Junttimaisinta mitä tiedät

  • 2 695 792
  • 13 824

julle-jr

Jäsen
Aamulenkille, päiväkodin kautta toimistolle, kauppaan, ruoanlaittoa, siivousta, ehkä hetkeksi leikkipuistoon ja sitten iltapala ja nukkumaan. Seuraavana päivänä työreissulle, paluu perjantai-iltana, viikonloppuna kaikkien viikon aikana hoitamatta jääneiden asioiden hoitoa ja leikkipuistossa olemista tai muuta vastaavaa, sunnuntaina luultavasti pitkä lenkki ja ehkä vähän aikaa mahdollista ihan vaan levätä.

Onko sillä niin iso merkitys missä on se asuinpaikka jossa nuo jutut tekee? On toki hyvä, että asuu meren tai järven välittömässä läheisyydessä, jotta pääsee heti halutessaan esim. uimaan leikkipuiston asemesta ja rantatielle lenkille. Helsingissä on melko kallista asua rannassa, ellei jotain Merihakoja tai muita kammottavuuksia oteta huomioon.

Jotkut keikat tai muut vastaavat ei innosta kun ne järjestetään aina joskus keskellä yötä ja viimeistään klo 22:00 uni tulee väkisin silmään.

Helsingin käyttökelpoisesta tapahtumatarjonnasta paras juttu on IFK:n kotipelit. Onhan siellä paljon muutakin tapahtumaa, mutta ei ne kiinnosta eikä vaan jaksa. Jos nyt vahingossa sattuu jollekin kuukauden päivälle tyhjää aikaa, silloin haluaa luultavasti olla sohvalla ja lukea.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Jo kotikaupunkini Tampereen keikkatarjonta on täyttä kuraa Hesaan verrattuna. Tänne on aika turha haaveilla sellaisia artisteja, joita Sidewaysissä ja Flow'ssa nähdään.

En ole musiikki-ihminen, niin en suoraan sanottuna tiedä mistä puhut. Palaan siis ensimmäiseen vastaukseeni pienellä lisällä: Hämeenlinnassa asuvien keikkakattavuus on paitsi Danny paikallisessa, myös käytännössä paikallisliikenteellä sinun Tampereesi ja Helsingin keikat. Mikäli hifistelee klassista, hipaisuetäisyydellä ovat kaikki maan laadukkaimmat orkesterit ja konserttitalot (Helsingin musiikkitalon, Lahden Sibeliustalon ja Tamperetalon tarjonta).

Mikäli musiikkitarjonta ohjaa elämää, silloin kai kannattaisi asemoitua Hämeenlinnan juna-aseman tienoille. Lahteen sitten toki kannattaisi kulkea jollain muulla.

Mikäli on intohimoinen jonkun liigajoukkueen fani, mutta ei voi asua joukkueen paikkakunnalla, kannattaa muuttaa Lahteen. Alle tunnin päässä sijaitsevat (Lahden lisäksi) Kouvola, Hämeenlinna ja Helsinki. Vähän toista tuntia matkustaa Mikkeliin, Tampereelle (4-5 runkosarjapeliä) ja Lappeenrantaan. Jyväskyläänkin pääsee nykyään helposti alle kahdessa tunnissa.

Jos vaan on laajasti joukkueurheilun ystävä, Tampere on suvereeni vaihtoehto. Tällä hetkellä ehdoton palloilupääkaupunki.

Luontoa löytyy kaikkialta, mutta uskallan nostaa arkiulkoilijan asuinpaikoissa esille asuinkaupunkini Lahden. Järviä riittää uimiseen, ympärilenkkeilyyn, purjehtimiseen ja pelkkään katseluun. Valitsee vaan kokoluokan ja fillaroi rantaan.

Oikeasti Helsinki haastetaan lähes millä tahansa mittarilla. Kuten @julle-jr toteaa, yhden ihmisen mahdollisuudet käyttää tarjontaa hyödykseen ovat hyvin rajalliset. Useimmat valitsevat juttunsa hyvin tiukasti.

