Juniorivalmentajat

[läpy]

Tuolla aikaisemmin puhuttiin ammattimaisuudesta valmennuksessa rinnastaen se jotenkin työleiriin ja ilottomuuteen. Ammattimaiseen valmennukseen kuuluu nimenomaan se, että kaikissa ikäluokissa pelaajilla on hauskaa. Hauskuus mahdollistaa tehokkaan harjoittelun ja tehokas harjoittelu mahdollistaa mahdollisen ammattilaisuuden jääkiekossa. Pinttyneinkin tunnevammainen valmentaja pyrkii saamaan pelaajat viihtymään harjoituksissa, mikäli haluaa saada pelaajista kaiken irti. Yleensä tunnevammainen ei kylläkään osaa luoda hyvää ilmapiiriä. Esim. F-junioreissa tehokkuus ja hauskuus yhdistetään harjoitteilla, joissa pennut ovat mahdollisimman paljon liikkeessä saaden olla luovia. Jos ei muuta keksi, niin antaa poikien pelata, leikkiä ja kilpailla. Pitää vain huolen, että sääntöjä noudatetaan eikä ketään alisteta. Väliin voi sitten ottaa pieninä annoksina esim. luisteluharjoitteita, joissa pelaajat oppivat pikkuhiljaa peliasennot jne. Huonot valmentajat minun kokeman mukaan jauhavat usein tuota kiireettömyyttä pyrkien rinnastamaan hauskuuden huonoon harjoitteluun. Sitten ihmetellään, että miksi kaverit eivät osaa luistella C-junioreissa tai pelata kiekolla lainkaan osan lopettaessa kun huomaavat, että juna meni jo. Kiire ei ole mihinkään, mutta se ei tarkoita, etteikö pidä harjoitella kunnolla.

 

[Glove]

Huonot valmentajat minun kokeman mukaan jauhavat usein tuota kiireettömyyttä pyrkien rinnastamaan hauskuuden huonoon harjoitteluun. Sitten ihmetellään, että miksi kaverit eivät osaa luistella C-junioreissa tai pelata kiekolla lainkaan osan lopettaessa kun huomaavat, että juna meni jo. Kiire ei ole mihinkään, mutta se ei tarkoita, etteikö pidä harjoitella kunnolla.

Tästä vahvasti samaa mieltä. Kiire ei ole, mutta pitää harjoitella hyvin. Ja kuten joku sanoi aiemmin, oikeita asioita oikeaan aikaan. U7-U13 ikäluokissa luodaan perusteet pelaajan uralle ja ennen kaikkea sille, että pelaaja voi tavoitella omaa maksimitasoaan aikuisena. Virheet ja väärä/huono valmennus johtavat siihen, ettei maksimin tavoittelu ole aikuisena mahdollista, vaan pelaajan korkein mahdollinen taso on maksimi-X.

 

[Väärävaihto]

Tästä vahvasti samaa mieltä. Kiire ei ole, mutta pitää harjoitella hyvin. Ja kuten joku sanoi aiemmin, oikeita asioita oikeaan aikaan. U7-U13 ikäluokissa luodaan perusteet pelaajan uralle ja ennen kaikkea sille, että pelaaja voi tavoitella omaa maksimitasoaan aikuisena. Virheet ja väärä/huono valmennus johtavat siihen, ettei maksimin tavoittelu ole aikuisena mahdollista, vaan pelaajan korkein mahdollinen taso on maksimi-X.

Juuri näin, kiire ei ole, eli tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan, eikä se todellakaan tarkoita sitä, että harjoiteltaisiin huonosti. Tänään juuri oli Joensuussa ilmestyvässä Karjalaisessa juttua paikallisesta junnukiekosta. Valmennuspäällikkö kertoo jutussa, että urheilutoimesta vastaava henkilökunta laatii yhdessä päätökset yhteisestä pelitavasta, arvoista ja linjauksista, millä mennään missäkin ikäluokissa. Jokaisella ikäluokalla on omat painopisteet omassa harjoittelussaan. Hän nostaa myös esiin, että ei pidä liikaa tuijottaa sarjataulukoihin, vaan painopiste on pelaajien kehittämisessä.

