Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
ABCDE FC
Joskus aikanaan 90-luvulla mietittiin tätä koko-/kehitysongelmaa kaverin kanssa. Tultiin siihen tulokseen, että otetaan painista mallia ja pelataan painon mukaan määräytyvissä sarjoissa. No, iloliemellä oli osuutta tähän johtopäätökseen, joten ei se ehkä ole paras mahdolliinen.
 
Failure is always an option.

Zer0u

Jäsen
Suosikkijoukkue
Junnusarjat
Itsellä on tuota raakaa dataa tuosta biologisesta iästä ja nimenomaan C-B vaiheessa eroja ei juurikaan enää ole. Tottakai yksittäisiä pelaajia mahtuu aina joukkoon, mutta isossa kuvassa tuossa vaiheessa ei kamalasti enää eroja ole. Johtuuko sitten siitä, että myöhään kehittyneet ovat tippuneet jo pois. Mene ja tiedä. Pahimmillaan erot ovat D-C2 vaiheessa ainakin oman datan perusteella. Korostetaan nyt vielä, että otanta on melko iso ja nuo ovat phv laskukaavalla tehtyjä, joten ovat täysin arvioita. Eriasia sitten tietenkin, jos ruvetaan miettimään nuorten kypsyysasteita tarkemmin (lääkäri). Voin toki olla täysin väärässäkin.

Vaikea aihe ja ei varmasti ole oikeaa vastausta. Samaa mieltä siitä, että kyllä ne kaikki myöhään kehittyneet sieltä tulevat kun jaksavat painaa hommia. Kunhan seurat ja valmentajat pitävät joukkueessa.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Biologisen iän pitäisi olla tiedossa pelkästään jo harjoittelun takia. Kalenteri-ikä on täysin mielivaltainen ikäluokan määrittäjänä, koska voimme koska tahansa laittaa rajapyykiksi minkä tahansa kuukauden. Toisin sanoen voimme vaihtaa aikaisin syntyneet myöhään syntyneiksi yhdellä päätöksellä. Tuo mitä Väärävaihto kertoi Joensuun slovakkipelaajista on hyvä esimerkki siitä, miten mielivaltaista pelaajien peluutuksen perusteet saattavat olla, jos valmentajaan ei yhtäkkiä luotettukaan.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
ABCDE FC
@Zer0u Kyllä U16 iässä on melkoisia eroja. AIkaisemmin kun tiedot oli kattavammin liiton tulospalvelussa, selasin joukkueet läpi ja pienimmät pelaajat (C-SM) olivat luokkaa 155/50 ja suurimmat 195/90. Kaikki nämä ja tältä väliltä samassa sarjassa. Nykyään noita tietoja ei kovin paljoa ole, joten ei voi tehdä yhtä tarkkaa arviota.
 
Viimeksi muokattu:
Failure is always an option.

gran reserva

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi
Itsellä on tuota raakaa dataa tuosta biologisesta iästä ja nimenomaan C-B vaiheessa eroja ei juurikaan enää ole. Tottakai yksittäisiä pelaajia mahtuu aina joukkoon, mutta isossa kuvassa tuossa vaiheessa ei kamalasti enää eroja ole. Johtuuko sitten siitä, että myöhään kehittyneet ovat tippuneet jo pois. Mene ja tiedä. Pahimmillaan erot ovat D-C2 vaiheessa ainakin oman datan perusteella. Korostetaan nyt vielä, että otanta on melko iso ja nuo ovat phv laskukaavalla tehtyjä, joten ovat täysin arvioita. Eriasia sitten tietenkin, jos ruvetaan miettimään nuorten kypsyysasteita tarkemmin (lääkäri). Voin toki olla täysin väärässäkin.

Vaikea aihe ja ei varmasti ole oikeaa vastausta. Samaa mieltä siitä, että kyllä ne kaikki myöhään kehittyneet sieltä tulevat kun jaksavat painaa hommia. Kunhan seurat ja valmentajat pitävät joukkueessa.
Laitatko tänne tuon raakan datan?
 
"pyrimme auttamaan Roki Hockey Oy:tä rahallisissa haasteissa tarjoutumalla ostamaan nyt Kärpille menevät osakkeet, Rumpuryhmä räväyttää." -Iltalehti 2.12.2009
Meillä maajoukkuevaiheen alkutaipaleella olevien pelaajien fyysiset eroavaisuudet ovat myös isot, kuten kaikilla muillakin. Joukkueesta löytyy pelaajia tyyliin 185/80 ja 155/50 vaikka lihasta kropassa ei vielä juurikaan ole ja voimaharjoittelu tehdään pääosin vielä oman kehon painolla.

Lahjakkaimmat pelaajat seurajoukkueessani jakaantuvat myös tässä kohtaa osastolle pitka, pätkä ja siltä väliltä. Löytyy siis pitkänhuiskea mailavirtuoosi, jolla pituuspyrähdys on aiheuttanut ongelmia pelaamisen kanssa ja sitten löytyy 1,5 päätä lyhyempi huikea pelimies, jolla kädet, jalat, urheilullisuus ja ymmärrys pelistä ovat huikeaa luokkaa ikäisekseen. Kovimpana ehkä kaikista on heidän välimalli, jolle äidinmaidon mukana on tullut peliasentoa myöten kaikki jääkiekkoilijana tarvittavat ominaisuudet. Toki hän on myös tunnollinen harjoittelija, joka on omistautunut koululle ja jääkiekolle. Ei auta muuta kuin tukea ja auttaa näitä meidän poikia kaikin keinoin millä pystyn ja katsoa, miten pojilla kehitys jatkuu.

Me mietitään paljon näitä kasvupyrähdysvaiheessa olevia pelaajia eikä varmasti heitetä lyhintäkään ulos joukkueesta, jos asenne, pelaaminen ja urheilullisuus ovat kunnossa. Kaikki tasaantuu ajallaan!
 