Se, missä Helsinki hakkaa muut, on marginaaliryhmien sisällöt. Koska en käy homobaareissa enkä oopperassa (olen tämän ketjun kamaa siis) minulle Helsinki on silkkaa tappiota. Jokereiden ja Bluesin poistuttua paikallinen JYP-tarjontakin on jäänyt hyvin ohuenlaiseksi.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Ihmettely-ketjun porkkanakeskustelu. Erittäin junttia keskstelua.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Miksi ei haluaisi asua Helsingissä?

Itselläni eräs syy on se, että haluan asua omakotitalossa, jossa on pihaa vähintään se parituhatta neliötä eikä naapuri ihan seinässä kiinni. Helsingissä tähän kiinni päästäkseen pitäisi maksaa miljoonia.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mielestäni asumiskustannukset on tätäkin suurempi vika.
Mutta eikö kuitenkin hinta-laatu-suhteeltaan Helsinki ole ylivoimaisesti paras? Tietty jos ei itse hyödynnä niitä mahdollisuuksia ja elää kuin pellossa. Joku tietenkin tykkää siitä ja maksaa siitä tai siis ei maksa. Eikä tietenkään saakaan mitään tai siis saa sen että on poissa ihmisten ilmoilta eikä tapahdu paljoa mitään, mistä ne tykkää.

Ja muutenkin noi Neil Youngit on kerran kuussa tai jopa kerran vuodessa juttuja. Missä tapahtumissa te kävitte esimerkiksi eilen? Mä kävin ensin Satamahulinoissa kuuntelemassa Jukka Poikaa ja joku teinityttöjen suosikkikin siellä heilui kun vetelin sivummalla kaljaa ja sitten kävin Rööperi-festissä. Tom Sjöberg heitti rock'n rollia. Safkat ajattelin hakea Teurastamon torstaimarketista kun siellä päin usein pyörin, mutta satoi vettä. Rautatientorin Herkkujen Suomi -tapahtuman jätin viikonlopulle. Tänään ajattelin mennä katsomaan MIL-Espaa, mutta hainkin Alepasta kaljaa ja tulin himaan. Illalla on Roihuvuoren kyläjuhlat ja pari muutakin olis kalenterissa. SUOMEN (huom. ei Punkalaitumen eikä Mäntyharjun) kansallismuseon ilmaisperjantaihin en kännissä viitsi mennä.

Helsingissä ei tarvitse maksaa tapahtumista. Ei yksi satanen riitä noillekaan kuukaudessa per nuppi kun miettii asumiskustannuksia. Jo pelkästään metrostakin vois maksaa aika paljon. Ja miten jossain Mikkelin tai Kuopion torilla kun tiedät ettet ole valtakunnan paraatipaikalla? Kyllä se nyt kerraksi välttää, mutta tietty olis kivempi olla siellä Helsingissä.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Maallahan menee rahaa vaikka mihin. Eikö autostakin pidä bensojen lisäksi maksaa verot ja vakuutukset. Ja sen auton arvokin tippuu koko ajan ja huollot vielä päälle. Sitten ne kaikki ruohonleikkuri moottorisaha painepesuri ilmalämpöpumppu kylpyhuoneremontti terassin räystäs on vinksallaan -jutut. Täällä Helsingissä kaikki raha jää käteen. Työttömätkin käy Mäkkärissä joka päivä ja vetää kaljaa niin paljon kuin mahaan mahtuu. Ja nauttii kulttuurista ja viihteestä, ihmisistä ja meiningistä.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Pitkästä aikaa tai ehkä ensimmäistä kertaa @pettter vetäisi koko buffetin tyhkäksi mitä tulee mun paattini kiikuttamiseen. Mainiot viestit, kiitos niistä.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Se on sen "kivan tekemisen" kriteeristökin varmasti kovin yksilöllistä. Hesassa voi mennä katsomaan Morrisseytä, PJ Harveya tai Neil Youngia. Pikkukaupungeissa voi mennä katsomaan Tauskia tai Sannia. Jonkun mielestä varmasti Sannin tai Tauskin keikkakin on tosi kiva juttu.