Mitä olen jutellut eri junnuseurojen edustajien kanssa ympäri ämpäri Suomea, niin muuallakin on melko pitkälti samalainen meininki.

 

[Since 1953]

Juuri näin, kiire ei ole, eli tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan, eikä se todellakaan tarkoita sitä, että harjoiteltaisiin huonosti. Tänään juuri oli Joensuussa ilmestyvässä Karjalaisessa juttua paikallisesta junnukiekosta. Valmennuspäällikkö kertoo jutussa, että urheilutoimesta vastaava henkilökunta laatii yhdessä päätökset yhteisestä pelitavasta, arvoista ja linjauksista, millä mennään missäkin ikäluokissa. Jokaisella ikäluokalla on omat painopisteet omassa harjoittelussaan. Hän nostaa myös esiin, että ei pidä liikaa tuijottaa sarjataulukoihin, vaan painopiste on pelaajien kehittämisessä.

Mitä olen jutellut eri junnuseurojen edustajien kanssa ympäri ämpäri Suomea, niin muuallakin on melko pitkälti samalainen meininki.

Kannattaa muistaa, että esim. haastatteluun perustuvan lehtiartikkelin näkökulma riippuu täysin haastateltavasta ja hänen asemastaan edustamassaan organisaatiossa. Näkökulma voi olla täysin toinen, jos haastatellaan esim. pelaajia ja heidän vanhempiaan tai vaikkapa anonyymisti valmentajia.

 

[läpy]

En ota kantaa Joensuun tilanteeseen. Yhdenkään valmentajan en ole kuitenkaan koskaan kuullut sanovan, että kannattaa tehdä vääriä asioita väärällä hetkellä, luistelu ei ole tärkeää jääkiekossa, nopeutta ei kannata treenata, elastisuutta ei tarvita, pelaajia ei kannata kehittää yms. Siitä huolimatta todistan systemaattisesti jäähalleilla, että F-junnut seisovat jonossa suurimman osan jääajasta, luistelua ei harjoitella, valmentajat eivät edes ymmärrä käsitettä nopeusharjoitus, nuoret jäykistyvät muutamassa kuukaudessa, yksittäisten pelaajien puutteisiin ei kiinnitetä huomiota yms. On eri asia puhua ja tehdä, muutenhan kaikki olisi pirun paljon helpompaa.

 

[Pande30]

Pahoittelen myös jos on tullut provosoitua läpyä. Se ei liene tämän keskustelupalstan tarkoitus.
Minä en ole valmentaja vaan kiekkojunnun isä. Pojan joukkueen valmentaja ei varmaankaan ole taidoiltaan samalla tasolla kuin vaikkapa Jukka Jalonen. No minä olen tyytyväinen poikani joukkueen toimintaan ja kaikkein tärkeintä on se että poika itse tykkää.
Nyt vain saa käsityksen läpyn ja sincen kommenteista että surkeassa jamassa on Suomikiekko jos vain 10 % valmentajista on hyviä. Monesta kommentista saa sellaisen kuvan että vanhemmat kaukalon laidalla olisi paljon parempia valmentajia kuin nykyisin valmentajana toimivat.
Kysynkin näin rakentavassa hengessä että mistä saataisiin uusia hyviä valmentajia jotta tuo 10 % nousisi vaikkapa 80 - 90%?

 

[Since 1953]

Pahoittelen myös jos on tullut provosoitua läpyä. Se ei liene tämän keskustelupalstan tarkoitus.
Minä en ole valmentaja vaan kiekkojunnun isä. Pojan joukkueen valmentaja ei varmaankaan ole taidoiltaan samalla tasolla kuin vaikkapa Jukka Jalonen. No minä olen tyytyväinen poikani joukkueen toimintaan ja kaikkein tärkeintä on se että poika itse tykkää.
Nyt vain saa käsityksen läpyn ja sincen kommenteista että surkeassa jamassa on Suomikiekko jos vain 10 % valmentajista on hyviä. Monesta kommentista saa sellaisen kuvan että vanhemmat kaukalon laidalla olisi paljon parempia valmentajia kuin nykyisin valmentajana toimivat.
Kysynkin näin rakentavassa hengessä että mistä saataisiin uusia hyviä valmentajia jotta tuo 10 % nousisi vaikkapa 80 - 90%?