Kauneinta kaikista? No tietenkin riisto takakarvauksesta
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Biologisen iän pitäisi olla tiedossa pelkästään jo harjoittelun takia. Kalenteri-ikä on täysin mielivaltainen ikäluokan määrittäjänä, koska voimme koska tahansa laittaa rajapyykiksi minkä tahansa kuukauden. Toisin sanoen voimme vaihtaa aikaisin syntyneet myöhään syntyneiksi yhdellä päätöksellä. Tuo mitä Väärävaihto kertoi Joensuun slovakkipelaajista on hyvä esimerkki siitä, miten mielivaltaista pelaajien peluutuksen perusteet saattavat olla, jos valmentajaan ei yhtäkkiä luotettukaan.
Onneksi näitä tapahtuu todella harvoin ja silloin seuran urheilusta vastaavat henkilöt puuttuvat asioihin ja homma loppuu lyhyeen. Se on selvä, että isoon joukkoon valmentajia mahtuu monenlaista tyyppiä, mutta pääsääntöisesti valmentajat osaavat hommansa ja toimivat oikeudenmukaisesti. Jos joku toimii jotenkin kyseenalaisesti, niin siihen puututaan ja todennäköisesti ura tulee olemaan lyhyt.
 
Biologisen iän pitäisi olla tiedossa pelkästään jo harjoittelun takia. Kalenteri-ikä on täysin mielivaltainen ikäluokan määrittäjänä, koska voimme koska tahansa laittaa rajapyykiksi minkä tahansa kuukauden. Toisin sanoen voimme vaihtaa aikaisin syntyneet myöhään syntyneiksi yhdellä päätöksellä. Tuo mitä Väärävaihto kertoi Joensuun slovakkipelaajista on hyvä esimerkki siitä, miten mielivaltaista pelaajien peluutuksen perusteet saattavat olla, jos valmentajaan ei yhtäkkiä luotettukaan.
Menenköhän nyt pahasti provoon, kun en saa tästäkään millään kiinni?

Laitan tähän taas alle muutaman ajatuksen/kysymyksen, jolle en todellakaan kuvittele saavani vastauksia aikakaan lainaamaltani nimimerkiltä:

1. Millainen kokemus nimimerkillä on harjoitusten/kauden suunnittelusta per ikäluokka joka perustuu biologiseen ikään?
2. Onko henkisellä ”iällä” nimimerkin mielestä väliä? Ja jos, niin miten suhteessa biologiseen ikään?
3. Millainen olisi nimimerkki läpyn ihanne ikäluokkien määrittäjänä? Ts. miten se voitaisiin tehdä ilman kahta lääkärintarkastusta/vuosi. Jos leikitään, ettei se olisi kauhean hyvä idea tai realistinen sellainen.
4. Kuka/mikä taho näitä nerokkaita päätöksiä tekisi? Jotta siis saisimme kaikki mahdollisimman tasapäiseksi.

Ja en ymmärrä, miten yhden(!) joensuulaiskokemuksen perusteella taas ajatusten tonavointi lähti vertailemaan peluutuskokemuksia, kuin vertailupohjaa eri tavoista olisi itselläkin rutkasti.
 
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Lueskelin sunnuntain ratoksi Juniori Jokipoikien kausijulkaisua. Sieltä löytyy Akatemiavalmentaja Karjalaisen puheenvuoro. Tässä on minusta aika paljon hyviä asioita, joita nuoren tavoitteellisen kiekkoilijan ja muidenkin asiaan liittyvien sidosryhmien kannattaa huomioida. Alla otteita kyseisestä jutusta.

On hienoa, että kaupunki sekä koulut tukevat urheilijan polkua ja mahdollistavat tavoitteellisen urheilijan arjen. Kun saa tällaisen etuoikeuden, se vaatii urheilijalta sitoutumista ja laatua molemmissa, koulussa ja jääkiekossa. Akatemia ei voi olla paikka, mihin tullaan pelkästään kurssimerkintöjen takia. Ole valmis harjoittelemaan, uskalla haastaa itseäsi, jatka yrittämistä epäonnistumisen jälkeen ovat arvoja, mitkä pitää saada näkyviin jokaisessa tapahtumassa. Joukkueurheilussa ympäristön toimintatavat ja vaatimustaso ovat elinehto yksilön kehittymiselle.

Aamuharjoituksia kertyy vuodessa noin 90. Pelaajat, jotka ovat valmiita harjoittelemaan heti aamulla tekevät eroa muihin pitkän kauden aikana. Miten olet hoitanut loppuveryttelyn ja palautumisen edellisen illan harjoitusten jälkeen? Oletko syönyt laadukkaasti ja riittävästi? Maltatko ruveta nukkumaan ajoissa, vaikka houkutus olisikin olla puhelimella? Näissä ja monissa muissa elämänhallintaan liittyvissä asioissa tehdään eroa pelaajien välillä siinä, miksi toiset kehittyvät enemmän kuin toiset.

Arjen rytmi, aamuharjoitukset - koulupäivä - joukkueharjoitus illalla vaativat yksilöltä paljon. Ennen kaikkea se vaatii rehellisyyttä omaa toimintaa kohtaan. Annatko itsellesi aidon mahdollisuuden kehittyä? Jos olet sisäisesti motivoitunut urheilija, jaksat tehdä arjen työtä pitkäjänteisesti ja intohimolla, niin Akatemia on siihen oikea paikka.
 
Lueskelin sunnuntain ratoksi Juniori Jokipoikien kausijulkaisua. Sieltä löytyy Akatemiavalmentaja Karjalaisen puheenvuoro. Tässä on minusta aika paljon hyviä asioita, joita nuoren tavoitteellisen kiekkoilijan ja muidenkin asiaan liittyvien sidosryhmien kannattaa huomioida. Alla otteita kyseisestä jutusta.