Neil Young on esiintynyt urallaan (40 vuotta vai paljonko sitä on) vissiin 5 kertaa Helsingissä, kerran Turussa ja Seinäjoen esiintyminen peruuntui käsivamman takia. Eli ei se nyt ihan joka perjantai taida Helsingissäkään hengailla, pikemminkin luokkaa kerran viidessä vuodessa. Jolloin tämä porukka, johon itsekin kuulun, eli "Helsingissä on mukava käydä, mutta en (enää) halua asua siellä" saattaa tehdä sen 1-3 vuoden välein toistuvan vierailunsa maan pääkaupunkiin. jos Neil Young miellyttää. Silloin on melko sama, asuuko Pännäisissä, Kiteellä vai Nellimissä, sillä matkakin on osa hupia.

Totta kai Helsingissä on paras tarjonta monessa suhteessa ja eniten mahdollisuuksia. Lisäksi jos tykkää juuri tuollaisesta metropolin tunnelmasta ja kaupunkimaisesta ympäristöstä eniten, niin ilman muutahan suurin kaupunki on paras vaihtoehto.

Mutta nämä ovat makuasioita. Moni pikkukaupungin asukas saattaa tykätä esim. oman kaupunkinsa maisemista enemmän kuin Helsingin asfalttierämaasta, asumisväljyydestä & asumisen hinnasta, liikkumisen ja asioimisen helppoudesta ilman ruuhkia ja jonottamista, ihmisten ystävällisyydestä ja rentoudesta, luontoharrastusmahdollisuuksista (Helsingissäkin on, mutta kyllä sieltä on pitkä matka riekkoa metsästämään tai harjuksia kalastamaan), raikkaammasta ilmasta ja pienemmästä melu/valosaasteesta ym. Peruspalvelut tuppaa olemaan pienelläkin paikkakunnalla riittävät. Sitten tarvittaessa voi poimia rusinat pullasta, ja matkustaa Helsinkiin katsomaan nyt vaikka sitä Neil Youngia.

Helsingin vahvuus tuolla kulttuuri- & viihdepuolella tulee juurikin tasaisen tappavan päivittäisen ja viikottaisen tarjonnan kautta. Eli jos käy hyvin usein tuollaisissa riennoissa, niin sitten kyllä kannattaapi tukikohta sijoittaa Helsinkiin. Megatähtien stadionivierailujen vuoksi ei niinkään, sillä niitä on jokseenkin yhtä helppoa tulla katsomaan "maakunnasta". Samoin muihin isoihin kulttuuritapahtumiin voi olla lyhyempikin matka monesta pikkukaupungista kuin Helsingistä. Esim. parhaat Rock-festivaalit Suomessa järjestetään Turussa tai Seinäjoella, Jazzit Porissa, oopperajuhlat Savonlinnassa, Elokuvat Sodankylässä, kansanmusiikki Kaustisilla, kamarimusiikki Kuhmossa jne.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
...liikkumisen ja asioimisen helppoudesta ilman ruuhkia ja jonottamista
Ei kait täällä sen enempää tarvitse jonotella kun kauppojakin on paljon enemmän. Ne pistää ovet säppiin jos asiakkaita ei riitä ja jos niitä on liikaa niin avataan uusi myymälä, kuten joka puolella. Ja mä en muista että olisin ikinä ollut missään ruuhkassa. Muutenkin maalaiset autoilee. Mä meen metrolla maan alla.
ihmisten ystävällisyydestä ja rentoudesta
Eikö kaupungissa just ole rentoa. Maalla ne kyttäilee naapureita ja vaikka mitä. Jos kadullakin kävelet punkkarina niin varmasti tuijotetaan.
raikkaammasta ilmasta
Niin ehkä jonkun tutkimuslaitoksen mittarin mukaan, mutta kykeneekö ihminen huomaamaan eron. En mä ainakaan. Tietty mökillä haisee metsä ja ne muut jutut.
Peruspalvelut tuppaa olemaan pienelläkin paikkakunnalla riittävät.
Välttävä on varmaan parempi sana. Autolla kuitenkin joutuu menemään postiin tai pankkiin tai apteekkiin tai parturiin tai Mäkkäriin.