Hyvä lähtökohta olisi ainakin se, että organisaation toimijat, myös hallinto, hyväksyvät vain täyden läpinäkyvyyden ja avoimuuden toiminnan lähtökohdaksi. Kun organisaatiossa kukaan toimija, millään organisaation tasolla ja vakanssilla ei voi ajaa omaa henkilökohtaista etua, valehdella, puhua selän takana pahaa työkavereista ja asiakkaista, ohjata päätöksentekoa, ja kohdella muita epäkunnioittavasti ja epäoikeudenmukaisesti ollaan jo pitkällä.

Tämä edellyttää sitä, että organisaation kaikkia toimijoita, kaikilla tasoilla, koskevat säännöt ovat avoimesti jaettu ja niiden noudattamista myös valvotaan. Tämä edellyttää myös sitä, että kun joku toimii sääntöjen vastaisesti, niin siitä tiedotetaan avoimesti, oli toimija millä organisaation tasolla tahansa. Samoin rikkeistä tulevat seuraamukset lankeavat säädetyllä tavalla. Kukaan yksittäinen henkilö ei ole tarpeellisempi/tarpeettomampi organisaation toiminnalle.

Kun esim. nämä lähtökohdat toteutuvat arjessa, niin myönteinen sana leviää ja organisaatiolla on imua riittävän korkean älykkyyden, arvot ja osaamisen omaavien henkilöidenkin keskuudessa. Tässä on kuitenkin yksi perustavaa laatua oleva ongelma. Nimittäin se etteivät sen hetken toimijat ja vallankäyttäjät yleensä ole kykeneviä tarkastelemaan omia toimiaan avoimen kriittisesti ja ulkoa päin. He ovat osa tietoisesti ja osa tahattomasti sokeutuneita vallitsevalle tilanteelle ja yleensä torjuvat asioiden kriittisen tarkastelun ja epäkohtien esille tuomisen.

Jos organisaatiossa tyydytään siihen, että jotkut asiat ovat hyvin, niin vetovoimaa ei ole, eikä sitä synny tulevaisuudessakaan.

 

[Väärävaihto]

Kannattaa muistaa, että esim. haastatteluun perustuvan lehtiartikkelin näkökulma riippuu täysin haastateltavasta ja hänen asemastaan edustamassaan organisaatiossa. Näkökulma voi olla täysin toinen, jos haastatellaan esim. pelaajia ja heidän vanhempiaan tai vaikkapa anonyymisti valmentajia.

Ainakin silloin kun oma poika pelasi, niin seura teki välillä kyselyjä joukkueille, jos jossain joukkueessa oli ollut jotain ns. "hässäkkää", mikä ei ottanut selvitäkseen. Käsittääkseni nykyisinkin tätä tehdään tarvittaessa. Pelaajat ja heidän vanhemmat sekä valmentajat ja muut toimihenkilöt vastasivat kyselyihin anonyymisti. Sen voin sanoa omasta kokemuksesta, että yleensä nämä joukkueissa olevat hässäkät olivat kaudesta toiseen aina samoissa joukkeissa, vaikka toimihenkilöt muun muassa valmentajat vaihtuivat. Yleensä näissä hässäköissä oli mukana aina ne muutamat ja samat vanhemmat.