On hienoa, että kaupunki sekä koulut tukevat urheilijan polkua ja mahdollistavat tavoitteellisen urheilijan arjen. Kun saa tällaisen etuoikeuden, se vaatii urheilijalta sitoutumista ja laatua molemmissa, koulussa ja jääkiekossa. Akatemia ei voi olla paikka, mihin tullaan pelkästään kurssimerkintöjen takia. Ole valmis harjoittelemaan, uskalla haastaa itseäsi, jatka yrittämistä epäonnistumisen jälkeen ovat arvoja, mitkä pitää saada näkyviin jokaisessa tapahtumassa. Joukkueurheilussa ympäristön toimintatavat ja vaatimustaso ovat elinehto yksilön kehittymiselle.

Aamuharjoituksia kertyy vuodessa noin 90. Pelaajat, jotka ovat valmiita harjoittelemaan heti aamulla tekevät eroa muihin pitkän kauden aikana. Miten olet hoitanut loppuveryttelyn ja palautumisen edellisen illan harjoitusten jälkeen? Oletko syönyt laadukkaasti ja riittävästi? Maltatko ruveta nukkumaan ajoissa, vaikka houkutus olisikin olla puhelimella? Näissä ja monissa muissa elämänhallintaan liittyvissä asioissa tehdään eroa pelaajien välillä siinä, miksi toiset kehittyvät enemmän kuin toiset.

Arjen rytmi, aamuharjoitukset - koulupäivä - joukkueharjoitus illalla vaativat yksilöltä paljon. Ennen kaikkea se vaatii rehellisyyttä omaa toimintaa kohtaan. Annatko itsellesi aidon mahdollisuuden kehittyä? Jos olet sisäisesti motivoitunut urheilija, jaksat tehdä arjen työtä pitkäjänteisesti ja intohimolla, niin Akatemia on siihen oikea paikka.
Näinhän sen pitäisi mennä. Omalla halulla, vanhemmat luovat puitteet kotona, koutsit treeneissä.
Onneksi näitä Akatemia - hommia on muissakin kaupungeissa ja veikkaisin, että periaatteet nivoutuvat melko samalla tavalla.

Olen itse ollut jonkin verran aikoinani itse mukana ja meillä oli iso juttu se, että myös koulun(kokeiden) on sujuttava noin kasin tasossa, muutoin aamujäille ei ollut asiaa, vaan silloin treenattiin sitä ainetta jossa oli mahdollisesti sillä hetkellä hankalaa.
Vähän niinkuin kopsattuna Ameriikoista, mutta huomattavasti lievempänä.
Lisänä aamuun oli vielä ennen treenejä, että kaikki näyttivät kuvan aamiaisestaan.
Pelaajat (ja vanhemmat) ostivat molemmat jutut erittäin positiivisesti, marraskuuhun tultaessa pelaajat vertailivat jo jopa omia aamiaisiaan keskenään, mutta myös ”kilpailivat” kokeiden tuloksista.

Mutta tietenkään Akatemia - hommatkaan ei ole autuaaksi tekevä asia, mikäli asenne ei ole ihan tikissä, vaan se otetaan saavutettuna etuna tai etuoikeuden merkkinä. Näitäkin tapauksia on ja ne rasittavat opettajia, vanhempia ja koutseja.
 
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Näinhän sen pitäisi mennä. Omalla halulla, vanhemmat luovat puitteet kotona, koutsit treeneissä.
Onneksi näitä Akatemia - hommia on muissakin kaupungeissa ja veikkaisin, että periaatteet nivoutuvat melko samalla tavalla.

Olen itse ollut jonkin verran aikoinani itse mukana ja meillä oli iso juttu se, että myös koulun(kokeiden) on sujuttava noin kasin tasossa, muutoin aamujäille ei ollut asiaa, vaan silloin treenattiin sitä ainetta jossa oli mahdollisesti sillä hetkellä hankalaa.
Vähän niinkuin kopsattuna Ameriikoista, mutta huomattavasti lievempänä.
Lisänä aamuun oli vielä ennen treenejä, että kaikki näyttivät kuvan aamiaisestaan.
Pelaajat (ja vanhemmat) ostivat molemmat jutut erittäin positiivisesti, marraskuuhun tultaessa pelaajat vertailivat jo jopa omia aamiaisiaan keskenään, mutta myös ”kilpailivat” kokeiden tuloksista.

Mutta tietenkään Akatemia - hommatkaan ei ole autuaaksi tekevä asia, mikäli asenne ei ole ihan tikissä, vaan se otetaan saavutettuna etuna tai etuoikeuden merkkinä. Näitäkin tapauksia on ja ne rasittavat opettajia, vanhempia ja koutseja.
Kyllä täälläkin aikoinaan ja varmaan vieläkin seurataan junioreiden koulumenestystä jo paljon ennen Akatemia vaihetta. Sama oli syömisten suhteen ravintopäiväkirjan muodossa. Taisipa olla vanhemmillekin luentoja ravinnosta, levosta jne. sekä arjesta koulun ja jääkiekon sovittamisesta yhteen.
 

Zentteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pienet seurat, Kärpät
@Zer0u Kyllä U16 iässä on melkoisia eroja. AIkaisemmin kun tiedot oli kattavammin liiton tulospalvelussa, selasin joukkueet läpi ja pienimmät pelaajat (C-SM) olivat luokkaa 155/50 ja suurimmat 195/90.
Sanotaan näin että 30 vuotiaana eroa ei ainakaan enään huomaa, kaikilla kasvaa parta ja 50v karvaa kasvaa kaikilla jo selässäkin.

Eroja tulee jo E (U12) junnuissa jossa osalla jo äänenmurros ja nämä kaverit vie kaksinkamppailut ja suoraluistelun 100-0.
Suurimmillaan erot ovat siinä D1-C2 (U14-15) vaiheessa, tarkoitan että puolella ei ehkä ole fyysiset muutokset kunnolla alkaneet.
C, ja vielä B junnuissakin eroja on muttei niitä nähdä/tajuta koska lateboomerit on jo huonoimillaan heivattu ajoissa pois joissain seuroissa . Eli jäljellä saattaa olla vain näitä aikaisin kehittyneitä, jolloin "ei ole eroja" mutta luokkakuvassa ero näkyy.

