttani Fil. yo:ta käyntikortissa, nyt yli viisikymppisenä sekin vitsi on väljähtynyt.
t. hanu