Lisäksi työni puolesta, mikä liittyy urheiluun tunnen todella paljon seuratoimijoita, valmentajia ja pelaajia ympäri Suomea ja ulkomailtakin. Junnusarjoista, Mestiksestä, Liigasta ja ulkomailla pelattavista ammattilaissarjoista. Viikottain käyn kymmeniä keskusteluja nokikkain tai muutoin eri seurojen toimijoiden, valmentajien ja pelaajien kanssa muun muassa junnuvalmennukseen ja ylipäätään valmennukseen liittyen. Aina kannattaa keskustella ja luoda verkostoja, kun tulee mahdollisuus, sillä joka kertaa yleensä opitaan jotain uutta puolin ja toisin.
Joten läpy, "jääkiekkoviisauteni", jos sellaisesta nyt voi edes puhua ei ole kirjoista peräisin, vaan edellä mainituista asioista. Kiitos kuitenkin, kun myönnät, että viisautta löytyy! ;)
Tuohon sun vikakirjoitukseesi, niin miten ja missä pelaaja joutuu tekemään joukkuharjoituksissa itselle epäedullisia asiota? Ja kuten muutamat muutkin tässä viestikejussa ovat kirjoittaneet, yksittäisten pelaajien heikompia osa-alueita pystytään vielä harjoittamaan ja kehittämään kilpaikäluokissa. Jos näin ei ole, niin sitten joukkueen/seuran toiminnassa on korjattavaa.
Ihan tähän alkuun todettava, että en arvosta tapaa millä Läpy ja muutama muu tässä ketjussa vastailee, mutta jos ei tunnista miten joukkueissa voi tehdä yksittäiselle pelaajalle epäedullisia juttuja, niin ei ole kyllä yhtään katsonut jääkiekon juniorivalmenuskenttää kriittisin silmin. Meillä on minusta aika isoja ongelmia, mitä koitetaan kulisseissa ratkoa ja se on juurikin näitä yksilökehityksen kaaria mitkä täällä kusee.
Me hukataan hirveä määrä lupaavia pelaajanalkuja valmennuksen on se sitten isä tai ammattivalmennus takia ihan siihen, että pelien voittamisesta on tullut seurojen ja valmentajien arvon mittari D ja varsinkin C-iässä. Moni poika ketä on toisia vahvempi, nopeampi tai muuten vaan fyysisessä kehityksessä edellä annetaan pelata täysin jääkiekon lainalaisuuksia vastaan, koska "tekevät tulosta" näiden ominaisuuksiensa avulla. Näitä tapoja pelata pönkitetään harkoissa ja kehutaan penkillä, koska halutaan voittaa.
Sitten vanhempana C:nä, tai B-SM tasolla tulee seinä vastaan, kun muut ovatkin saaneet nopeudessa entiset kärkipojat kiinni ja kaikki ne vuodet, kun on tehty juttuja väärin E, D ja jopa C2 ikäisenä puree peppuun. Ne jutut millä voitti drillit harkoissa tai sooloili tulosta pelissä eivät enää toimi ja niin tärkeinä vuosina, kun olisi pitänyt oppia miten tukeutua ketjukavereihin, oppia syöttöpeli, oppia hakemaan vapaata tilaa onkin lapsen kengissä.
Harvassa on ne valmentajat, ketkä sanovat D-iässä pojalle, että "no teitpä maalin, mutta näitkö, että sentteri haki keskeltä vapaana, laituri oli vapaana maalinkulmalla, mutta vedit sitten tosta samasta lähes nollakulmasta sisään ylämummoon. Ja se meni sisään, koska maalivahti ei ole tarpeeksi kookas sitä saamaan vielä kiinni. Mitä sun olis pitänyt tehdä, niin syöttää..."
