Huomattavan junttia on usein toistuva kännipörrääminen, huippausaineissa heiluminen ja muu päämäärätön sekoilu. Erityisen junttia tällainen toiminta on tilanteessa, jossa henkilöllä on pieniä tai kouluikäisiä lapsia. Vielä juntimmaksi touhu kristallisoituu, kun ihmissuhteiden kariutumisen, lasten huostaanoton ja reippaan ylivelkaantumisen jälkeen henkilö mieltää olevansa jonkinmoinen uhri, ja etsii ongelmiinsa syyllisiä kaikkialta muualta paitsi peilin edestä. Syyllisiä ovat mm. yhteiskunta, ankara hallitus, asenteelliset sossut, parempiosaiset ihmiset, vittumainen puoliso/appivanhemmat/sukulaiset/kaverit, entiset opettajat ja tarhantädit, ja tietenkin poliisit. Ynnä kaikki koulukaverit, jotka pääsivät talvilomalla laskettelurinteeseen tai tropiikkiin, kun henkilölle itselleen oli mahdollista korkeintaan esim. kirjastossa käyminen. Kirjastossa hän todennäköisesti jätti käymättä. Jos kävi, niin tarkennettakoon, ettei kirjastossa käyminen ole junttia, vaan aivan päinvastoin. Itse asiassa laskettelutouhut ja etelänlomat tarjoavat loistavan alustan junttimeiningin toteuttamiselle, mutta olkoon tämä oma tarinansa.
Ettei vain tule väärinkäsityksiä, niin en - missään tapauksessa - viittaa yllä kirjoittamallani yhteenkään Jatkoajan nimimerkkiin, varsinkaan kun en tällaista tapausta täältä tunnista. Koska meitä on täällä tuhatmäärin, niin pidän jopa todennäköisenä, että ehkä useampikin nimimerkki arvelee löytävänsä itsensä ylläolevasta tekstistä. Mikäli näin on juuri sinun kohdallasi, niin kiva jos tuli paha mieli.