Mä kävelen usein Lidliin ja se on tolla suunnalla mulle viidenneksi lähin kauppa.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eikö kaupungissa just ole rentoa. Maalla ne kyttäilee naapureita ja vaikka mitä. Jos kadullakin kävelet punkkarina niin varmasti tuijotetaan.

Ei tuijota, koska kadulla ei todennäköisesti ole muita kulkijoita. No, ikkunaverhojen raosta saattaa kyllä joku tuijottaa.

Mutta kerrostalokyttääjiä - niitä kaupungissa kyllä riittää. Suurin osa Suomen kerrostalokyttääjien yhdistyksen jäsenistä asuu Helsingissä.

Tuntemattomien kohtaaminen on ystävällisempi ja rennompi tapahtuma pienellä paikkakunnalla kuin Helsingissä, pääsääntöisesti. Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa ollaan asiakaspalvelutilanteessa virallisia, ja muissa kohtaamistilanteissa välinpitämättömiä, torjuvia ja joskus vihamielisiäkin. Se on se kääntöpuoli siitä, että isossa kaupungissa on niin paljon porukkaa, että ketään ei kiinnosta jonkun satunnaisen kadunkulkijan elämä ja kohtalo. Pienellä paikkakunnalla kiinnostaa tungettelevaisuuteen saakka, ja siten ollaan myös ystävällisiä ja avuliaita.
 
Neil Young on esiintynyt urallaan (40 vuotta vai paljonko sitä on) vissiin 5 kertaa Helsingissä, kerran Turussa ja Seinäjoen esiintyminen peruuntui käsivamman takia. Eli ei se nyt ihan joka perjantai taida Helsingissäkään hengailla, pikemminkin luokkaa kerran viidessä vuodessa

Listasin tuossa pelkästään tämän kesän antia. Ensi vuonna on taas uudet nimet. Tampereella tuollaisia nähdään hyvin harvoin.
 
Viimeksi muokattu:

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuntemattomien kohtaaminen on ystävällisempi ja rennompi tapahtuma pienellä paikkakunnalla kuin Helsingissä, pääsääntöisesti. Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa ollaan asiakaspalvelutilanteessa virallisia, ja muissa kohtaamistilanteissa välinpitämättömiä, torjuvia ja joskus vihamielisiäkin. Se on se kääntöpuoli siitä, että isossa kaupungissa on niin paljon porukkaa, että ketään ei kiinnosta jonkun satunnaisen kadunkulkijan elämä ja kohtalo.
Joo toi on kyllä totta. Nainenkin on paljon helpompi iskeä pienellä paikkakunnalla. Tietty noi jotkut jutut on tottumiskysymyksiä eikä silleen suoranaisesti hyviä tai huonoja. Tulee vaivaantunut olo jos vaikka bussikuski tervehtii. Ei kait sen tehtäviin kuulu kuin ajaa sitä ja kuljettaa matkustajia. Kertois jonkun kivan tarinan niin mielelläni kuuntelisin, mutta muodon vuoksi ei viitsis moikkailla.

