Joskus on tiettyjä asioita vaikea hyväksyä sen takia, että hyväksyntää ja suvaitsemista kerjäävät ihmiset aiheuttavat itse niin vastenmielisen kuvan itsestään, että heidän kanssaan on vastenmielistä olla samaa mieltä, vaikka asian sinänsä hyväksyisikin.
Olen tästä samaa mieltä. Toisinaan tuntuu, että jotkut ns. vähemmistöaktiivit tai muut häiriköivät känkkäränkät oikein tieten tahtoen haluaisivat vaikeuttaa oman porukkansa asiaa tai näkökantaa antamalla niin iljettävän tai naurettavan mielikuvan itsestään, että se aiheuttaa lähinnä vastareaktioita. Gay Pride -kulkueetkin aiheuttavat kysymyksiä, että eikö homoseksuaalisuudelle ole muuta ilmenemismuotoa kuin tyylittömät friikit puolialasti häiriköimässä keskellä katuja ja liikenneväyliä. Eipä Hetero Pride toki sen kaksisempi sinänsä ole, mutta sen järjestäjät kerrankin päihittivät "vastapuolensa" post-ironisessa hipsteriasenteessa. Ehkä tahattomasti, mutta kuitenkin.
Tämä sama lainalaisuus ns. järkevän asian vastenmielisistä sanansaattajista tekemässä myyräntyötä asian rationaalisille perusteille ilmenee muissakin elämänasioissa. Vaikkapa uskontoja, kirkkoja ja jumalia käsittelevissä asioissa.
Henkilökohtaisesti olen aikoja sitten kirkosta eronnut mikä lie pakana tai uskonnoton piru: kirjoitin aikoinaan ylioppilaskirjoituksissakin Jumalan näennäisen hyvyyden kiistävän ainevastauksen (2/6 pistettä, ei ollut kaksinen argumentaatio) ja vastustan sekä islamin kokonaisvaltaisen opin hyväksymistä missään maallisessa länsimaisessa yhteydessä että kristinuskon/kirkon nykyistä asemaa (kuten sitä, että yritysten pitää maksaa kirkollisveroa). Tästä kaikesta huolimatta minun tekee mieli liittyä vastareaktiona johonkin flagellaatiota harrastavaan hihhulilahkoon aina kun luen Jatkiksen kirkko/Jumala/uskonto-aiheisia ketjuja.
Niissähän muutama ns. kovan linjan vapaa-ajattelija tuntuu riekkuvan päivästä toiseen mollaamassa heidän kanssaan keskustelevia henkilökohtaisuuksiin menevillä ilmaisuilla (ja syyttämällä tekopyhästi näitä sitten vastaavista reaktioista) sekä takertumalla ahkerien pikku fanaatikkojen tavoin epäolennaisuuksiin ja lillukanvarsiin, mitkä eivät itse asiaa mitenkään eteenpäin vie. Eroa ei juuri ole fundamentalistiuskovaisiin, mitä asioiden ilmaisutyyliin ja maailmankatsomuksen mustavalkoisuuteen tulee. Tasan yhtä junttimaista.
Netissä erilaisista jankuttajista pääsee helposti eroon olemalla lukematta ketjuja tai jättämällä ne omaan arvoonsa. Reaalimaailmassa onkin joskus hankalampaa. Moni varmaan tietää omasta kokemuksesta tilanteen, jossa illanvietosta tulee nihkeää, kun samaan seurueeseen tai pöytään kuuluu yksi jäsen, joka alkaa jankuttaa jostain teeseistään täysin väärässä paikassa ja väärään sävyyn. Pahimmillaan menee ruokailukin vituiksi, kun joku alkaa korostaa omaa paremmuuttaan vaatimalla jotain vegaani-ovo-anaali-oraali-Dirty Sanchez -ruokavaliota kesken kaiken ja paasaamalla samalla lihansyönnin syntisyydestä.