Asia tuli mieleen kun kuulin suomalaisen kolme-nelikymppisen puhuvan venäläiselle liikekumppanilleen (tämä ei voinut jäädä epäselväksi kenellekään) englantia suht laajalla sanastolla ja nopealla puheenmuodostuksella, mutta kamalalla aksentilla. Tuomitsin mielessäni juntiksi. Eli ratkaisevaa taitaa olla aksentti suhteessa muihin kielellisiin taitoihin. Eihän siinä tavallaan mitään jos joku huonosti englantia osaa, eihän sitä mielestäni kenenkään tarvitse osata lainkaan kieliä jos ei itse koe niitä tarvitsevansa.
Mites se venäläinen liikekumppani sitten vastasi? Virheettömällä Oxfordin englannillako? Vaiko venäläisittäin murtaen - eli siis junttimaisesti? Oliko sekin junttimaista, että suomalainen ja venäläinen kykenivät tekemään kauppoja yhteisellä kielellä, joka oli kummallekin vieras ja joka asetti kaupantekijät tasaveroiseen asemaan, mutta jonka sanaston kumpikin hallitsi riittävän laajasti?
Huono englanti on maapallon yleisimpiä ja laajalle levinneimpiä kieliä, sen varassa pärjäävät monen maan kansalaiset ja sen avulla on kaikenlaisia äfäärejä tehty pekkalipposmaisesti ääntäen. Joten turha se on tuomita junttimaiseksi ketään, joka maailmalla saa bisneksensä hoidettua ja jonka asiaosaaminen on riittävää kielellisen kaunopuheisuuden sijasta.
Se on sen sijaan junttimaista, että Suomessa kiinnitetään hysteerisesti huomiota siihen, mikä aksentti on käytössä ja meneekö lause nyt sataprosenttisen varmasti kieliopillisesti oikein englanniksi tai muilla kielillä. Kouluopetuksessa on painotettu kielioppia lähes fasistimaisesti, samalla kun luonteva kommunikointi ja uskallus jutella ovat jääneet retuperälle. Tuloksena on sitten ollut kansalaisia, jotka ovat mykkiä monella kielellä, kun eivät uskalla avata suutaan siinä pelossa, että hieman kömpelö lauserakenne tai epätäydellinen aksentti leimaa heidät junttimaisiksi.
Omasta kokemuksesta sanoisin, että ruotsalaisten tai saksalaisten englannin kieltä kuuntelee mielellään, koska se on selkeää ja riittävän lähellä virallista kielioppia olematta kuitenkaan ylikorostuneen pikkutarkkaa tai liian kömpelöä. Ja vastaavasti ns. työläisenglantilaisten ja skottien kanssa puhuminen on yhtä tuskaa, koska heidän mökellyksestään on vaikea saada selvää sen enempää kuin jos kirjakielisuomea opetellut ulkomaalainen joutuisi keskustelemaan savolaisten vääräleukojen kanssa.
Myös lavea teksasilaisaksentilla puhuttu englanti on melkomoista, vaikka se on virallisempaa syntyperäisten puhumaa englantia kuin se paljon paheksuttu rallienglanti. "Ah ain't yer sugah" ja niin edelleen.