Tai no mihinkään vihamielisyyteen en niinkään usko. Ja toi joidenkin torjuminen perustuu järkeen. Enokin tuli joskus 10-15v sitten Helsinkiin ja lähes paniikkiin meni kun ensimmäinen tupakankyselijä tuli vastaan. Hyvä ettei koko askia antanut tai hitto kartonkia käynyt sille ostamassa. Myöhemmin sitten ihmetteli ja valitteli sitä juttua.
 
Viimeksi muokattu:

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ei todellakaan järjestetä, vaan Helsingissä

Mitäs Helsingissä sitten on, Tuska ja Flow?

Unohdin muuten Ilosaarirockin Joensuussa. Seinäjoki, Joensuu ja Turku siis mitalikolmikko, sitten helsinkiläiset. No joo, totta puhuen en tiedä mikä noista paras on kun en ole kaikissa käynyt, mutta erilaisia mielipiteitä varmaan asiasta on asiantuntevammissakin piireissä.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Enokin tuli joskus 10-15v sitten Helsinkiin ja lähes paniikkiin meni kun ensimmäinen tupakankyselijä tuli vastaan.

Minäkin kun ensimmäisiä kertoja olin Helsingissä, niin heti rautatieasemalla joku, ihan nätti tyttö vielä, pyysi huggea junamatkaa varten. Olisihan tuon voinut vipata, mutta kun en tiennyt mikä se on, luulin että satasta pyytää. En sitten antanut.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Se on se kääntöpuoli siitä, että isossa kaupungissa on niin paljon porukkaa, että ketään ei kiinnosta jonkun satunnaisen kadunkulkijan elämä ja kohtalo.

Mikä ihmeen kääntöpuoli se on, kun ihan aidosti ei vain voisi vähempää kiinnostaa.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
No se kääntöpuoli, että kadulle voi kuolla sairaskohtaukseen, kun kaikki luulee, että se on vain joku pultsari tai narkkari. Kukaan ei tule kysymään, että hei mikä sun on. Ja muissakaan tilanteissa ei välitetä toisesta, ei ole yhteisöllisyyttä kuten pienemmällä paikkakunnalla.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Olen nyt asunut 14 vuotta Helsingissä ja vaikea olisi kuvitella muuttavansa enää pois.* Riittävän suuri, mutta toisaalta kuitenkin tarjoaa ihan riittävästi tilaa ainakin allekirjoittaneelle. Omakotitalossa en koskaan ole asunut, mutta sekä allekirjoittaneen, että vaimon vanhemmilla on isot mökit jotka lankeavat meille aikanaan eli mitään erityistä haluakaan ok-taloon ei ole kuin ehkä koirien kannalta. Käytiin tosin katsomassa paria omakotitaloa muutama viikko sitten Vantaan puolella, mutta aika unelmakohde saa olla, että vantaalaiseksi cotton rupeaa. Ei Helsingistä muuttaminen mikään mahdottomuus tietenkään ole, mutta jos ei pakottavaa syytä tule vastaan, niin eiköhän täällä vielä tovi asuta.

Tuntemattomien kohtaaminen on ystävällisempi ja rennompi tapahtuma pienellä paikkakunnalla kuin Helsingissä, pääsääntöisesti.

Toisaalta Helsinki on taas homogeeninen mitä tulee ihmisten ystävällisyyteen ja yleiseen hyvätapaisuuteen mikä on muuta Suomea alempana.

Se mitä itse olen Suomea kiertänyt, niin asia menee omien havaintojen perusteella niin, että kyllähän jossain Leprassa ja muilla toreilla riittää hupiukkoa höpöttämään elämästään ja kassakin saattaa alkaa kertomaan pahimmillaan jostain rättiviikoistaan tjsp., eikä siinä, jos siitä tykkää ja laskee sen ystävällisyydeksi. Käytöstavat ja hyvätapaisuus menee ainakin oman kokemuspinnan perusteella kuitenkin 10-1 Helsingille. Osataan ottaa toiset huomioon, kun on totuttu, että ihmisiä on ympärillä, pidetään ovia auki jne. muuta peruskohteliaisuutta, kiitetään ja liikennekin on periaatteessa huomattavasti sulavampaa selvästi suuremmalla automäärällä.