Osalla lihasmassan kasvu käynnistyy kunnolla vasta armeijaan astuessaan ( 18-19v).

Näitä esimerkkejä olen saanut seurata omissa valmennettavissa, myös omissa pojissa kun pelasivat sm sarjat läpi.
Ulkomaalaisjunnupelaajista puheen ollen: heidät eroittaa kyllä parrankasvusta. Ja mukava lisä joukkueissa.

Pienissä seuroissa eriaikainen fysiikka-asia on läsnä aina koska samat pelaajat kasvavat joukkueessa.
Isoissa keskuksissa (ns "isoissa seuroissa") pelaajia alkaa vaihtumaan jo E ikäisissä ja tilalle otetaan lähiseuroista sillä hetkellä "parempaa" pelaajaa joiden hyvyys usein perustuu myös aikaiseen fysiikkaan.


Tämä seula johtaa siihen että lajiin valikoituu fysiikaltaan tietyntyyppisiä pelaajia vaikka tiedetään että hitaammin kehittyvät voivat kehittää nopeus- ja taito-ominaisuuksiaan paljon pidemmälle ajan kanssa.

On lajeja joissa huipuilla on keskimäärin aikainen murrosikä, esim pyöräily jossa voima/kestävyys tärkein tekijä, toisessa päässä voimistelu jossa, ainakin naisilla, murrosikä lopettaa huippu-uran. Näistä on hyviä tutkimuksia eri lajien huippujen murrosikätutkimuksista.

Lätkässä voimalla on merkittävä osa joten pitää vain toivoa että kaikki lahjakkuudet osataan huomioida.

Ehkä vain fysiikasta johtuen Tanus oli pohjolaleirillä Barkovia ja Saarela Ahoa parempi, eikä Selänne tai Kakkokaan mitään tähtiä silloin olleet. Esim Kakko oli jo f junnuissa mieleen jäänyt pelaaja mutta c ssä "vain hyvä" mutta lopputulos näiden kohdalla tiedetään.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Ykkössentteri. Oma kokemus on, että suurimmat erot biologisessa iässä ovat juuri C-vaiheessa. Aika vaikeita yhtälöitä myöhään kehittyneiden kannalta, kun ei voima ja nopeus riitä eikä yleensä ulottuvuus (koko). Epätoivo ja tuska saattaa olla aika kova, kun yrittää luoda uskoa murrosiässä tai ainakin sen kynnyksellä oleviin pelaajiin, että kyllä se sieltä vielä tulee. Pitää ottaa huomioon, että myöhään kehittyneillä saattaa kestää kuitenkin pitkälle aikuisikään, että saavat muut kiinni voimassa, joten prosessi on kivinen. Yksi motivoiva tekijä onneksi on takaa tulevan henkinen etu ainakin silloin, kun kehitys on pelaajallekin selvästi tunnistettavissa. Pelaamaan kuitenkin pitää päästä, muuten homma loppuu lyhyeen. Tässä tuleekin se ongelma, että miten taata samanaikaisesti pelejä yhdessä laadukkaan harjoittelun kanssa tälle kärpässarjalaisten osastolle. Ei onnistu kaikissa seuroissa.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
ABCDE FC
U14 pelaaja + voimaharjoittelu sopivalla lisäpainolla. Valmentajan kommentti:”Ei missään nimessä saa.” Mistähän näitä sikiää? Painonnostoa koskee samat säännöt kuin suurinta osaa muistakin urheilulajeista, lajitekniikat on helpointa oppia nuorena. Toki tarvitaan pätevä valmentaja, joka osaa opettaa, korjata virheet ja määrittää semmoiset painot, joilla urheilija voi harjoitella turvallisesti. Ei se sitä F-junnuakaan kentällä haittaa, jos sillä on voimaa enemmän kuin muilla. No, tämä tilanne tulee jatkumaan varmaan ikuisesti, osa vaan tulee aina olemaan sitä mieltä, ettei voi. Jotenkin vaan kummastuttaa, että painonnostoseurat ottaa punttikouluihinsa jopa eskari-ikäisiä.
 
Failure is always an option.

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Zentteri. Tuo myöhään kehittyneiden (väitetty) parempi lähtökohta huippu-urheilijaksi on se ristiriita, jota on vaikea yhteensovittaa nykyjärjestelmään, joka nimenomaan pyrkii mieluummin heivaamaan nämä "lahjakkuudet" pois kuin aidosti pitämään kaverit mukana. Täytyy toivoa, että väite myöhään kehittyvien paremmista fysiologisista edellytyksistä huipulle ei pidä paikkansa, muuten tässä ei ole aina oikein logiikkaa.
Glove. Olen samaa mieltä tuosta painonnostosta. Ongelma on vain käytännössä siinä, jos seura/joukkue ei ota ammattilaista opettamaan nostotekniikoita. Olen todistanut niin usein näiden puoskareiden aikaansaannoksia, kun jalat ja selät ovat alkaneet paukkua huonon tekniikan ja yksipuolisen harjoittelun tuloksena. Tällöin turvallisempi ohje tietenkin on kieltää painot ja käskeä tekemään omalla kehon painolla, ettei nyt ainakaan ennen kilpaikää saada rasitusvammoja aikaiseksi. Itse olen käyttänyt ulkopuolisia, kun itsellä ei ammattitaito riitä tekniikoiden opettamiseen.
 

hege

Jäsen
Suhteellisen iän (tai Matteus-ilmiön) vaikutus näkyy kyllä aika kovasti liigatasolla ja nopeasti tulkittuna ilmiö on vastoin omaa odotusta korostunut tänäpäivänä aiempaan verrattuna, 2018 julkaistun datan perusteella 90-luvulla syntyneistä liigapelaajista tammi-maaliskuussa oli syntynyt reilu 30% ja loka-joulukuussa alle 15%. Vähän vaikea kuvitella, että ilmiölle on muuta perustetta kuin se että myöhemmän fyysisen kehityksen takia loppuvuodesta syntyneet on joutunut pois harrastuksesta ja ilmiö on valitettavasti itseään korostava. Taitokouluihin pääsee ne jotka ovat taidoissa edellä ja tämä etu joskus johtuu vain suhtellisen iän tuomasta fyysisestä etumatkasta mutta mutta kun pelaaja on päässyt taitokouluun niin hän saa myös sen ekstra tunnin treeniä mikä sitten vain korostaa ilmiötä pidemmällä jatkumolla.
Aiheesta hyvä juttu Länsi-Suomen sanomissa mihin oheinen linkkikin vie ja mistä edellämainitun datan varastin.
 

Zentteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pienet seurat, Kärpät
Hege/Läpy:

Tämä fyysinen kehittyminen ja sen seuraukset ovat lääketieteellinen fakta, tämänhän me kaikki tiedämme tutkimuksista.
Tästä löytyy hyvää matskua esim H Hakkaraisekta ja muiltakin. Hyvin tiivistettyä lukemusta koska esitysmateriaalia.

Aikaisesta fysiikasta seuraa paljon muita etuja tälläisessa lajissa kuten pääsee ehkä seurassa tai majukuvioissa parempaan valmennukseen, saa muuta spesiaalia sekä saa enemmän mahdollisuuksia.
Vaikutus omaan itseluottamukseen ja muiden käsitykseen hänestä paljon edesauttavat eriaikaisesta murrosiästä syntyneen hyödyn pysyvään asemaan.

Yksilölajeissa asiat menevät eri tavoin.
Esim nuorten yleisurheilussa pärjäävät urheilijat eivät yleensä ole aikuisena terävimmällä huipulla.

Mutta jääkiekossa se fakta että suhteellisen paljon sm pelaajista on alkuvuodesta syntyneitä.
Tästä asiasta on puhuttu parikymnentä vuotta mutta silti se tulee jopa U16 majuvalmentajille yllätyksenä (olisko koutsi ollut Niemelä).

Mutta juuri tämä on mielenkiintoinen ja silmiä avaava aihe kun mietitään minne lupaukset katoavat.
Toisaalta, näiden asioiden selittämisellä nuorille on motivoiva vaikutus kun löytyy syy voimasuhteiden erilaisuuteen.

Ihan läheltä olen saanut seurata klassisia esimerkjejä ja pakko sanoa että poikien kohdalla hiukan aikaisempi murrosikä saattaa helpottaa paljon asioita koulusta harrastuksiin, vaikka myöhemmin kehittyvä olisi "lahjakkaampi".

Olen uusille nuoremmille ja koutseille (ja vanhemmillekiin) sanonut että E ikäluokka (U11-12) yleisesti on mukava valmennettava koska pelaajat osaavat jo paljon mutta kilpailullisuus, murrosikä yms ei ole vielä ylimääräisenä taakkana.
 
Viimeksi muokattu:

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Zentteri. Tuo mitä sanoit lapsille ja nuorille asioiden selittämisestä on myös minun kokeman mukaan erittäin tärkeää: pelaajat eivät syytä enää pelkästään itseään siitä, että ei meinaa jalka aina riittää. Hyviä kokemuksia on myös siitä, että pitää asiaa pinnalla sopivissa yhteyksissä jo ennen kuin erot alkavat revetä, tietynlaista manipulointia varmaankin, mutta hyödyllistä myös niille varhain kehittyville. Sitä olen ihmetellyt, että moni on po. asiasta jäähalleilla aika tietämätön tai ainakin näyttelee tietämätöntä, kun kuitenkin mm. Hakkarainen on aika kauan asiasta puhunut jääkiekkoväelle. Yksi mikä pitää nostaa tässä esille ja mitä en oikein itse halua hyväksyä on jatkuva jankkaaminen pelaajan vastuusta. Ymmärrän aikuispelaajan vastuun tekemisistään, mutta kun heilläkään ei voi olla kertakaikkiaan tietoa kaikesta siitä, mitä pitäisi tehdä kehityksen eteen (ei sitä ole usein oikein kenelläkään). Vieläkin kummallisempaa vastuun sysääminen urheilijalle on junioreissa ja vieläpä lajissa, joka oikeasti on vaikea. Totta kai jos hommat ei nappaa niin kehitys lopahtaa, mutta kun vastaan on tullut tapauksia, joissa kehityksen pysähtyminen taitaa johtua pikemminkin siitä, että ollaan oltu vähän liiankin uskollisia valmennettavia.
 
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Niin kyllähän nämä pelaajan/juniorin vastuut tulee väkisinkin esiin ja korostuu mitä pidemmälle harrastus jatkuu. Pienempi pää on vielä luonnollisestikin jo ihan eri asia. Pelaajalla itsellään on iso vastuu varsinkin seura- ja joukkuetoiminnan ulkopuolella tekemisistään, sillä hän päättää kuitenkin viime kädessä itse, mitkä ovat hänen tavoitteet ja miten hän sitten sen mukaan toimii ja tekee valintoja. Seurat, valmentajat ja muut toimijat antaa ohjeita, tietoa, eväitä ja työkaluja itse harrastamiseen sekä muuhunkin elämään, mutta eiväthän he ole pelaajaa vapaa-ajalla vahtimassa, miten pelaaja toteuttaa ohjeita ja millä tasolla pelaajan elämänhallinta on ylipäätään. Toki tietynlaista seurantaa voi tehdä esim. ravintopäiväkirjat jne., mutta ne eivät aina koko totuutta kerro.

Ajatellaan vaikka kesällä omatoimijaksoa, niin kenellä muulla siitä on vastuu kuin juuri itse pelaajalla. Pelaaja saa omatoimijaksolle treeniohjelmat ja kuka muu päättää kuin pelaaja itse siitä, miten hän noudattaa ohjelmaa ja tekeekö kenties ekstraa? Yleensä kesäjakson jälkeen onkin testit, jotka kertoo olennaisen. Aikuisten kilpakiekossakin vastuu omasta tekemisestä on kasvanut viime vuosina entisestään, kun kesäaikaan tehtävän omatoimisen treenaamisen osuus on lisääntynyt.
 
Niin kyllähän nämä pelaajan/juniorin vastuut tulee väkisinkin esiin ja korostuu mitä pidemmälle harrastus jatkuu. Pienempi pää on vielä luonnollisestikin jo ihan eri asia. Pelaajalla itsellään on iso vastuu varsinkin seura- ja joukkuetoiminnan ulkopuolella tekemisistään, sillä hän päättää kuitenkin viime kädessä itse, mitkä ovat hänen tavoitteet ja miten hän sitten sen mukaan toimii ja tekee valintoja. Seurat, valmentajat ja muut toimijat antaa ohjeita, tietoa, eväitä ja työkaluja itse harrastamiseen sekä muuhunkin elämään, mutta eiväthän he ole pelaajaa vapaa-ajalla vahtimassa, miten pelaaja toteuttaa ohjeita ja millä tasolla pelaajan elämänhallinta on ylipäätään. Toki tietynlaista seurantaa voi tehdä esim. ravintopäiväkirjat jne., mutta ne eivät aina koko totuutta kerro.

Ajatellaan vaikka kesällä omatoimijaksoa, niin kenellä muulla siitä on vastuu kuin juuri itse pelaajalla. Pelaaja saa omatoimijaksolle treeniohjelmat ja kuka muu päättää kuin pelaaja itse siitä, miten hän noudattaa ohjelmaa ja tekeekö kenties ekstraa? Yleensä kesäjakson jälkeen onkin testit, jotka kertoo olennaisen. Aikuisten kilpakiekossakin vastuu omasta tekemisestä on kasvanut viime vuosina entisestään, kun kesäaikaan tehtävän omatoimisen treenaamisen osuus on lisääntynyt.
Tähän liittyen, listaan alle, voimakkaasti rajaten vastuuhommia joita ainakin edustamissani seuroissa on pidetty ikäänkuin ”ohjenuorina”:

7-10 vuotiaat:
Joukkueen tapahtumien ja jäsenten kunnioitus, harjoitusaikataulujen hahmottaminen ja kiva olisi, jos kaikki kamatkin olisi pelikassissa.
Syökää hyvä aamupala, koulussa masu täyteen, tehkää läksyt heti koulun jälkeen, harrastakaa muita juttuja (ei ainoastaan urheilu), luistelkaa, pelatkaa, laukokaa, kilpailkaa jos se on mahdollista, katsokaa jääkiekkoa.
Tärkein: Nukkukaa ja levätkää riittävästi.

11-14 vuotiaat:
Kaikki sama kuin edellä, lisättynä siemenen kylvämistä kovenevalle kilpailulle ja miten itse haluaa asiat tehdä joukkueen tapahtumien ulkopuolella. Kuitenkin U15 pelaa jo osittain valtakunnallisesti ja vaatimustaso alkaa olla selkeästi kovempi.

15-> vuotiaat:
Edellisten pitäisi olla jo itsestäänselvyyksiä ja jos on oikeasti tavoitteita kilpatasolla, ei U16 iässä voi antaa enää yhtään tasoitusta joukkuekaverille tai vastustajalle hoitamalla joukkueen ulkopuolisia toimia vähän sinne päin.

Joukkueen valmentajat voivat olla (taas isolla pensselillä) vastuussa pelaajasta vain ne muutamat tunnit (jos leikitään, että 7 tapahtumaa viikossa x n. 3 h(?) = 21 h.) jotka pelaaja on näkösällä. Jäljelle jääpi 147 h, josta uni pois 7x8h= 56 h. Jää taas jäljelle kosolti aikaa, jolloin vastuussa on joku muu kuin valmentaja: vanhemmat, opettaja, jonkin muun harrastuksen vetäjä ja pelaaja itse. Kaikki ovat valintakysymyksiä. Aina joku saman ikäinen pelaaja harjoittelee jossain itsekseen jotain, kun taas toinen pelaaja valitsee pleikan pelaamisen, kun vähän ulkona ripsii vettä, eikä jaksa lähteä vaikka palauttavalle hölkälle.
Ainoa treeni mitä ei pysty koskaan tekemään, on se treeni joka jäi tekemättä.
Oli sen ”määrännyt” koutsi tai olipa se sitten suunnitelmana harjoituspäiväkirjassa.
 

Piiskuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oranssi, sympatiat sinisille
Koko viesti.
Hyvää pohdintaa ja keskustelua useammassakin viestissä. Tuosta pelaajan vastuusta ja valmentamisesta noin niin kuin laajasti ymmärrettynä pari omakohtaista kokemusta:

Itse olen käyttänyt hieman saman tyyppistä viikkotunteihin perustuvaa mallia U13 - U14 -vaiheessa, jossa olen eritellyt mihin pelaajien aika käytännössä kuluu viikkotasolla. Käytännössä joukkueen tapahtumissa (ml. oheisharjoittelu) he viettävät maksimissaan sen n. 15h, ja tuolloin minä pystyn vaikuttamaan heidän tekemiseensä konkreettisesti neuvoin, ohjein ja käskyin sekä valvomalla toimintaa ja kuuntelemalla pelaajiani. Muun ajankäytön osalta joudunkin sitten luottamaan pelaajien omaan kykyyn tehdä järkeviä ja ennen kaikkea heidän omia tavoitteitaan (olivatpa nämä sitten kiekkoilullisia tai muita) parhaiten palvelevia valintoja. Oman kokemukseni mukaan onnistumismahdollisuus saada sitoutuneita ja hyviä valintoja vapaa-ajallaan tekeviä pelaajia kasvaa, kun tämän viestii avoimesti sekä pelaajille että heidän vanhemmilleen, ja laittaa pelaajat itse miettimään mitä haluavat. Tämän jälkeen olen pyrkinyt saamaan pelaajat ymmärtämään, että mikäli tavoitteet ovat korkealla, tekemisen tason arjessa tulee olla jo hyvissä ajoin ennen U16-vaihetta tavoitteet mahdollistavalla tasolla. Nähdäkseni tuon ikäiset pelaajat alkavat jo hieman ymmärtää syy-seuraussuhteita heidän oman tekemisensä tai tekemättömyytensä ja suoritustasonsa välillä, ja jos eivät vielä ole tätä tässä vaiheessa hahmottaneet, olen pyrkinyt pitämään huolen, että saavat viimeistään nyt saavat asiasta tiedon. Nuoremmissa ikäluokissa (7-10v.) noita #Asikaisten Visa mainitsemia asioita on toki hyvä tuoda esiin pelaajille jo ihan vaikkapa joukkueen sääntöjen muodossa, mutta myös pelaajien vanhemmille. Vanhemmat kun usein tietävät ja ymmärtävät paljon, mutta kuitenkin niin kovin vähän.

Pelaajan omaa vastuuta olen pyrkinyt korostamaan iskostamalla nimenomaisesti, että vain he itse voivat päättää tulevatko he ylipäänsä treeneihin (=millä syyllä jättävät treenit välistä) ja mitä tekevät harjoitusten ulkopuolella. Olen myös painottanut, että kun he kuuluvat joukkueeseen, muun tekemisen ei tulisi olla ristiriidassa heidän omien kiekkoilullisten eikä myöskään joukkueen urheilullisuuteen liittyvien tavoitteiden kanssa. Mikäli pelaajat ryssivät asiansa koulussa ja/tai vapaa-ajalla taikka riitelevät teini-kriisiensä keskellä vanhempiensa kanssa alvariinsa, on nuoren mieli treeneissä niin täynnä huolia ja murheita, ettei harjoittelustakaan tahdo tulla mitään. Ja pienellä viiveellä tämä alkaa oman kokemukseni mukaan näkyä myös peleissä. Niinpä pelaaja vastaa minun joukkueessani siitä, että koulu sujuu pelaajalle itselleen + vanhemmille riittävällä tasolla, että vapaa-aikaa vietetään fiksusti ja ettei vanhemmille (jotka ovat heidän kaiken tekemisensä mahdollistajia) kiukutella turhista. Olen konkretisoinut käytännön esimerkkien kautta mikä vaikuttaa mihinkin, jotta pojat ymmärtävät ajoissa, mitä heiltä vaaditaan jo ihan viimeistään U14 -vaiheessa, mikäli keskipitkän aikavälin tavoitteena on U16-20 SM-sarjat. Yhdessä kesässä kun se ahkerin ja motivoituneinkaan kaveri ei enää saa paikattua huonosti rakennettua perustaa. Nähdäkseni avoin viestiminen näistä asioista ei ole ainoastaan tarpeellista, vaan suorastaan välttämätöntä, koska poikien oma elämänkokemus ei riitä vielä pitkään aikaan sellaisten kausaliteettisuhteiden tunnistamiseen, jotka ovat meille aikuisille itsestään selviä. Ehkä näitä syy-seuraus -suhteita voisi tuoda pelaajien tietoon jollain tasolla jo vähän aikaisemminkin, mutta yläkouluun siirryttäessä niiden merkitys korostuu. Tuolloin yhtäältä harjoitusmäärät alkavat kasvaa ja toisaalta pelaajat alkavat tehdä enenevissä määrin itseään koskevia valintoja, kun nuoremmissa ikäluokissa näistä vastaavat tavallisesti vielä vanhemmat.

Vaikka omassa valmennus-ideassani (ideologia olisi liian juhlava termi tällaiselle oto-harrastelijalle...) korostan voimakkaasti yksilöä ja yksilön hyvinvointiin tähtäävää tasapainoajattelua urheilijan eri elämänalueiden välillä, minun joukkueessani yksilö on kuitenkin AINA osa joukkuetta, ja pelaaja on omasta tekemisestään vastuussa koko joukkueelle. Suhtautuminen tähän vastuuseen ei kuitenkaan ole käytännössä koskaan moittivaa tai vaativaa, vaan lähes yksinomaan kannustavaa ja ehkä ihan himpun verran velvoittavaa. Eräänlainen pehmeähkö ja yksilökeskeinen variaatio vanhasta puhdasoppisesta "joukkue ensin" -mallistahan tämä kai on, mutta ainakin omat kokemukseni tällaisesta ovat pelkästään hyviä. Joukkueiden toimintatapa on mielestäni sitouttanut pelaajia ja luonut ryhmiin todella hyvää ryhmähenkeä & sellaista vissiä ylpeyttä omasta porukasta, mikä puolestaan on näkynyt erittäin myönteisesti keskimääräisessä motivaatiossa harjoitella niin määrällisesti kuin laadullisestikin hyvin. Tätä kautta tämä "joukkue ensin" (huom. lainausmerkit!) kääntyykin käytännössä malliksi, joka palvelee yksilön kehittymistä keskimäärin parhaiten.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Piiskurilta viisaita sanoja. Tuon sanottua ja asiaan ei suoranaisesti liittyen totean, että valmentajalla on joka tapauksessa se suurin vastuu pelaajan kehittymisestä, varsinkin kilpaikäluokissa, joissa pelaajilla ei yleensä ole varsinkaan kauden aikana juuri aikaa eikä liikkumavaraa (valitettavasti) tehdä juuri heille itselle tärkeitä harjoitteita.
 