 

[läpy]

Komppaan tuossa Sinceä. Jatkokysymys on se, miten seuran johto saadaan arvoiltaan hyviksi. Huono johto ei ole sama kuin tyhmä johto, heillä on vain omat motiivinsa tehdä asioita huonosti. Kun en tällä iällä enää osaa luottaa ihmisten sisäiseen hyvyyteen, joudun luottamaan ihmisten ahneuteen. Voi olla, että ainoa tapa saada epäterveet seurat ja sitä myöten epäterveet valmentajat pois lajimarkkinoilta, on kilpailu. Valitettavasti jääkiekko tarvitsee jäätä ja jäähalleja, mikä tarkoittaa sitä, että kilpailua on vaikea saada aikaiseksi, ellei sitten hallien omistajat jaa jäitä samoin perustein kaikille toimijoille ja mieluiten markkinahintaperustein. Nyt kilpailua monella paikkakunnalla on ainoastaan jääkiekon ja muiden lajien välillä, mutta lajit eivät ole täydellisiä korvikkeita toisilleen. Rakkautta jääkiekkoon ei voi korvata muilla lajeilla, jolloin huonollakin tekemisellä saadaan sen verran harrastajia jääkiekkoon, että pasianssikerhot kykenevät usein kitkuttelemaan itselleen elannon jääkiekon varjolla. Miesten jääkiekko-organisaatio on toisinaan saanut päätäntävaltaa junioripuolen asioihin muun ohessa siitä syystä, että junioripuolella oikeasti pyrittäisiin kehittämään ammattipelaajia sen sijasta, että isävalmentajat huseeraavat omiaan seuravalmentajien ollessa tyytyväisiä, kun ei tarvitse itse tehdä mitään. Valitettavasti tuokin malli vaatii sen ahneuden elementin. Oman kylän poikien kehittämisestä pitää saada jokin riittävä korvaus, ja seuralla tulee olla omistajia, jotka ovat enemmän kiinnostuneita rahasta kuin siitä, että joku "hyvän äijän" poika väkipakolla ajetaan esim. mestiksen kolmoskentän pelaajaksi. Seuraava kysymys on se, miten saadaan kilpailua aikaiseksi.

 

[Pande30]

Mitä since tuolla toi esille hyvästä valmennuksesta ja siihen liittyvistä säännöistä ja arvoista niin piti ihan tarkistaa seuramme sivuilta ja sieltähän ne säännöt ja arvot löytyvät jokaiselle. No meillä joukkueen asioista tiedotetaan mielestäni avoimesti eikä ongelmia ole ollut. Itse uskon myös että jos asiat ovat niin kuin since tuolla ylempänä kirjoitti niin se auttaa varmasti siinä että nuorilla junnuilla ja heidän vanhemmilla on kiinnostusta tulla seuraan, mutta enpä usko että tuolla paljon hyviä ulkopuolisia valmentajia houkutellaan seuraan kun se sitoo aika lailla ja harva nykyisin enää viitsii paljon talkoilla tehdä.

 

[kilpakiekko]

On helppo olla samaa mieltä kuin nimimerkki väärävaihto. Yleensä nämä ongelmavalmentajat ja huonot seurajohtajat sattuvat aina samoille vanhemmille... Ihan sama vaikka seurajohto ja valmennus vaihtuu niin aina on huonot valmentajat ja huonot johtajat. Tämä on vähän sama asia kuin se kun joillekkin sattuu aina huonot naapurit muuttavat he minne vaan...

Tuossa läpy puhuu siitä että miesten edustusjoukkueet puuttuvat junioriorganisaatioiden toimintaan. No toki esimerkiksi liigaorganisaatiot keskustelevat junioripuolen kanssa, mutta tuskinpa juuri määräilevät vaikka tänä päivänä jokainen liigaorganisaatio tukee rahallisesti junnupuolta. (ainakin ennen koronaa)
Ja ainakin niissä seuroissa jossa itse olen toiminut on yhteistyö liigan ja junnupuolen välillä toiminut hyvin. Ja eipä ole minun aikaan ikinä tullut vastaan sellaista seuran johtajaa / johtoa joka tekisi tahallaan asiat huonosti. Isävalmentajat ovat ehdoton edellytys jos jääkiekkoa meinataan pienissä junioreissa pelata, mutta sekään ei automaattisesti tarkoita että isävalmentajat olisi huonoja. Vaihtelua tasossa varmasti on ja siinä on seuroilla iso työ löytää niitä joilla intoa riittää valmentamiseen ja itsensä kouluttamiseen kun siitä valmentamisesta ei pikkujunnuissa juuri makseta.