Helsingissä (asuneenakin) siellä ei ole mitään muuta vikaa kuin liikkuminen paikasta toiseen. Kaikki kestää, menit sitten fillarilla, autolla, sporalla.

Osin näin ainakin nyt Kehien remonttien aikana, mutta toisaalta Helsinki lienee ainoa Suomen kaupunkin, jossa joukkoliikenne esim. mahdollistaa autottomuuden noinkin laajalla alueella. Nykyisin liikun sekä autolla, että julkisilla ja toki ajoittain matkat kestävät, mutta toisaalta, kun katsoo kartaa, niin eivät ne matkatkaan usein ihan mitään pikkukaupungin siirtymiä ole kilometrienkään osalta.

* = toki kaikki riippuu elämän prioriteeteista. Eräs insinöörituttu veisti osuvasta, kun kysyin miten viitsii asua Varkaudessa. Kuulemma Suomessa on suurimman osan vuodesta pimeää ja suurin osa paikoista näyttää muutoinkin samalta. Kun tulee töistä kotiin, vetää verhot kiinni ja alkaa juoda kaljaa, niin se on aika sama missä asuu. Noh, näinpä.
 

godspeed

Jäsen
No se kääntöpuoli, että kadulle voi kuolla sairaskohtaukseen, kun kaikki luulee, että se on vain joku pultsari tai narkkari. Kukaan ei tule kysymään, että hei mikä sun on. Ja muissakaan tilanteissa ei välitetä toisesta, ei ole yhteisöllisyyttä kuten pienemmällä paikkakunnalla.

Olen nähnyt kun pultsari tuupertuu katuun muutaman tuhannen ihmisen pikkupaikkakunnalla. Kyllähän siinä ihmisiä ympärille kerääntyi, mutta jos vaikka olisi pitänyt elvyttää, niin en olisi antanut sitä suun kautta vaan korkeintaan painelemalla. Mutta koska paikalla oli jo tarpeeksi oman elämänsä lääkäreitä, niin en jäänyt ihmettelemään.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
@pettter

Tiedän, ettet ole niin kännissä kuin annat ymmärtää, mutta eihän Helsingin vaihtoehto kai ole Temmes? Hintalaatusuhde on tämä: omaiseni asuu Kampissa tyydyttävä-kuntoisessa yksiössä työvankina. Meidän vuokralaiset asuvat täysin remontoidussa kolme kertaa isommassa asunnossa kahden minuutin päässä juna-asemasta, josta pääsee Kamppiin alle tunnissa ja seuraava juna on jo matkalla ennen kuin on perillä. Vuokra on lähes sama. Kummassakaan asunnossa asukas ei tarvitse autoa, mutta toisessa sen saa pysäköityä varmasti kodin eteen.

Missäkö tapahtumassa kävin eilen? Töissä, kuten useimmat. Sen jälkeen autoin yhtä autojen kanssa vähän minuakin kömpelömpää kaveria auton ajovalopolttimen kanssa. Yleisötilaisuuksissa en viihdy, kuten en viihdy ahtaudessa muutenkaan pl. lätkämatsit. Yhtenä iltana kyllä katsoin pesäpallo, maakuntasarjaa, koska oli hyvä keli. Edellinen "tapahtuma" jossa kävin oli Historic Rallin EM-osakilpailun kaupunkierikoiskoe. Hienoissa tapahtumissa pahinta on ihmisten paljous pienessä tilassa. Jonotus, väistely yms. ei ole minun hommaani.

