@Zer0u Kyllä U16 iässä on melkoisia eroja. AIkaisemmin kun tiedot oli kattavammin liiton tulospalvelussa, selasin joukkueet läpi ja pienimmät pelaajat (C-SM) olivat luokkaa 155/50 ja suurimmat 195/90.
Sanotaan näin että 30 vuotiaana eroa ei ainakaan enään huomaa, kaikilla kasvaa parta ja 50v karvaa kasvaa kaikilla jo selässäkin.
Eroja tulee jo E (U12) junnuissa jossa osalla jo äänenmurros ja nämä kaverit vie kaksinkamppailut ja suoraluistelun 100-0.
Suurimmillaan erot ovat siinä D1-C2 (U14-15) vaiheessa, tarkoitan että puolella ei ehkä ole fyysiset muutokset kunnolla alkaneet.
C, ja vielä B junnuissakin eroja on muttei niitä nähdä/tajuta koska lateboomerit on jo huonoimillaan heivattu ajoissa pois joissain seuroissa . Eli jäljellä saattaa olla vain näitä aikaisin kehittyneitä, jolloin "ei ole eroja" mutta luokkakuvassa ero näkyy.
Osalla lihasmassan kasvu käynnistyy kunnolla vasta armeijaan astuessaan ( 18-19v).
Näitä esimerkkejä olen saanut seurata omissa valmennettavissa, myös omissa pojissa kun pelasivat sm sarjat läpi.
Ulkomaalaisjunnupelaajista puheen ollen: heidät eroittaa kyllä parrankasvusta. Ja mukava lisä joukkueissa.
Pienissä seuroissa eriaikainen fysiikka-asia on läsnä aina koska samat pelaajat kasvavat joukkueessa.
Isoissa keskuksissa (ns "isoissa seuroissa") pelaajia alkaa vaihtumaan jo E ikäisissä ja tilalle otetaan lähiseuroista sillä hetkellä "parempaa" pelaajaa joiden hyvyys usein perustuu myös aikaiseen fysiikkaan.
Tämä seula johtaa siihen että lajiin valikoituu fysiikaltaan tietyntyyppisiä pelaajia vaikka tiedetään että hitaammin kehittyvät voivat kehittää nopeus- ja taito-ominaisuuksiaan paljon pidemmälle ajan kanssa.
On lajeja joissa huipuilla on keskimäärin aikainen murrosikä, esim pyöräily jossa voima/kestävyys tärkein tekijä, toisessa päässä voimistelu jossa, ainakin naisilla, murrosikä lopettaa huippu-uran. Näistä on hyviä tutkimuksia eri lajien huippujen murrosikätutkimuksista.
Lätkässä voimalla on merkittävä osa joten pitää vain toivoa että kaikki lahjakkuudet osataan huomioida.
Ehkä vain fysiikasta johtuen Tanus oli pohjolaleirillä Barkovia ja Saarela Ahoa parempi, eikä Selänne tai Kakkokaan mitään tähtiä silloin olleet. Esim Kakko oli jo f junnuissa mieleen jäänyt pelaaja mutta c ssä "vain hyvä" mutta lopputulos näiden kohdalla tiedetään.