 

[Glove]

Kysynkin näin rakentavassa hengessä että mistä saataisiin uusia hyviä valmentajia jotta tuo 10 % nousisi vaikkapa 80 - 90%?

En tiedä mistä, mutta rahalla voi olla osuutta asiaan.

Minäkin voin kaivaa itseni naftaliinista aktiivivalmentajien joukkoon, mutta se edellyttää sitä, että valmentajasopimuksessa lukee "palkka" eikä "matkakorvaus."

Tässä on se dilemma, että seurat haluaa nuorimpien ikäluokkien harrastuksen olevan mahdollisimman halpaa, jotta saadaan iso massa mukaan. Ja halvallahan saa harvoin hyvää, joskus toki käy tuuri,

 

[läpy]

Junioritoiminnassa (ja kaikessa muussakin) ainoa tapa selvittää luotettavasti asioita on antaa tehtävä jollekin puolueettomalle taholle, jolla on halu ja myös kyky tehdä selvitys. Myönnän, että jääkiekossa niin kuin kaikkialla muuallakin on aivan hurjia ihmisiä vaatimassa mahdottomia, mutta se, että yhdet ja samat henkilöt aiheuttavat eri paikoissa ongelmia voi kertoa myös siitä, että ongelmat ovat laajoja ja ainoastaan harvat ja valitut uskaltavat tuoda ne esille. Pointti on se, että asioiden todellista laitaa ei kykene sanomaan, ennen kuin asia on kunnolla tutkittu.

 

[läpy]

Komppaan Glovea. Joskus on tullut vastaan sellaisiakin tilanteita, että vanhemmat (enemmistö) olisivat halunneet laittaa jopa enemmän rahaa valmennukseen, mutta ei sille henkilölle, jonka seura on valinnut joukkueen valmentajaksi. Valmennuksessa lisäksi olisi toisinaan parempi keskustella valmennusbudjetista kuin siitä, kuinka paljon päävalmentaja saa rahaa, koska kysehän on myös työmäärästä, jonka yksi henkilö joutuu kantamaan. Neuvoteltavia asioita monet, jos vain viitsitään ja annetaan neuvotella. Lisäksi on todettava, että maksajilla eli vanhemmilla tulisi olla aito ääni valmennusrekryissä. Harvoin siitä mitään hyvää seuraa, kun käytellään toisten rahoja varsinkin silloin, kun ei ole sitä aitoa mahdollisuutta vaihtaa seuraa.

 

[Korkin Torpedo]

Keskimääräinen jääkiekkovanhempi ei ymmärrä jääkiekosta, saati valmentamisesta kovinkaan paljoa. jos heille annettaisiin valtaa valita valmentaja, olisi valinta todennäköisesti ihan väärin perustein tehty.

Olenpa ollut todistamassa kun erittäin pätevä valmentaja savustettiin ulos muutaman äänekkään vanhemman masinoidessa potkut. Surullisinta oli se, että seura ei puolustanut valmentajaa mitenkään vaikka kyseinen henkilö on tehnyt erittäin hyvää työtä vuosikymmeniä seurassa. Potkut tuli siksi että äänekkäiden vanhempien pojat pelasi "väärässä" ryhmässä tai kentällisessä jne.

 

[kilpakiekko]

Läpy sinulla on kyllä mielenkiintoisia ehdotuksia. Miten muuten toteuttaisit tuon että vanhemmilla olisi aito ääni kun valmentajia valitaan joukkueisiin? Jakaisitko ensin vanhemmat niihin jotka ymmärtävät jääkiekosta ja antaisit "äänivaltaa" heille ja muut saisi olla hiljaa ja maksaa vai saisiko kaikki maksajat vaikuttaa vaikka ei ymmärtäisi lajista mitään?
Valittaisiinko valmentaja äänestämällä jossa eniten ääniä saanut on vastuuvalmentaja ja seuraavat äänijärjestyksessä apuvalmentajia?
Lisäksi on aika erilaista valita vaikkapa päätoimista valmentajaa B junnuihin kuin vastuukoutsia F junnuihin.
Minä kyllä edelleen luottaisin ennemmin urheilujohtajan ammattitaitoon näissä valmentajavalinnoissa.