Töissä käyminen on junttia. Sen jälkeen ei useinkaan kaipaa mitään ihmishälinää.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Muutenkin maalaiset autoilee. Mä meen metrolla maan alla.
kauppa.
Ai että mä oon kade kun meillä täällä landella ei oo metroa millä pääsis suhaamaan....kyllä teillä Stadissa kelpaa. Montako linjaa siellä oikein on?
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Eiköhän kunkin asuinpaikka ole kompromissi työn/opiskelun, omien mieltymysten ja rahan suhteen.

Pentuna asuin maalla omakotitalossa isona kaupungissa kerrostalossa. Molemmissa on ollut kivaa, mutta hyvin erilaista. Kaupungin isoimpia plussia ovat olleet anonymiteetti ja mahdollisuus pyöriä erilaisissa porukoissa. Maaseudun isoin plussa on, että siellä on kauniimpaa.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kaupungin isoimpia plussia ovat olleet anonymiteetti ja mahdollisuus pyöriä erilaisissa porukoissa. Maaseudun isoin plussa on, että siellä on kauniimpaa.

Vaikka ei varsinaisesti ketjun aiheeseen liitykään, niin kirjoitan silti. Itse lapsuuden ja nuoruuden maalla asuneena kaipaan sieltä eniten hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Meiltä oli lähimmälle bussipysäkillekin kahdeksan kilometriä, että asuttiin vielä viitekehyskin huomioiden "korvessa". Ikävimpänä maaseudun piirteenä pidän tuota mainitsemaasi anonymiteetin mahdottomuutta. Tietenkin olen maineeni kasvamisessa auttanut omalta osaltani pitämällä kakarana huolta siitä, että puheenaihetta ja paheksujia riitti.

Ehkä se johtuu juurikin maalla asutusta lapsuudesta, että en ole käytännössä koskaan pohtinut sinne takaisin muuttamisen mahdollisuutta. Omakotitaloa ja kaikkia sen mukana tulevia pihaduuneja yms. en kaipaa ollenkaan. Polttopuiden kaataminen ja metsässä repiminen + tietenkin sitten aikanaan sirkkelöinnit ja halkojen pinoamiset päälle. Perunoiden istuttamista ja nostamista, lumitöitä traktorilla ja käsipelillä. Talon lämmittämistä muistelen lämmöllä, ai että se oli mukava herätä kouluaamuna, kun kämpässä oli raikkaat +16 astetta lämmintä ja ennen kouluun lähtöä piti polttaa sekä pystymuureissa että leivinuunin pesässä pari sylillistä puita, vain jotta iltapäivällä koulusta palatessaan sai lämmityssouvin aloittaa edes siedettävistä lähtökohdista.

Paljon jäi askareita mainitsemattakin, mutta vaikka se silloin ymmärrettävästi vitutti, niin näin jälkikäteen ajateltuna hyvä että meidän on pitänyt ns. kantaa kortemme kekoon. Joka tapauksessa olen asunut oikeastaan koko aikuiselämäni ajan kerrostalossa ja tarkoitus on jatkaa samalla asumismuodolla. Kyllähän se omakotitalon yksityisyys, oma piha ja tilavuus houkuttelisivat, mutta onhan tämä kerrostalossa asuminen kaikin puolin helpompaa, siitä ei pääse mihinkään. Vielä kun olen aina ollut luonnostani melko laiska ja nyttemmin vielä sairauskin rajoittaa liikkumista ja tekemistä, niin pidän tätä asumismuotoa juuri mun tilanteelleni ylivoimaisesti parhaana.
 
Mitäs Helsingissä sitten on, Tuska ja Flow?

Sideways ja Flow. En minäkään ole niissä käynyt mutta paremmat kattaukset niillä on kuin maaseudun festareilla. Flow'hun en valitettavasti kehtaa mennä, koska minulla ei ole riittävän trendikkäitä vaatteita. Ruisrockissa ja Provinssissa sen sijaan olen käynyt esim. Toolia katsomassa ja voisin mennä toistekin, koska sinne välttää jotenkin tällaisen maalaisjuntinkin garderoobi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös