voin kai täysin vilpittömästi pyytää sinulta selvitystä "Helsingin olemuksesta"?
Toki, joskaan en nyt ihan tarkoittanut asiaa tuolla tavoin kuin sinä sen viestisi perusteella ymmärsit (ehkä).
Kommenttini koski (piilotettua) väitettä, että Helsinki on oikeasti pieni peräkylä, jonka asukkailla ei oikeasti olisi varaa pitää muiden kaupunkien asukkaita "maalaisjuntteina". Huom! En missään tapauksessa itse koe, että pelkkä asuinpaikka vaikuttaisi ratkaisevasti junttiuteen, eikä se ole pointtini. Sen sijaan Helsingin erityisyys suhteessa muihin suomalaiskaupunkeihin nähden on ilmeistä monella tapaa.
Pääkaupunki on aina pääkaupunki ja suurin kaupunki on aina suurin kaupunki. Tätä ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen tärkeää puida pelkän huomoimisen lisäksi; on ihan silkkaa faktaa että Helsingissä on eniten tekemistä ja nähtävää, mitä suomalaisiin kaupunkeihin tulee.
Keskeistä on ymmärtää Helsingin kasvun historia kansainvälisyyden kautta. Viaporin linnoitusrakentaminen toi kansainvälisen yläluokkakulttuurin Helsingin välittömään läheisyyteen vaikka tuolloin puhuttiinkin vielä kaksoiskaupungista (Viapori ei ollut 1700-luvun puolivälissä vielä Helsinkiä). Kansainvälisyys vaikutti tietysti vaikka miten, jopa siten että maailman kärkiarkkitehti Engel suostui asettumaan tänne viimeisiksi vuosikymmenikseen, vaikka toki ikävöi kotiinsa erittäin paljon. Syntyi eri eurooppalaisten kulttuurien innoittamia huvilakaupunginosia Etelä-Helsinkiin, Kulosaareen ja Linnunlauluun.
Helsinki on erilainen kuin muut Itämeren merkittävät kaupungit Pietari, Tallinna, Tukholma, Gdansk, Kööpenhamina ja Lübeck. Noissakin kaupungeissa erityisyys tulee ehkäpä Pietaria lukuunottamatta ulkoisten seikkojen sijasta sisäisestä kulttuurista. Pietari perustettiin suunnitelmallisesti tiettyä tarkoitusta varten.
Näistähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, ja niin on kirjoitettukin, joten en itse jaksa tähän aikaan laittaa kovinkaan perinpohjaisesti. Voin silti laittaa muutaman teoksen, johon kannattaa halutessaan ehdottomasti tutustua.
Heikki Mikkeli:
Euroopan idea
Matti Klinge:
Kaukana ja kotona,
Itämeren maailma,
Helsinki - Itämeren tytär (yhdessä Laura Kolben kanssa)
Useita kirjoittajia:
C.L. Engel - Koti Helsingissä, sydän Berliinissä (aika monen hipsterin mietelause, muuten)
Markku Kuisma:
Helsingin pitäjän historia
Laura Kolbe: oikeastaan koko tuotato, mutta mainitaan erikseen väitöskirja
Kulosaari - unelma paremmasta tulevaisuudesta,
Kaupungissa kasvanut ja
Ihanuuksien ihmemaa
Mutta kuten Roomassa, huomaan Helsingissä ajattelevani usein: ei kai kukaan oikeasti halua asua täällä? (Ei, en vertaa Roomaa ja Helsinkiä muuten, kuin että paikallisten arki näyttää joko hankalalta, jopa sietämättömältä, tai sitten juuri yhteisöllisessä roolipelissä elämiseltä.)
Kommentoin tätäkin: Itse en suostuisi Suomessa mihinkään muualle! Olen matkustanut Suomessa paljon, ja maahan on täynnänsä
ihan kivoja kesäkaupunkeja ja toisaalta "sööttejä paikkoja", mutta Tampereellakin, jota pidän Suomen toiseksi parhaana kaupunkina, tulisin hulluksi monesta syystä, eniten ikävästä vilkkaampaan kotikaupunkiini. Elämä Helsingissä on oikeastaan aivan ihanaa, siinä on paljon samaa kuin Tukholmassa asumisessa, joskin ihmiset ovat keskimäärin parempaa sakkia (osaavat väistää kadulla ja suhtautuvat kunnioittaen muun maalaisiin. Tunnen toki paljon hienoja ruotsalaisia, ei sillä).
Ei täällä mitenkään vaikeaa ole elää, päin vastoin. Asiat ovat saatavilla nopeasti, välimatkat ovat koko ajan lyhyempiä ja tarjolla on paljon kivaa tekemistä. Maisemat miellyttävät silmää. Porukkaa on sen verran paljon ettei ketään kiinnosta väijyä muiden asioita. Kallio on tosin hieman menettänyt kalliomaisuuttaan, kun siitä on tullut joku hipstereiden näyttäytymispaikka, mutta onneksi Harjun puolella on vielä jäljellä sitä alkuperäistä haistavittu-meininkiä.