 

[Väärävaihto]

Keskimääräinen jääkiekkovanhempi ei ymmärrä jääkiekosta, saati valmentamisesta kovinkaan paljoa. jos heille annettaisiin valtaa valita valmentaja, olisi valinta todennäköisesti ihan väärin perustein tehty.

Olenpa ollut todistamassa kun erittäin pätevä valmentaja savustettiin ulos muutaman äänekkään vanhemman masinoidessa potkut. Surullisinta oli se, että seura ei puolustanut valmentajaa mitenkään vaikka kyseinen henkilö on tehnyt erittäin hyvää työtä vuosikymmeniä seurassa. Potkut tuli siksi että äänekkäiden vanhempien pojat pelasi "väärässä" ryhmässä tai kentällisessä jne.

Tää on yksi hyvin yleinen syy juuri näihin vanhempien nostamiin "hässäköihin", että vanhempien mielestä omaa poikaa/tyttöä peluutetaan yhdessä häntä huonompien pelaajien kanssa. Toinen on tietysti iänikuinen peliaika ja sitten tietysti kateus, kun vanhemmat huomaa, että oman lapsen tai nuoren rajat tulee vastaan ja jonkun toisen perheen lapsi onkin juuri sellainen pelaaja, mitä he odottivat omasta jälkikasvustaan. Joskus näkee myös, että vanhemmille on kova paikka, kun oma lapsi ilmoittaa, ettei häntä enää kiekko vaan yksinkertaisesti kiinnosta syystä tai toisesta. Se on joillekin vanhemmille hetkellinen maailmanloppu, vaikka itse lapsi osaa ottaa asian hyvin.

Se, että suuri joukko vanhempia rupeaisi valkkaamaan valmentajia on ihan älytön ehdotus. Harvalla riittää tähän kompetenssi ja sitä varten seuroissa on urheilutoimesta vastaavat henkilöt.

 

[Glove]

Kyllä seurasta pitäsi löytyä se tieto ja taito valmentajien valitsemiseen. Jos valta menee kokonaan vanhemmille niin pahimmassa tapauksessa joku saa ajettua sisään sen hemmon, jonka päätarkoitus on ajaa sen valintaa avittaneen henkilön lapsen etua. Ojasta allikkoon. Kuten Tuntemattomassa Sotilaassa todettiin: "tämä ei ole mikään punakaarti, jossa komppanianpäällikkö valitaan huutoäänestyksellä." Toki vanhemmilta voi mielipiteen kysyä ja voihan sitä kautta löytyä hyvinkin päteviä tyyppejä.

Kyllä se seuran tehtävä on valita semmoisia valmentajia, jotka ovat päteviä ja toteuttavat seuran linjaa. Aina niitä päteviä ei tosin ole saatavilla ja joudutaan tyytymään siihen henkilöön joka tehtävään haluaa. Eikä kaikissa seuroissakaan ole sitä linjaa, jonka mukaan toimintaa tehdään. Jokainen vaan taaplaa tyylillään. Olin nuorena kossina pienemmässä seurassa valmentamassa ja minulla oli alkuun negatiivinen suhtautuminen uuteen (ja samalla seuran ensimmäiseen) valmennuspäällikköön. Halusin tehdä sitä omaa juttua. Alkukankeuden jälkeen yhteistyömme osoittautui todella hyväksi. Nyt 25 vuotta myöhemmin ollaan edelleen tämän valmennuspäällikön kanssa hyviä ystäviä ja soitellaan viikoittain.

 

[läpy]

Odotinkin vastalauseiden ryöppyä ja olkiukkojen heittelyä. Vanhempien aito ääni valmentajavalinnoissa voi lievemmillään tarkoittaa, että vanhempien mielipide otetaan selville (myös talouden kannalta). Minulla on kokemusta myös siitä, kun valmentajarekry perustuu siihen, että joku seuran johtomiehen kaveri on rahan tarpeessa tai jonkun "tähtivalmentajan" numero sattuu olemaan urheilupomon muistissa. Käännetään asia niin, että miksi vanhemmat eivät haluaisi hinta-laatu-suhteen parasta mahdollista valmentajaa ja toisaalta, eivätkö vaikutusvaltaiset vanhemmat pysty vaikuttamaan myös seurajohtoon, varsinkin kun nämä vaikutusvaltaiset usein istuvat seuran päättävissä elimissä. Tämä vanhempien demonisointi ja itsensä ylentäminen joksikin yli-ihmiseksi niin ammatillisesti kuin moraalisesti on vaarallista. Ihmiset joutuvat säännöllisesti tekemään omaa elämää koskien monenlaisia tärkeitä valintoja ja päätöksiä vaillinaisin tiedoin. Ei mielipiteen antaminen valmentajavalinnassa ole mitään rakettitiedettä.

 

[adolf]

Täällä jotkut nimimerkit kertovat miten "ammattimaisesti" pitäisi toimia jo jossain e - f junnuissa.. Kukaan ei ole ammattipelaaja e tai f junnuissa eikä kukaan pysty sanomaan sen ikäisistä kenestä tulee ammattipelaaja. Eiköhän tärkeintä ole että tuossa ihan nuorimmassa päässä toiminta on hauskaa ja ns. leikin varjolla opetellaan sitten niitä luistelu ym taitoja. Jos toiminta olisi niin organisoitua kuin joidenkin nimimerkkien mielestä se jo pienemmissä junnuissa pitäisi olla niin varmaan 95% junnuista lopettaisi ennen kuin täyttävät 12 vuotta.

Tässä on minun mielestäni paljon asiaa.

Jokainen mitään peliä pelannut varmaan muistaa vielä sen tunteen, että minkä takia me pelattiin pihapelejä ja koulun liikuntatunnit oli parasta aikaa, mitä koulussa saattoi viettää.

Me haluttiin pelaamaan uudestaan ja uudestaan sen takia, että se oli kivaa ja me innostuttiin siitä. Pelattiin, pelattin ja pelattiin. Mikään ei tuota intoa pystyisi tappamaan lapsilta tehokkaammin, kuin se, että liian aikaisin aletaan lapsille kertomaan esim. sitä, että miten sinun kuuluu harjoitella tai pelata.

Jollekin e- ja f-junnuille paras "valmennuksellinen" vinkki minun mielestäni on yksinkertaisesti se, että pallo/kiekko/mikä hyvänsä peliväline on nyt siellä kentällä. Menkää ja pelatkaa. Lasten mielikuvitus kyllä pitää huolen siitä, että he keksivät kaikenlaisia erilaisia pelimuotoja ja pieniä kilpailuja, joissa heidän taitonsa ja luovuutensa kehittyvät.

 

[läpy]

Ks. viesti 379 ja 380.

 

[adolf]

Ks. viesti 379 ja 380.

Joo ihan täyttä asiaa oli noissa viesteissä. Ei lisättävää.

 

[kilpakiekko]

Odotinkin vastalauseiden ryöppyä ja olkiukkojen heittelyä. Vanhempien aito ääni valmentajavalinnoissa voi lievemmillään tarkoittaa, että vanhempien mielipide otetaan selville (myös talouden kannalta). Minulla on kokemusta myös siitä, kun valmentajarekry perustuu siihen, että joku seuran johtomiehen kaveri on rahan tarpeessa tai jonkun "tähtivalmentajan" numero sattuu olemaan urheilupomon muistissa. Käännetään asia niin, että miksi vanhemmat eivät haluaisi hinta-laatu-suhteen parasta mahdollista valmentajaa ja toisaalta, eivätkö vaikutusvaltaiset vanhemmat pysty vaikuttamaan myös seurajohtoon, varsinkin kun nämä vaikutusvaltaiset usein istuvat seuran päättävissä elimissä. Tämä vanhempien demonisointi ja itsensä ylentäminen joksikin yli-ihmiseksi niin ammatillisesti kuin moraalisesti on vaarallista. Ihmiset joutuvat säännöllisesti tekemään omaa elämää koskien monenlaisia tärkeitä valintoja ja päätöksiä vaillinaisin tiedoin. Ei mielipiteen antaminen valmentajavalinnassa ole mitään rakettitiedettä.

No ensinnäkin ei tässä nyt varmaan kukaan miksikään yli-ihmiseksi kuvittele itseään tai demonisoi vanhempia, vaan ihan käytännössä nuo esittämäsi asiat on aika haastavia.
Tuo voisi toimia jollain tavalla jossain pienellä kylällä olevassa seurassa jossa kylän asukkaat suunnilleen tuntevat kaikki toisensa.
Sitten voisi kysyä että kuka se sinun mielestäsi olisi hyvä valmentaja tuohon meidän joukkueeseen? No eikös tuo naapurin Matti joutaisi käydä muutaman treenin vetämässä pojille...
Mutta jos seurassa on vaikkapa 500 - 1000 junioria niin siinä on aika vaikea lähteä kyselemään kaikilta kuka se teille kelpaisi valmentajaksi ja mitä olet valmis maksamaan kun vanhemmat ei monessa joukkueessa tunne edes toisten pelaajien vanhempia saatikka osaisivat sanoa yhtään nimeä kuka voisi tai edes haluaisi toimia joukkueen valmentajana.
Sitten kun katsoo noita sinun aikaisempia kirjoituksia tässä ketjussa niin ihan ansiokkaasti luettelet asioita mitä junnujen valmennuksessa pitäisi ottaa huomioon niin noihin sinun sinänsä hyviin asioihin tuskin kukaan muu kuin seuran johto pystyy etsimään sopivat valmentajat jos nekään aina.
Ja nuo väitteet että vaikutusvaltaiset ihmiset pystyvät vaikuttamaan seuran johtoon ovat myös hieman outoja.
Toki varmaan yksittäisissä asioissa varmaan joku voi vaikuttaa, mutta jos junnuja on se 500 - 1000 niin siihen joukkoon mahtuu
aika paljon "vaikutusvaltaisia vanhempia" ja kun yhdelle olet mieliksi niin toiselle käännät selän ja se ei pitkälle kanna.

 

[läpy]

Rekry on työlästä, mutta onko urheilutoiminnan johtajilla vai millä nimellä ne nyt kulkevat milloinkin, tärkeämpää työtä kuin valmentajien valinta. Pienessä päässä saattaa riittää, että kerätään palaute kauden lopuksi toiminnasta, jotta tiedetään uskalletaanko jatkaa samoilla seuraavana vuotena. D-B- vaiheessa yleensä jo aletaan maksaa valmentajille, jolloin myös joukkuekustannukset nousevat. Tällöin pitäisin tärkeänä, että ihan jo budjetinhallintasyistä vanhemmat olisivat kartoilla, millaista ukkoa milläkin hinnalla ollaan palkkaamassa, ainakin niissä seuroissa, joissa joukkuetta ei haalita sieltä sun täältä, vaan pelataan "oman kylän pojilla". A-junnut nyt on jo sitten korkealla tasolla "ota tai jätä" -periaatteella toimivaa. Tiedän, että vanhemmat ovat toisinaan itse asiassa kaataneet seuran valmentajavalinnan ja "etsineet/valinneet" valmentajan seuran suosiollisella avustuksella tai ilman. Siinäpähän ovat itse kärsineet seuraamukset. Vanhempia ei kannata pitää vihollisina, koska sillä tavalla heistä varmuudella saa vihollisia.

 

[kilpakiekko]

Valmentajien valitseminen on urheilujohtajan yksi tärkeimmistä ellei tärkein tehtävä. Rekry on työlästä ja sen takia se pitääkin jättää henkilöille joka sitä tehtävää varten on palkattu.
Eipä ole ikinä tullut vastaan valmentajaa joka pitäisi vanhempia vihollisena, mutta ymmärrän kyllä jos joskus valmentajia / seuratoimijoita turhauttaa kuten tässäkin ketjussa nostettiin esille Janne Ojasen turhautuminen vanhempien ainaiseen kitinään. Ennemminkin voisi sanoa että vanhempien ei pidä nähdä valmentajia vihollisena vaan he tekevät lapsien ja nuorten eteen arvokasta työtä.