Tai kun pakkipoika näkee vastustajan kärkipelaajan tulevan hyökkäysalueella laitaa pitkin eteenpäin, kerää rohkeuden ja haastaa siniviivan siinä, luottaen, että oma sentteri ja pakkipari polkevat kyllä omiin. Näitä on nähty lukuisia, kun sitten palataan penkille kun omissa soi, niin valmentajat sanovat, pitää pelata varmasti peli pitää voittaa. Mikä johtaa siihen, että pakit irtoo viivalta pitämään isoa gappia heti kun vastustaja saa kiekon ja se rohkea pelaamisen oppinen jää ihan puolitiehen. Vaatii aika kovaa tasoa valmentajalla kehua lajinomaisesta ratkaisusta. Siinä kun pitäisi moittia sitä pistelinkokärkisentteriä ketä huinii vastustajan maalin takana pakottaen pakit pelamaan peliä millä haetaan vain tulosta, voittoa, ei sitä, että pakki oppisi pelaamaan tilanteita lajinomaisesti ja luottaen siihen, että muutkin joukkueessa ovat valmiita puolustamaan.
Nämä jutut sitten kertaantuvat harjoituksissa, tehdään hyökkäysharjoittelua niin sallitaan siltä nopealta hyvältä vetäjältä ratkaista tilanteet siten, että mennään voimalla läpi ja mokket kun tulee vuosia kenttureita perässä jääkiekossa, niin vetää aina sisään. Kehut valmentajalta. Läpyä perään. Ei opita laittamaan mokkea liikkeelle, ei opita luottamaan, että käyttösyöttöllä saa kyllä kiekon takaisin, jne. Puolustetaan siten, että molemmat pakit keskittyy vain siihen "taitavaan vetäjään, kun ei se kuitenkaan syötä", näihin pitää olla niillä rastien vetäjillä henkseleitä puuttua, tai muuten vain vahvistetaan negatiivista kehitystä.
Näitä tarinoita on monta, mutta kehumalla ja jatkuvalla puolustelulla kuinka hyvää työtä seuroissa tehdään, ei nähdä kyllä sitä kokonaisuutta. On parempi, että pojat häviää pelaamalla jääkiekkoa niinkuin sitä "kuuluu pelata", kuin voittavat sillä, että valmentaja sallii muutaman kyvykkään pojan rikkoa pelin rakenne ja tehdä maaleja tavalla joka ei kiekossa tavanomaisesti onnistu. Tähän sorrutaan, kun liian nuorena pidetään pohjolaleirejä ja sunmuita, missä tapitetaan liikaa maaleja ja pisteitä per peli.
Tämä toiminta puree niitä kärkipoikia myöhemmin todella pahasti takamukseen. Siinä sitten vanhempana C:nä tai B-SM:ssä poika ihmettelee, kun D:ssä tuli tehtyä 2 pojoa per peli ja nyt nelosketjun laiturina pyyhkii ja koittaa ymmärtää miksei enää onnistu... No ei onnistu, kun nyt teillä on vastassa maalivahdit keillä on kokoa peittää ja ovat saaneet kenttäpelaajat kiinni taidoissa, puolustuspeli on alkanut ja et osaa tukeutua ketjuusi hyökkäyspäässä. Tätä ei enää paniikissa jäljellä olevina vuosina korjata.
Joten joo, on hyvinkin helppoa tehdä juttuja treeneissä, mitkä on pojan kehitykselle haittavaa ja on aivan liian monta valmentajaa, ketkä hurraa siellä aitoissa, kun vedot joita ei olisi koskaan pitänyt vetää menee sisään tai pakit pelaa tavalla joka johtuu vain ja ainaostaan siitä, että pelkäävät palautetta penkillä / sentterit pelaa tasan vain hyökkäyspäässä.
Sanot työsi puolesta näkeväsi/tekeväsi näiden toimioiden kanssa paljonkin töitä. Toivoisin, että katsoisit tältäkin kantilta asioita, koska minusta tämä näkökulma todellisuudessa erottaa hyvät valmentajat huonoista ja pitäisi olla ihan ykkösaiheena monessa seurassa.