Piiskurilta viisaita sanoja. Tuon sanottua ja asiaan ei suoranaisesti liittyen totean, että valmentajalla on joka tapauksessa se suurin vastuu pelaajan kehittymisestä, varsinkin kilpaikäluokissa, joissa pelaajilla ei yleensä ole varsinkaan kauden aikana juuri aikaa eikä liikkumavaraa (valitettavasti) tehdä juuri heille itselle tärkeitä harjoitteita.
Taas ainakin minä kaipaisin tarkennusta (jota en tietenkään odota saavani), mutta kysyn kuitenkin, jahka ensin alustan:

Kilpaikäluokkien aerobinen ja anaerobinen kuntotaso ovat nykypäivänä erittäin hyvällä tasolla jo kauden alkaessa.

Siispä, missä joukkueessa, missä päin Suomenmaata, valmentaja ei antaisi pelaajalle liikkumavaraa (ellei jopa vaatisi sekä antaisi harjoite-esimerkkejä) kauden aikana tehdä juuri heille itselleen tärkeitä harjoitteita?
Kaikki se helpottaa valmentajan työtä, koska tällöin ehkä pystyy suunnittelemaan eri harjoitteita joukkueen kannalta vaativammiksi/sujuvammiksi.
Aikaa nimittäin on rutkasti, mikäli sen jakaa oikein, kuten täällä on aiemminkin demonstroitu.
Valmentaja ei voi juurikaan pakottaa ketään tekemään yhtään mitään, mutta porkkanoita ja välitavoitteita kylläkin on mahdollista asetella. Usein ne jopa saattavat toimia, kun aina joku jossain saa ahaa-elämyksen.

Mutta jos kilpajoukkueen valmentaja joutuu vaikkapa U18/U20 - ikäluokissa käyttämään joukkueen harjoituksissa aikaa yksittäisen pelaajan perustaitojen (luistelu, laukaus, syöttäminen, syötön vastaanotto (ja eri variaatiot kaikista näistä) opettamiseen, on jotain jäänyt aikaisemmissa ikäluokissa tekemättä/huomioimatta. Valitettavasti em. on yhä yleisempää, tai ainakin niin olen sen itse nähnyt elävästi.

Haluaisin oikeasti tietää, missä nimim. läpy on nähnyt toimintaa, joka on esim. 180 astetta täysin toiseen suuntaan kuin mitä edellä kirjoitin?
 
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Piiskurilta viisaita sanoja. Tuon sanottua ja asiaan ei suoranaisesti liittyen totean, että valmentajalla on joka tapauksessa se suurin vastuu pelaajan kehittymisestä, varsinkin kilpaikäluokissa, joissa pelaajilla ei yleensä ole varsinkaan kauden aikana juuri aikaa eikä liikkumavaraa (valitettavasti) tehdä juuri heille itselle tärkeitä harjoitteita.
Vastuu pelaajan kehityksestä on pelaajan itsensä lisäksi tietenkin myös valmentajalla ja lisäksi myös seuralla.

Mitä tarkoitat tärkeillä harjoitteilla, sillä kaikki harjoitteet ovat tärkeitä omalta osaltaan isossa kokonaisuudessa. Ei kukaan suunnittele ja teetätä hyödyttömiä harjoitteita. Ilmeisesti tarkoitat tärkeillä harjoitteilla harjoitteita joilla pyritään kehittää palaajan joitain heikompia osa-alueita? Mutta on kyllä ihme toimintaa, jos kauden aikana "varsinkin kilpaikäluokissa ei ole aikaa ja liikkumavaraa tehdä juuri näitä itse pelaajalle tärkeitä harjoitteita", kuten tuot esiin. Olen monesti aikaisemminkin ihmetellyt sun juttuja ja epäilen, että oletko oikeasti missään seuratoiminnassa mukana. Jos nämä monet sun esiin aikaisemminkin tuomat ja osin kokematkin jutut pitävät paikkansa ja, jos olet itse mukana toiminnassa, niin pitäisiköhän tehdä asioille jotain?

Kyllä ainakin minun kokemuksien mukaan vielä kilpaikäluokissakin pystytään ja ehditään keskittymään joukkueharjoitteiden lisäksi myös yksittäisten pelaajien kehityskohtiin. Jos pelaajalla on mahdollisuus osallistua akatemiatoimintaan ja niiden aamujäille, niin näissä varsinkin tehdään lajitaitoa ja tekniikkaa ja hiotaan juuri näitä yksittäisten pelaajien kehitettäviä osa-alueita. Lisäksi myös joukkueessa tehtävien harjoituksien yhteydessä on mahdollista puuttua yksittäisen pelaajan kehitystä kaipaaviin osa-alueihin, mutta ei varmastikaan ihan joka treeneissä. Lisäksi pelaajat saavat räätälöityjä harjoitusohjelmia juuri näihin kehityskohtiin ja pelaaja voi tehdä myös ekstraa.
 

läpy

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Väärävaihto, oletko itse ihan oikeasti valmentanut ketään. Minä epäilen, että et ole. Olet ollut varmaankin mukana seuratoiminnassa, mutta en usko, että olet ollut missään vaiheessa valmentaja. Valmentaja vastaa, että pelaaja kehittyy, se on niin yksinkertaista se. Kaikilla pelaajilla on oma limiitti, mutta kehitys on valmennuksesta kiinni. Kilpaikäluokissa treenataan ja pelataan niin paljon, että on pakko olla myös puhdasta lepoa (koulu ei ole lepoa). Toisaalta jos pelaaja joutuu tekemään joukkueharjoituksissa itselle epäedullisia asioita, ei pelaaja kykene omalla ajalla korjaamaan vahinkoja, ainoastaan lieventämään niitä. Väärävaihto, sinulle en taida selittää enää näitä asioita, koska epäilen että et ole koskaan pelannut saatikka valmentanut jääkiekossa. Jääkiekkoviisautesi on kirjaviisautta ja ulkoaopittuja sloganeita.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy